Ihmisiä, joiden olemassaolon olet unohtanut, kunnes sattumalta tapaat heidät

[Hippi Hiiri]

Tällä viikolla Prismassa näin kaverin, jonka kanssa menin intissä ruokavammaisten jonossa syömään kolmen kuukauden ajan. Ruokaillessa tuli kaikenlaista paskaa jutusteltuakin. Yhteisten ruokailujen jälkeen olin unohtanut miehen nimen, naaman ja olemassaolon täysin vuosien ajaksi, ennen kuin Prismassa kaikki palautui mieleen, kun näki naaman vilaukselta.

Kummallinen on ihmisen muisti.

 

[MikGo]

Yleensä inttikaverit ja vanhat lätkäkaverit ovat näitä joihin törmää yllättävissäkin paikoissa. Ihan mukavaahan se on sitten kuulumisia vaihdella ja niitä näitä jutustella. Yleensänhän nämä tapaamiset menevät sitten ohi yhtänopeasti kuin alkoivatkin.

 

[alwahla]

Viime keväänä aloitin merkonomi-opiskelut läheisessä oppilaitoksessa. Sattumalta etäisesti tutun näköinen kundi istui edessäni, kun oppimateriaalia alettiin jakamaan. Kun esittelykierros lähti liikkeelle, tuo kyseinen kundi esitteli itsensä ja juuri silloin muistin, että olin ollut samalla luokalla hänen kanssaan aika tarkalleen 21 vuotta aiemmin. Aikamoinen yllätys, etten sanoisi.

 

[100A]

Kauppareissulla aiemmin viikolla näin naisen, joka kävi tyyliin 10 vuotta sitten firman salibandyvuorolla aina jos vaan siellä oli tilaa. Usein oli.

En todellakaan muistanut hänen olemassaoloaan, enkä tietenkään hänen nimeäänkään. Paljonkohan tällaisia ihmisiä on jotka on unhoittanut täysin? Paha sanoa, kun ei voi sanoa.

 

[Aunt Wang]

Samalla salilla käy eräs kebabinpyörittäjä, joka tuntuu pyörivän muutenkin aika paljon samoissa paikoissa kuin minä. Aina kun näen hänet salin ulkopuolella, muisti tekee tepposet ja mietin että miten tuokin jannu on niin tutun näköinen. Salilla sitten muistuu kun heppu kysyy varmistajaksi ja auttaa painojen kanssa. Eräänlainen hyvänpäivän tuttu siis, joka vaan tuppaa unohtumaan lähes heti tapaamisen jälkeen.

 

[Musta Nuoli]

Minulla oli töissä taannoin koulutustilaisuus, jossa oman alan ihminen pääkaupunkiseudulta koulutti hänen omaa erikoisalaansa. Hän tuli sitten kanssani juttelemaan ja kyselemään, että "etkös ollut Musta Nuoli samassa oppilaitoksessa silloin ja silloin".

Näinhän asia tosiaan oli, eli sekä nimi että naama olivat lopulta tuttuja, mutta vasta tämän keskustelun jälkeen. Koko koulutustilaisuuden olin kuitenkin autuaasti ollut vailla tätä muistikuvaa. Tosin en äkkiseltään kysyttäessä muistanut edes minä vuonna olen ollut tätä alaa opiskelemassa lisää. Tästä ei kuitenkaan ole kymmentäkään vuotta.

Normaalisti kyllä unohdan valtaosan vastaavista opiskelu- ja työkontakteistakin autuaasti ja hyvinkin nopeasti. "Ikuiset muistot" kestävät vuoden tai korkeintaan pari, sen jälkeen ei ole enää aavistustakaan keiden ihmisten kanssa olen samoissa kurssihuoneissa tai työpaikoissa ollut, jos en näihin ihmisiin muuten vain törmää säännöllisen epäsäännöllisesti tai ole alun perinkin ollut enemmän kontaktissa (tai ystävystynyt).

Mutta toisinaan tosiaan tulee tapauksia, joihin törmää, joiden olemassaolon tiedostaa taas uudestaan sillä hetkellä ja jotka unohtaa sitten taas. Minusta tulisi huono poliitikko, sillä nimi- ja kasvomuistini eivät niin kaksiset ole, enkä muistaisi edes äänestäjiäni.

 

[Iker]

Vähän poiketaan otsikon aiheesta, osittain kuitenkin pysytään aiheessa eli törmäsin ilmeisesti todella tehokkaasti unohtamaani ihmiseen kenestä en edelleenkään tiedä kuka helvetti se oli.

Jokunen viikko sitten perjantain alkuillasta, olympialaisten kiekkovälierien välissä eli Suomi-Ruotsi -matsin jälkeen, tuli kaupassa vastaan kaksi jotain 25-35 -vuotiasta kundia, joista toinen huikkasi minulle suoraan kasvotusten reippaan tervehdyksen ns. siviilimaailman lempinimeäni käyttäen eli "Moro, Iker."

Siinä sitten enempää häkeltymättä kasvotusten moikkasin takaisin kuin paremmallekin kaverille, vaikkei ollut pienintäkään aavistusta kuka se oli. Onneksi tuo tapahtui eri suuntiin edetessämme ohimennen, eikä tilanteessa ajauduttu juttusille, tosin joku perus miten menee -small talk olisi saattanut paljastaa jotain tästä kaverista ja siitä mistä vitusta tiesi nimeni, helpottaen tätä muistelemisen tuskaa ja mysteeriä ja paljastaen tervehtikö hän vahingossa täysin vierasta ihmistä nimien täsmäämisestä huolimatta. Jos nimittäin erehtyi henkilöstä, on todella outo yhteensattuma mutta muuten tuo koko kuvio jäi täysin mysteeriksi.

Mietin tuota loppuajan kaupassa, ja aivot raksutti jatkuvasti koko kirjon kaverien kavereita ja jotain vanhoja tuttuja tai pelikavereita läpi. Kyseessä oli isohko kauppa ja kassajonoissa onneksi hyvin porukkaa, eli jäin vielä omat ostokseni maksettuani odottelemaan puolijemmaan peliautomaattien viereen nähdäkseni tyypin uudestaan kun tulee kassoille jonottamaan. Sieltä se tuli kaverinsa kanssa hetken päästä, pääsin hyvistä kyttäysasemista näkemään kasvonsa edestä ja sivusta eikä hälyttänyt mitään kelloja että olisin ikinä tavannutkaan tätä jamppaa.

Tiedän lisäksi, että minulla on perkeleen hyvä kasvomuisti eli kyseessä oikeasti on ihminen kenestä väitän etten olisi aiemmin tavannut. Niin vain kuitenkin moikkasi minua nimelläni tai siis lempinimelläni, edelleen muistan miltä tuo tyyppi näyttää mutten ymmärrä mistä yhteydestä tuo voisi minut tuntea tai nimeäni tietää.

Mysteeri perkele, pahoittelut ettei ole ihan otsikon mukainen tapaus mutta palasi mieleen ketjun nähtyäni.

 

[J.K.]

jatketaan ikerin linjaa. Tuli oltua kerran baarissa kaverin kanssa, tuun sisälle tupakalta meen pöytää istumaan ja joku tulee moikkaamaan ja kysymään, "olitko matsissa tänään?". Ei vielä tähän päiväänkään ole tullu mieleen, että kuka janari oli, mut tuntui tuntevan meikän :D

 

[sierramies]

Törmäsinpä tänään vanhaan luokkakaveriin. En muistanut koko naista, mutta työpaikallani esittäydyttyään hiffasin. 25 vuotta välissä. Jännä juttu.