Taistelu on tauonnut, sota jatkuu...
Eli ensimmäinen finaali takana, ja niinkuin oletettavissakin oli, tiukkaa ja tasaista vääntöä jäällä nähtiin. Yleisöäkin näytti niin TV-kuvan kuin tilastosivuston mukaan olevan vallan mukavasti paikalla, eikä varmaankaan kukaan paikan päälle saapunut ollut pettynyt päätökseensä. No, ehkä KPK:n kannattajat hieman lopputuloksesta johtuen, joskaan pelillisen esityksen vuoksi ei heidänkään tarvitse pää painuksissa kulkea.
Torjunnat 30-46, rangaistuksia saman verran molemmille, yhdet YV-maalit per joukkue, hiukan taklauksiakin nähtiin, ja ratkaisu jatkoajalla. Siinä ne tärkeimmät.
Näin ruudun kautta katsottuna ottelu näytti kyllä olevan melko pitkälle kotijoukkueen vietävissä, mutta terävyys ja sitä kautta tehottomuus maalipaikoissa antoi KPK:n roikkua ottelussa mukana ja hankkimaan tasoituksen. Paikkoja olisi ollut jo paljon aiemmin upottaa vastustaja, mutta niinhän se on, että jos ei itse tee paikoistaan niin naapuri kuittaa. Onneksi rintamasta löytyi leveyttä hoitaa homma kotiin, olisi ollut melkoisen vaikeaa lähteä takaa-ajoasemassa lauantaina Mänttään.
Lauantaina, niin... lauantaita ajatellen varmistimet on syytä napsauttaa pois, kun vetopaikka tulee kudin on lähdettävä heti, ilman leipomisia ja kiekon siirtelyitä. Grundströmille jos antaa hetkenkin aikaa valmistautua torjuntaan, hän myös kiekon kiinni nappaa. Edelleenkin hoen myös mantraa luisteluun liikettä! Äijät kun on vauhdissa saa KPK tunkea koukkua kainaloon ja vielä jääkonetta eteen pysäyttääkseen, ja se tietää jäähyjä, eli YV:tä, eli juuri niitä hetkiä jolloin otteluita voidaan ratkaista! Mutta ne ratkaisun hetket pitää ensin ansaita. Siis kiekko ja luistin liikkumaan vikkelästi niin hyviä asioita tapahtuu.
Saas nährä miten lauantaina käy, tarkoitus on se taistelu katsoa ihan paikan päältä.