Ihmettelen Jaromir Jagria. Tai siis sitä, kuinka pitkään kaveri on pelannut huipputasolla, terävimmällä sellaisella. Nosteli Stanley Cuppia jo keväällä 1991, eikä hänen osuuttansa Pittsburghin tuolloiseen voittoon voine vähätellä, vaikka nuori silloin vielä olikin. Heikoimmilla kokonaisilla NHL-kausillaankin paukuttanut sellaista noin 70 pistettä (jolloin monet jo tuomitsivat kaverin menneen talven lumeksi). Löytyy olympiakultaa, maailmanmestaruutta, ja kohtalaiset MM-kisat pelasi viime keväänäkin. Viime kaudella KHL:ssä 55 ottelussa 53 pistettä, niin kaiketi hänen voidaan sanoa olevan huippupelaaja edelleen. Ja Moskovan turnauksessakin se siellä jälleen hääri tuttu 68 selässään Suomen kiusana. Loppuukohan sen ura ikinä?
Tiedän toki, että Jagr herättää tunteita sekä puolesta että vastaan, onhan hän mielialapelaaja, mutta niinhän slaavitaiteilijat tuppaavat olemaan. Itse olen aina arvostanut ko. pelaajaa suuresti ja oli todella hienoa nähdä tämä supertähti aikanaan livenäkin pelaamassa.