Ihmettelen, kuinka tuo kortisoni voi olla noin huikea lääke.
Mulla todettiin vuosi sitten haavainen suolistotulehdus. Sen kanssa on ollut välillä hyvinkin haastavia hetkiä, eikä sopivaa lääkitystä ole eri kokeiluista huolimatta vielä löytynyt. Tautihan on siitä kelju, ettei kyseessä ole ainoastaan räväkät vatsavaivat, vaan yksilöllisesti hyvinkin erilaiset oireet vessarallin lisäksi. Omalla kohdalla niitä on taudin akuuttivaiheessa mm. aivan suunnaton uupumus, mikään uni ei tunnu virkistävän ja yleinen jaksaminen on helvetin huono. Veriarvot (hg, ferritiini) ovat niin ikään vuoden aikana painuneet aivan viemäriin. Lisänä nivelkivut, pukamat tietysti, aivan järkyttävä akne (olen kohta viisikymppinen ukko), korkeat leposykkeet ja unen heikko laatu, vitutus, alavireinen mieliala, pidätyskyvyn haasteet jne. jne. Ikävä tauti.
Perjantaina sain luvan aloittaa jälleen kortisonikuurin. Tuo on vähän sellainen tuote, ettei sitä saisi kovin usein syödä, pitkäaikainen käyttö ei ole kropalle hyväksi. Mutta voi jumalauta, minkälainen ihmeaine tuo on! Ihan parissa päivässä muutos on ollut jälleen aivan valtava. Kaikki oireet ovat lähteneet heti vähenemään, olen kuin eri ihminen parin päivän takaiseen. Ja kun tulehdus hiipuu, tippuu syketasotkin. Viime yön keskisyke enää 58 (alin 53), kun vielä hetki sitten painettiin reippaasti yli 70 sykkeillä yötkin.
Hoitosuhde siirtyy nyt yksityiseltä lääkäriasemalta Peijaksen sairaalaan. Odottelen yhteydenottoa sieltä, ja sitten käsittääkseni aletaan testaamaan edistyksellisimpiä lääkkeitä, joilla tauti toivottavasti saataisiin pysymään paremmin kurissa.
Pysykää ihmiset terveinä! Ei tämmöinen sairastelu ole kyllä saakeli mistään kotoisin.
