Ikimuistoisia Kiekko-Espoo/Blues-hetkiä

[thnninen]

Muuten sitten Mestiksessä vitospelin voitto Ketterää vastaan kun pelissä oltiin muistaakseni 3 maalia tappiolla ja silti nousu ja voitto.

0-3 tosiaan oltiin tappiolla, ja näin se päätyi

Linkki: https://youtu.be/kUezpZ4WzNU?si=wnMwa_OJk5yrpzVb

 

[Karitsa]

Bluesin aikana täytyy nostaa puolivälierä Kalpaa vastaan ja game 6. Kaksi kertaa tultiin toinen jalka haudasta tasoihin ja sitten jatkoajalla Oskari Korpikari latasi suoraan aloituksesta takayläseen. Se kiima ja meteli hallissa soi edelleen omissa korvissa.

Samoilla höyryillä pistettiin sitten Kalpa lauluun seiskamatsissa Kuopiossa.

 

[Steril]

Bluesin aikana täytyy nostaa puolivälierä Kalpaa vastaan ja game 6. Kaksi kertaa tultiin toinen jalka haudasta tasoihin ja sitten jatkoajalla Oskari Korpikari latasi suoraan aloituksesta takayläseen. Se kiima ja meteli hallissa soi edelleen omissa korvissa.

Samoilla höyryillä pistettiin sitten Kalpa lauluun seiskamatsissa Kuopiossa.

Se oli aivan sairas peli kaiken kaikkiaan. Muistiin on jäänyt sellainen yksityiskohta, että jäälle lensi rantapallo pelikatkolla siinä vaiheessa kun KalPa oli tehnyt nelisen minuuttia ennen loppua johtomaalin ja oli kiinni jatkopaikassa. Muistaakseni tällöin Bluesilla oli aikalisä käynnissä ja maalivahti jäämässä vaihtoaitioon.

Huuto hallissa jo sen tasoitusmaalin hetkellä oli aivan käsittämätöntä.

 

[Mechalo]

Bluesin aikana täytyy nostaa puolivälierä Kalpaa vastaan ja game 6. Kaksi kertaa tultiin toinen jalka haudasta tasoihin ja sitten jatkoajalla Oskari Korpikari latasi suoraan aloituksesta takayläseen. Se kiima ja meteli hallissa soi edelleen omissa korvissa.

Itseäni harmittaa pirusti etten päässyt siihen peliin, satuin saamaan flunssan päivää ennen sitä :D Nelospelissä olin itse paikan päällä.

 

[Mechalo]

0-3 tosiaan oltiin tappiolla, ja näin se päätyi

Linkki: https://youtu.be/kUezpZ4WzNU?si=wnMwa_OJk5yrpzVb

Toi oli yksi sairaimpia matseja mitä ikinä on tullut Metrolla todistettua :D

 

[Raitakalsari]

Vähän vanhempaa menoa Matinkylästä. Kuva oli Metrolla ennen vanhaan lähellä vastustajan päätyä ja siellä oli vanhoja paitoja yms. , tiedä vaikka olisi vieläkin? Ei ole tullut käytyä siellä puolella vuosikausiin.

 

[Tjapalala]

Kun on ollut vähän nuori ja puoliksi missannut nuo Bluesin finaalipelit niin niistä keväistä ei isompia muistoja ole. 2011 ainoa muisto on Varakkaan taklaus Liivikkiin.

2012 istuin autossa matkalla omasta pelistä kun oli tuo Game 6 menossa. Olin jo aivan varma, että tässä se oli. No Yle Puheelta tuli eka tasoitus ja sitten voittomaali. Hymyilevä poika.

Kulman kausikorttilaisena muistuu kaksi pettymystä Ahon ajalta. Lukkoa vastaan tiukka ja hieno sarja joka pienillä marginaaleilla hävittiin. Ja se seuraavan vuoden sulaminen JYP:ille. Mutta nekin on arvokkaita muistoja pettymyksineen.

Mutta kyllähän tuo nousu Ketterää vastaan vikassa erässä 3-0 asemassa ja voittomaali ihan muutama sekunti ennen loppua on se kirkkain muisto. Oli aika hyvä tunnelma hallissa. Tuomaala taisi tehdä sen mutta lähti Turtiaisen vedosta. Ja screenille näkyi kun Turtiaista kuvattiin ja jokanen kävi vuorotellen haalamassa melkein. Antisankarista sankariksi muutamassa päivässä .

Ei se Hämäläisen tasoitus ja Ollikaisen voittomaali kotisohvalta kovin paljon paskemmalta tuntunut. Naapurit kyllä varmasti kuuli mestaruusmaalista, koska siinä vapautui tunnetta paljon.

