Kävin hakemassa pikkupaikkakunnan ainoalta snäkäriltä syötävää, päätin ottaa mukaan sillä sisätilat ovat yli yhdelle asiakkaalle ahtaat. No, tilattuani ruoan, istahdin korkealle jakkaralle ja odotellessani annoksen valmistumista keskityin puhelimeni räpläämiseen. Pian istuuduttuani saapui paikalle joku viisissäkymmenissä oleva heppu, joka niin ikään tilasi jotain ja istuutui sitten alas. Tässä vaiheessa siis ulko-oven vieressä, kahden seinän ja yhden sermin rajaama ruokailutila oli jo melko lailla ahdas, kun meitä oli kaksi erillistä olentoa väijymässä ravintoa. Tilanne oli kuitenkin vielä siedettävä.
Mutta sitten ovi kävi jälleen, sisälle lampsi joku vastaavan ikäinen mies kuin istujakin, ja tämä tulija sitten melkein kipusi syliini. Herrasmiehet kun tunsivat toisensa, niin aloittivat keskustelun välittömästi ja myöhemmin saapunut mies, reppu selässään, ahtautui mitään virkkamatta minua töytäisten ohitseni sinne ahtaaseen nurkkaan. Päästyään nurkkaukseen hän ilmeisesti älysi olevansa aivan kasvokkain keskustelukumppaninsa kanssa, joten hän päätti ottaa itselleen tilaa. Tämähän onnistuu helpoiten nojaamalla taaksepäin, eli sain kylkeeni kiinni häiskän repun. Siinä se hemmo sitten jutusteli niitä näitä ja hivutti itseään koko ajan enemmän minua kohti, joko ymmärtämättä yhtään nojaavansa minuun tai sitten yrittäen hiillostaa minut jakkaralta.
Rämppäilin edelleen puhelinta nostamatta katsettani. Toivoin syliinpyrkijän ottavan ihan kunnon takanojan, että olisin saanut nopealla altapakenemisella torvelon mätkähtämään kenttään. Kun myyjä ilmoitti tiskin takaa, että annokseni on valmis, ampaisin penkiltä pois - tömähdys jäi saavuttamatta. Otin annokseni ja käännyin ympäri, niin ukko oli jo istuutunut lämmittämälleni penkille, kasvot edelleen poispäin minusta ja turinointi kaverin kanssa jatkui. Mietin jo silmänräpäyksen, että olisinko jäänyt kuitenkin syömään paikan päälle ihan vaan päästäkseni ärjymään penkinvaltaajan pois siitä. Kuitenkaan ajatus ruokailusta äijän selkäreppu kiinni naamassa ja annoksessani ei ollut niin houkutteleva, että olisin vaivautunut.
Ei voi aina ymmärtää.