Luja – Kiekko-Ahma 6-3 (1-3, 2-0, 3-0)
Erittäin mielenkiintoinen ottelu on takana. Kiekko-Ahma ja Kuloaron johtama tuomarikolmikko aloittivat playoffit keskiviikkona kello 19.00. Luja päätti aloittaa vastaavan savotan vasta reilut kymmenen minuuttia myöhemmin, kun tehokasta peliaikaa oli takana noin kuusi minuuttia ja taululla tylyt numerot 0-3 kahden alivoimamaalin siivittämänä. Heti ensimmäisessä vaihdossa parin sekunnin jälkeen J-P Vainio kävi tööttäämässä hurjalla avojään pommilla ”Kyy“ Palon matalaksi, mutta muuten Lujan alku oli hirveätä sekoilua Ahman puolestaan rynniessä suoraviivaisesti kohti maalivahti Hirvinevaa.
Ensimmäiseen ja kolmanteen takaiskuun oli helposti löydettävissä syylliset, jotka hävisivät kaksinkamppailut ja pelasivat tilanteet löysästi. 0-2 maali vasta erikoinen olikin. Lujalaiset nousivat ylivoimalla hyökkäykseen. Kiekko roiskaistiin laitaa myöten ylöspäin, mutta Palo katkaisi oman siniviivansa alla ja lähetti syötön keskelle, jossa oli paikkaa kärkkymässä ollut Sillanpää, joka karkasi läpiajoon tuhoisin seurauksin. En helpolla muista mistään pelistä vastaavaa tilannetta, jossa joku pelaaja pääsee alivoimalla noin vapaasti karkuun. Palon saadessa kiekon koko Lujan yv-viisikko oli punaviivan ja hyökkäyssinisen välissä ja vieläpä menossa väärään suuntaan.
Seuraavan kympin aikana Luja alkoi jo hieman herätä, mutta Ahman neljäs oli silti kavennusta lähempänä. Ajassa 17.35 Timo Kulonen aloitti takaa-ajon. Hyökkääjät hääräsivät maalin ympärillä ja kiekko ajautui Tikelle, joka oli noussut reilusti vastaan siniviivalta. Lämärin viritys valtavassa kaaressa ja kiekko hieman matkalla suuntaa muuttaen alanurkkaan. Erän loppuun Luja sai vielä pari potentiaalista tekopaikkaa.
Toisen erän ensimmäisen vartin tilastomerkinnät oli pelkkiä jäähyjä. Absoluuttisia huippupaikkoja oli Lujalla yksi ja Ahmalla kaksi. Ajassa 16.03 Luja tuli yv:llä maalin päähän. Kulonen ampui viivasta ohi, mutta kiekko saatiin maalin eteen ja kunnon sutimisen lopputuloksena V. Ruokonen löi kiekon sisään. Kiekko-Ahma koomaili omalla alueella vielä sen verran, että peli tuli tasoihin. Kouttinen syötti kulmasta maalin eteen, jossa Kankaanpää viimeisteli.
42. minuutti oli kamppailun kulminaatiopiste. Hirvineva torjui vain osittain ahmalaisen kovan vedon ja kiekko lipui ikävästi hänen taakseen, mutta päätyi tolpan ulkopuolelle. Seuraavassa vaihdossa vain 22 sekuntia myöhemmin menetetty tilaisuus kostautui. T.Ruokonen oli läpiajossa ja laittoi lätyn pussiin veskarin puikoista. Alle minuutti tästä ja ratkaisun makua oli ilmassa. Ahman puolustus seuloi lujalaisen jälleen läpiajoon. Lehtinen nousi laidasta ja veivasi rystyltä mustan taas ohi Tuomolan.
Luja ajautui jäähyvaikeuksiin ja Hirvinevan piti venyä muutamaan ihmekoppiin. Tasaviisikoin Luja karvasi eläimellisesti, mikä söi Ahmaa kovalla kädellä. Viimeinen maali oli ottelun hienoin. Vauhdilla hyökkäykseen nousseet lujalaiset voittivat lyhyen väännön kulmassa ja vieraiden hurjasta halonhakkuusta huolimatta kiekko saatiin Ekbergille, joka latasi yläpesään siirretyn rangaistuksen ollessa luonnollisesti päällä.
Kiekko-Ahmasta odotin Sillanpään ja tietysti Palon lisäksi näkeväni FPS:n kolme takavuosien floppihankintaa, eli Ijäksen, Jupon ja Eklöfin, mutta kukaan näistä ei pelannut. FPS-aikoinaan Ijäs sai räikeästi enemmän peliaikaa, mitä olisi ansainnut, Juppo oli koko ajan loukkaantuneena ja Eklöfistä ei muuten vaan ollut mitään hyötyä.
Luulen, että tämän kokemuksen jälkeen Lujaa on entistä vaikeampi voittaa, etenkin kun kaikki pelaajat ovat terveenä. Yhtä varmaa on tosin sekin, että näin kovissa peleissä luntakin tulee tupaan, jos keskittyminen ei ole riittävällä tasolla.