 

[Juhaht]

Kaikenlaisia pudotuspelejä kyllä muistuu mieleen vuosien varrella, mutta kyllä toi Mestiksen mestaruus-kevät kaikkine omine maaleineen yms taitaa nykyisin olla ikimuistoisin setti. Tietty voittaminen aina vaikuttaa, että sikäli. Eipä siinä, uusia sellaisia saa tulla lisää!

 

[Pavlovin Koira]

Negatiivisista hetkistä jää mieleen Blues - Lukko -puolivälieräsarjan Game 4, jossa oltiin vielä viimeisellä minuutilla kiinni voitosta ja siirtymässä sarjassa 3-1 -johtoon. No niin siinä vain kävi, että Lugu tasoitti loppuhetkillä ilman veskaria ja sitten jatkoerässä aivan ihmeellinen kaaliperhonen lepatti maaliin ohi hölmistyneen Koskisen. Se oli käytännössä sarjan käännekohta kun Lukko voitti molemmat jäljellä olevat kotipelinsä ja marssi välieriin. Harmitti älyttömästi enkä adrenaliiniryöpyltäni muista tuon Game nelosen jälkeisenä yönä unta saaneeni. Tuona vuonna oli Ahon johdolla aidosti mahdollisuudet ihan mihin vaan, kun esim. Hirso, Sape, Huhtala, Liivik ja Pöysti pelasivat elämänsä kauttaan. Unelman särkyminen sattui aivan helvetisti ja tuo Lukko -sarja oli ylipäätään aivan mielettömän kuuma ja tunteikas.

 

[Juhaht]

Nää pudotuspelimuistelot on siitä jänniä, että ennen tota Mestis-mestaruutta joka ikinen pudotuspeli-kevät päättyi lopulta häviöön ja pettymykseen (karsein luonnollisesti se HIFKiä vastaan hävitty finaali, joka oli nöyryytys kaikilla tavoin). Vasta ton kevään jälkeen oikeasti sisäisti miltä tuntuu klaarata koko tollainen pudotuspelihärdelli ja sai maistiaisen siitä mitä se voisi olla liigassa. Ei nyt viitti keulia liikaa, sillä matka on vasta alkanut uudelleen ja tää eka kausi on monilta osin ollut jo enemmän kuin ennakkoon unelmoi, mutta olisihan se hienoa jos pudotuspeleissäkin tapahtuisi tänä vuonna jotain ennenkuulumatonta.

 

[eternal]

Itselleni on jäänyt mieleen Bluesin ajoilta erityisesti ajokoirakeväät 2011 ja 2012, sekä Lukkoa vastaan pelattu sarja 2014.

Tuo KalPaa vastaan 3-0 -asemasta 3-4 -voittoon nousu tuntuu vieläkin joltain kuumeunelta. Muistan elävästi ne häpeän ja pettymyksen fiilikset kolmannen pelin lopusta, kun Huhtala oli juuri ajellut lähes ohittamattoman Koskisen yli ja tämän jälkeen koko Bluesia pistettiin mediassa aivan lyttyyn. Toivoin sarjalta edes yhtä voittoa, ja neljännen pelin jälkeen olikin jo vähän parempi fiilis. 2-4 -tilanteessa alkoi jo aistimaan vaa’an ja yleisen ilmapiirin kallistumista Espoon puolelle, ja mediassakin rummutettiin vähän kyseenalaisesti jo ihmeen valmistelua. Kuudes peli olikin sitten aivan jotain huikeaa, ja vaikka en hallille tällöin fyysisesti päässyt niin telkkarinkin välityksellä tunnelma Korpikarin maalin jälkeen oli jotain todella harvinaista. Seuraavan päivän seiskapeli oli enää lähinnä läpsyttelyä, sillä KalPan selkäranka oli jo katkennut. Blegi meni historiallisesti jatkoon, ja saa edelleen kunnian olla ainoa kyseisen nousutempun tehnyt joukkue. Tuohon toiseen ketjuun linkattu kooste tästä sarjasta palautti vielä mukavasti tunnemuistoja mieleen.

