Meillä on Ikeasta kaikki muut paitsi makuuhuoneen sänky ja omasta lapsuudestani perityt Muuramen kirjahyllyt, joita en raaski poiskaan heittää. "Toimivat" sitten lasten huoneissa. Myös keittiö on Ikeasta, mukaanlukien keittiön sähkölaitteet. Ollaan oltu oikein tyytyväisiä sekä käytettävyyteen, laatuun että visuaaliseen ilmeeseen.
Jokainen Ikeasta hankittu huonekalu on hankittu sillä periaatteella, että tulevat todennäköisesti kestämään sen, minkä kestävät. Esim. olohuoneessa oleva Bestå tv-/säilytyskaluste oli hinnaltaan sitä luokkaa, että oletamme kestävän enemmän kuin joku halpa Billy. Ja luultavasti meillä tulee käymään niin, että meikäläinen haluaa jotain uutta jo ennen kuin itse huonekalu tulee tiensä päähän. Lasten huoneeseen jotkut Expedit-sarjan kalusteet ovat ihan ok, koska rapatessa roiskuu ja pienet taiteilijat voivat helpostikin piirtää hetken mielijohteesta vaikkapa kirjahyllyyn. Eipä sitten hirveästi kukkaroa kiristä, jos kyseisistä huonekaluista joutuu luopumaan muutaman vuoden päästä. Lapsiperheessä pitää lastenkin saada elää ja esim. Ektorp-sohvissa juuri irrotettavat ja huokeat lisäpäälliset ovat aivan ylivetoja. Keittiön pöytänä meillä on naurettavan hintainen (99€) Jokkmokk pöytä + 4 tuolia. Ei ole mikään kaunotar, mutta hinta-laatusuhteeltaan yliveto. Ei tunnu missään, kun natiaiset ovat haarukalla pöytää hakanneet. Kun tämä vaihe on lapsilta lopullisesti ohi, on aika ostaa joku tyylikkäämpi ja luultavasti kalliimpi ruokapöytä. Siihen asti Jokkmokk saa asustaa täällä.
Mä en aina ihan ymmärrä, miksi naiset raahaavat miehensä puoliväkisin Ikeaan. Miksei voida tehdä niin, että ukko tulee sitten kantamaan kamoja, kun nainen on valmis? Netistä voi yhdessä katsella eri tuotteita, jos miestä ylipäänsä kiinnostaa. Toisaalta en myöskään ymmärrä, mihin nainen sitä miestä tarvitsee, koska kyllähän nyt joka naiselta pitää sen verran löytyä ruista ranteesta, että saa itse tarvittavat tavarat kerättyä. Ja jos ei ole, niin onhan siellä henkilökunta auttamassa. Aina on joku vahtinut tavaroita ja nostellut ja tarvittaessa auttanut autoon pakkaamisessakin, kun olen yksin ollut. Ainakin Espoossa. Vantaalla en tykkää käydä ollenkaan.
Meidän perheessä on monesti niin, että mies menee lasten kanssa Ikeaan, syövät siellä, lapset pääsevät rakastamaansa leikkipaikkaan, keräävät kamat ja tulevat himaan. Ei mua edes välttämättä siellä tarvita, kunhan speksit on kunnossa. Jos mä lähden Ikeaan ostamaan jotain pientä, loppulasku on silti jotain parin sadan luokkaa, kun mukaan tarttuu kaikenlaista pientä. Mutta tiedostan tämän ja voin helposti lähettää pienet ja isommatkin apulaiset asialle. Ei se Ikean vika ole, että ihmisillä on vaikeaa :).
