Minä ymmärrän täysin Hammer Lynxin tunteet Ikeaa kohtaan. Kerran lafkassa käyneenä voin sanoa, etten toista kertaa jalallani ole lafkaan astunut. Aikoinaan kymmenisen vuotta sitten haettiin vaimon kanssa lapsille sänkyjä. Päätimme tsekata Ikean varmaankin vaimon toiveesta. Ikea oli suhtkoht tuore tuolloin vielä Suomessa ja ei niitä montaa tainnut olla maassamme. Tämä kyseinen Ikea oli se ensimmäinen(?) Turun tien varrella. Joka tapauksessa samaan aikaan kanssamme paikalla oli kolme bussilastillista jostain Kokkolasta eläkeläisiä.
Sisään päästyämme aloin etsiä, mistä pääsisimme sänkyosastolle ja jonkin aikaa kuljimme hitaasti etenevän mummokatraan perässä ihmetellen, että onpa käytävät tehty tukkoiseksi. Joistakin opastauluista päättelin väärin, että oikaisemalla jonkun osaston läpi pääsisimme jonon ohi. Ei päästy. Pian huomasin olevan samassa jonossa vain hieman taaenpana. Tässä vaiheessa seurueeseemme kuulumaton mieshenkilö sai jo "hermoromahduksen" ja alkoi meluten vaatia ulospääsyä. Arvatenkin hänkin olisi halunut jollekin tietylle osastolle kulkematta ruuhkassa kaikkien osastojen läpi. Henkilökunta saattoi tämän kaverin ulos.
Kun loputtomalta tuntuvan ajan päästä pääsimme lastensänkyosastolle, niin selvisi, ettei Ikealla ollut lainkaan sellaisita ratkaisua, jota haimme. Sitten ihmettelemään, että miten pääsemme ulos. Muutaman epäonnistuneen yrityksen kanssa päästä vastavirtaan eläkejonossa vaan huomataksemme ettei paluuta ole, tajusin, että meidän pitää maleksia koko kerros läpi jonossa ja sitten vielä alakerta, jossa oli varasto ja kassa.
Mitään ei ostettu, aikaa meni hukkaan, hermot mnei ja vannoin, että tähän lafkaan en enää uudelleen astu. Päätös on pitänyt. Vaimo on kyllä käynnyt, mutta tietää, että minua on turha sinne mukaan pyytää.
Minulle on ihan sama onko jollakin siellä päällä tuulipuku vai ei, mutta minua häiritsee tuo pakkovaljastaminen eli koko liike on kierrettävä. Jos joku suostuu sen tekemään esim. halvempien hintojen takia (onko se edes halvempaa, jos heräteostoksia tulee tehtyä tämän takia enemmän?), niin ei se minua häiritse. En koe olevani kuitenkaan erikoisuudentavoittelija, jos en suostu tuollaiseen manipulointiin. Ja kyllä, maksan vaikka enemmän vapaasta valinnasta ja siitä että pääsen helposti osastolle, jonne minulla on asiaa ja voin häipyä kaartelematta paikalta, ellei sopivaa tavaraa löydy.
Sisään päästyämme aloin etsiä, mistä pääsisimme sänkyosastolle ja jonkin aikaa kuljimme hitaasti etenevän mummokatraan perässä ihmetellen, että onpa käytävät tehty tukkoiseksi. Joistakin opastauluista päättelin väärin, että oikaisemalla jonkun osaston läpi pääsisimme jonon ohi. Ei päästy. Pian huomasin olevan samassa jonossa vain hieman taaenpana. Tässä vaiheessa seurueeseemme kuulumaton mieshenkilö sai jo "hermoromahduksen" ja alkoi meluten vaatia ulospääsyä. Arvatenkin hänkin olisi halunut jollekin tietylle osastolle kulkematta ruuhkassa kaikkien osastojen läpi. Henkilökunta saattoi tämän kaverin ulos.
Kun loputtomalta tuntuvan ajan päästä pääsimme lastensänkyosastolle, niin selvisi, ettei Ikealla ollut lainkaan sellaisita ratkaisua, jota haimme. Sitten ihmettelemään, että miten pääsemme ulos. Muutaman epäonnistuneen yrityksen kanssa päästä vastavirtaan eläkejonossa vaan huomataksemme ettei paluuta ole, tajusin, että meidän pitää maleksia koko kerros läpi jonossa ja sitten vielä alakerta, jossa oli varasto ja kassa.
Mitään ei ostettu, aikaa meni hukkaan, hermot mnei ja vannoin, että tähän lafkaan en enää uudelleen astu. Päätös on pitänyt. Vaimo on kyllä käynnyt, mutta tietää, että minua on turha sinne mukaan pyytää.
Minulle on ihan sama onko jollakin siellä päällä tuulipuku vai ei, mutta minua häiritsee tuo pakkovaljastaminen eli koko liike on kierrettävä. Jos joku suostuu sen tekemään esim. halvempien hintojen takia (onko se edes halvempaa, jos heräteostoksia tulee tehtyä tämän takia enemmän?), niin ei se minua häiritse. En koe olevani kuitenkaan erikoisuudentavoittelija, jos en suostu tuollaiseen manipulointiin. Ja kyllä, maksan vaikka enemmän vapaasta valinnasta ja siitä että pääsen helposti osastolle, jonne minulla on asiaa ja voin häipyä kaartelematta paikalta, ellei sopivaa tavaraa löydy.