Kauden 2013-2014 olin itse Kulman kausikorttilainen, ja sitä myöten tuli oltua vielä entistä enemmän uppoutunut joukkueeseen. Ja kun päästiin aloittamaan pleijarit jo lähes arkkivihollisen tasolle noussutta Lukkoa vastaan, oli odotukset todellakin korkealla. Erityisesti mieleen on jäänyt sarjan neljäs peli Espoossa, missä Blues johti vielä viimeisen erän lopussa 4-3, ja näytti siltä, että voitto oli jo tukevasti taskussa. Sitten Lukko kuitenkin tasoitti, ja jatkoajalla voitti pelin tasoittaen samalla myös sarjan. Pystyn vieläkin näkemään silmieni verkkokalvoilla kuin hidastettuna tuon pelin voittomaalin, jota sain aitiopaikalta todistaa. Lukon pelaaja laukoo jonkun ihme lörpyn viivasta, mutta kiekko osuu kuitenkin matkalla Malmivaaran luistimeen muuttaen suuntaa, ja valuu siitä hitaasti Bluesin maaliin ohi Niemisen. Muistan koko tilanteen tuntuneen todella epäuskoiselta, että sarja ei ollutkaan 3-1 meille vaan todellakin 2-2. Tasatilanteesta huolimatta tämän neljännen pelin jälkeen oli ihan ulospuhallettu olo, ja tästä tappiosta seurannut tunne on yksi vahvimpia, joita olen oman joukkueen kannattajana kokenut.

e. @Pavlovin Koira olikin jo yllä maininnut myös kyseisen Lukko-sarjan ja game 4:sen. Erittäin tutun kuuloisia fiiliksiä.

 

[Pavlovin Koira]

e. @Pavlovin Koira olikin jo yllä maininnut myös kyseisen Lukko-sarjan ja game 4:sen. Erittäin tutun kuuloisia fiiliksiä.

Joo, mutta mä muistelin omassa viestissä että maalissa oli Koskinen. Hattu Nieminen se tosiaan olikin. KMK myytiin heti kauden alussa (vissiin oli jo silloin rahatilanne kriittinen) ja siitä alkoikin aikamoinen alamäki, paljolti juuri siksi kun maalivahtipeli sakkasi pahasti. Olikohan niin, että jonkun aikaa mentiin Lars Voldenilla joka ei saanut mitään kiinni ja sitten kun saatiin rekryttyä Hattu niin homma lähti toimimaan.

 

[Kuuukko]

Joo, mutta mä muistelin omassa viestissä että maalissa oli Koskinen. Hattu Nieminen se tosiaan olikin. KMK myytiin heti kauden alussa (vissiin oli jo silloin rahatilanne kriittinen) ja siitä alkoikin aikamoinen alamäki, paljolti juuri siksi kun maalivahtipeli sakkasi pahasti. Olikohan niin, että jonkun aikaa mentiin Lars Voldenilla joka ei saanut mitään kiinni ja sitten kun saatiin rekryttyä Hattu niin homma lähti toimimaan.

Boldattuun, en tiedä oltiinko taloudellisesti missä tilassa, mutta vahvastihan jo kesällä 2013 taisi olla huhuja, että KMK lähtee isojen rahojen perässä KHL:ään pelattuaan Kalpassa kaksi huippukautta. Siirto venyi sitten kauden alun yli, mutta muistaakseni rahasumma oli todella kova (hatusta heitän 600k€) ja sinänsä aika no-brainer myynti.

 

[Pavlovin Koira]

Siirto venyi sitten kauden alun yli, mutta muistaakseni rahasumma oli todella kova (hatusta heitän 600k€) ja sinänsä aika no-brainer myynti.

Todella pahan maalivahtiongelman se tilanne silloin joka tapauksessa aiheutti. Ei ainakaan Blues ollut mitenkään varautunut silloin muihin vaihtoehtoihin tai sitten kuviteltiin että muilla veskoilla taso riittää. No ei todellakaan riittänyt.

 

[Tjapalala]

Todella pahan maalivahtiongelman se tilanne silloin joka tapauksessa aiheutti. Ei ainakaan Blues ollut mitenkään varautunut silloin muihin vaihtoehtoihin tai sitten kuviteltiin että muilla veskoilla taso riittää. No ei todellakaan riittänyt.

Eikös Nieminen pelannut sen kauden kuitenkin ihan hyvin? Ei varmaan tosiaan mikään prime-Koskinen ollut, mutta ei mun mielestä mitenkään huono. Nieminenhän jatkoi vielä seuraavalle kaudelle, mutta vastoin odotuksia Laurikainen vei ykkösmaalivahdin paikan selkeästi. Ja edelleen sitä mieltä, että Laurikainen oli sen kyseisen vuoden paras tulokas eikä Rantakari.

 

[Steril]

saaneeni. Tuona vuonna oli Ahon johdolla aidosti mahdollisuudet ihan mihin vaan, kun esim. Hirso, Sape, Huhtala, Liivik ja Pöysti pelasivat elämänsä kauttaan.

Olen jälkikäteen tuota miettinyt, että olihan Kärpät niin tajuttoman kova tuona kautena että todella vaikeaa olisi ollut heidät paras seitsemästä-sarjassa kaataa. Hehän sieltä olisivat välierissä vastaan tulleet jos Lukko olisi kaatunut.

