Voi soittaa kelloa ja pyytää hoitajaa kääntämään tyyny kun ei sitä itse terveillä käsillään viitsi tehdä.
Heh, muistuipa mieleen, kun eräässä dementiakodissa yksinäinen mummo oli illalla kello yhdeksän ja puoli kymmenen välillä soittanut kutsukelloa seitsemän kertaa. Kolmanneksi viimeisellä kerralla oli pyytänyt sängyssä maaten hoitajaa jättämään oven hieman auki, koska huoneessa oli huono happi ja sinne meinasi tukehtua. Toiseksi viimeisellä kerralla oli pyytänyt sulkemaan kyseisen oven, koska sieltä veti ikävästi. Hoitaja oli tämän jälkeen ehtinyt juuri kansliaan, kun kello oli soinut jälleen ja tällä kertaa mummeli oli pyytänyt hoitajaa laittamaan tyynyn paremmin, koska nyt mummo oli päättänyt alkaa nukkumaan.
Ja kyseessä siis tosiaan dementiakoti, missä jokaisen mummon kädet ja jalat toimivat ihan hyvin, vain pää ei aina pysy pelissä mukana. Kyllä meikäläisestä ei olisi hoitoalalle, onneksi se onkin naisten hommaa.