Mutta se on totta että tuo jengi oli todella hyvä ja mahkut olisivat tietenkin olleet. Ainakin vähintään siihen pronssiin.

 

[Pavlovin Koira]

Eikös Nieminen pelannut sen kauden kuitenkin ihan hyvin?

Pelasi oikein hyvin, mutta tuli joukkueeseen kesken kauden. Kun Koskinen lähti jouduttiin peluuttamaan jonkun aikaa Voldenia kunnes Nieminen saatiin naarattua.

 

[Espoon Siniset]

Niemisen siirto ilmoitettiin samana päivänä Koskisen kanssa. Mutta se oli vieraspelipäivä, eikä hän ehtinyt mukaan. Kaapo oli varaveskarina.

Seuraava peli meni niin että Volden aloitti, päästi pari-kolme maalia avauserässä ja joutui vaihtoon. Seuraavaa peliä sai sitten odottaa.

 

[Vanhaukko]

ennen tota Mestis-mestaruutta joka ikinen pudotuspeli-kevät päättyi lopulta häviöön ja pettymykseen

Kiekko-Espoo voitti viime vuonna pronssiottelun joka on kuitenkin parempi kuin kauden päättyminen tappioon.

 

[Pavlovin Koira]

Joo...nyt kun tuota veskarisekoilua aloin muistelemaan niin taisin osin sekoittaa kauteen 2011-12 jolloin ykköskassarina aloitti Petri Koivisto. Aloitti heikosti, joka pelissä tuntui pääsevän yks helppo kunnes sai pelistä kiinni ja nousi jopa tilastoissa liigan parhaaksi veskariksi, kunnes joutui sivuun niiden mystisten henkilökohtaisten syiden takia. Rauha hänelle. Sittenhän homma menikin niin, että kun meillä oli jäljellä kaksi kaikkea muuta kuin liigatason veskaria: Jonathan Iilahti ja Lars Volden niin homma meni täysin reisille. Sitten saatiin jossakin vaiheessa kautta naarattua tanskalaisvahti Patrik Galbraith, joka oli hyvä kunnes hänkin loukkaantui ja sitten hänen tilalleen tuotiin Mestiksestä Antti Ore, joka pelasi loppukauden ja tuo oli siis se kausi joka päättyi lopulta tappiolliseen pronssiotteluun.

 

[Juhaht]

Kiekko-Espoo voitti viime vuonna pronssiottelun joka on kuitenkin parempi kuin kauden päättyminen tappioon.

Niin, siksi kirjoitinkin, että ennen Mestis-mestaruutta... :) Sinänsä kelpaisi jos tuosta olisi alkanut putki jossa kausi päättyisi aina voittoon.

 

[Juhaht]

Joo...nyt kun tuota veskarisekoilua aloin muistelemaan niin taisin osin sekoittaa kauteen 2011-12 jolloin ykköskassarina aloitti Petri Koivisto. Aloitti heikosti, joka pelissä tuntui pääsevän yks helppo kunnes sai pelistä kiinni ja nousi jopa tilastoissa liigan parhaaksi veskariksi, kunnes joutui sivuun niiden mystisten henkilökohtaisten syiden takia. Rauha hänelle. Sittenhän homma menikin niin, että kun meillä oli jäljellä kaksi kaikkea muuta kuin liigatason veskaria: Jonathan Iilahti ja Lars Volden niin homma meni täysin reisille. Sitten saatiin jossakin vaiheessa kautta naarattua tanskalaisvahti Patrik Galbraith, joka oli hyvä kunnes hänkin loukkaantui ja sitten hänen tilalleen tuotiin Mestiksestä Antti Ore, joka pelasi loppukauden ja tuo oli siis se kausi joka päättyi lopulta tappiolliseen pronssiotteluun.

Ai jumaleissön, en edes muistanut näitä Iilahteja ja muita. Kyllä huikeaa sirkusta pyöritetty pelaajapuolellakin back in the day. Kenttäpelaajien ranskalaiset visiitit jääneet näemmä paremmin mieliin kuin veskarien vastaavat. Galbraithiakaan en olisi muistanut ilman tota videota, vaikka jokaisen pelin Kalpa-sarjastakin kattelin.

 

[Hannutic]

Kun maalivahdeista puhutaan, niin oliko se 2013-2014 kun iltapäivälehden toimittaja julisti, että Bluesilla ei ole pudotuspeleissä mitään palaa Lukkoa vastaan? Kolmen Metrin Koskinen sitten ulkomailta käsin haastoi tämän toimittajan ja vedonlyöntiin. Blues ja KMK hävisivät, mutta taisi toimittajakin järsiä ottelusarjan aikana sormensa sen verran nysiksi, ettei hetkeen kirjoitellut espoolaisesta jääkiekosta alentavasti.