Toisena A-Studiossa kyseltiin Koskelan murhista/tapoista/surmista lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkariselta. Kertaakaan ei tullut esille vanhemmat - ei uhrin tai epäiltyjen vanhemmat ja heidän vastuunsa - vain yhteiskunnan vastuut ja sitä kautta sosiaali- ja koulutoimen viranhaltijoiden vastuut tapahtuneesta. Ihmettelen onko vanhemmilla lainkaan vastuuta lapsistaan?
No epäiltyjen osalta en tiedä. Mutta uhrin osalta vaikuttaisi siltä että vanhemmat ovat pyrkineet apua saamaan lapselleen.
Uhrin koulua tuntevat kertovat puutteista erityisopetuksessa ja kiusaamisesta, joka kohdistui sekä oppilaisiin että opettajiin.
yle.fi
Uhri vietti viimeiset viikkonsa sijoitettuna lastenkotiin. Tunnollisena ja tarkkana pidettyä poikaa ei lähdetty etsimään koko viikonloppuna, vaikka tämä ei palannut takaisin sijoituspaikkaansa kohtalokkaana iltana.
Vanhemmat pyysivät etsintää heti, kun poika ei saapunut sovittuun tapaamiseen seuraavana aamuna.
Koulussa uhrin vaikeuksiin puututtiin liian myöhään ja ne jäivät paikoin selvittämättä, Ylen haastattelemat opettajat kertovat.
Oikeanlaisen tuen puute vaikutti heidän mukaansa merkittävällä tavalla uhrin elämään.
Vanhemmat olivat myös yrittäneet pitkään hakea lapselleen apua, perheen lähipiiristä kerrotaan. Uhri oli elämänsä viimeiset vuodet pahoin masentunut.
En tiedä mitä muuta vanhemmat voivat tehdä kuin pyrkiä pääsemään sairaanhoidon palveluiden piiriin jos sellaiselle on tarvetta. Masennusta aika harva varmaankaan pystyy ihan kotikonstein hoitamaan. Ja jos tässä on päästy siihen vaiheeseen että poika on ollut sijoitettuna, niin kyllä siinä vaiheessa mielestäni järjestelmän pitäisi jo olla aika vahvasti hereillä sen suhteen että apua todella tarvitaan.
Tai tietenkin vanhemmat voivat mm. pyrkiä vaihtamaan lapsen koulua tai vaikka muuttamaan toiselle paikkakunnalle jos vaikuttaa siltä että kaveripiirissä tai koulussa on ongelmia. Mutta eivät nämäkään keinot sitä masennusta pelkästään poista. Voivat toki helpottaa toipumisessa.
Sen verran tässä olen ihan lähipiiristä seurannut ehkä vähän vastaavaa tilannetta missä lapselle on pitänyt masennuksen takia saada apua, että ei se kovin helppoa ole. Tai riippuu varmaan paikkakunnasta ja lääkäreistä sekä asiantuntijoista keitä kohdalle sattuu. Mutta on vaikuttanut siltä että vaatii vanhemmilta tai muilta läheisiltä aika paljon vaivaa ja jaksamista että riittävää ja tarpeellista apua alkaa saamaan. Eli asiat tuntuvat jumittuvan helposti järjestelmän syövereihin. On lastensuojelua ja perheneuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa ja koulukuraattoria ja koulupsykologia ja lopulta niin paljon eri tahoja ja ihmisiä että vastuu ei ole oikein kenelläkään. Paitsi vanhemmilla jotka ovat mahdollisesti aika eksyksissä sen suhteen että mitä pitäisi tehdä.
Helpoin keino vaikuttaa olleen se, että kävivät yksityiseltä puolelta hakemassa lähetteen julkisen puolen erikoissairaanhoitoon. Sitä kautta asiat etenivät. Mutta tämähän ei saisi olla näin, koska kaikilla ei tuohon ole mahdollisuutta.
/img-s3.ilcdn.fi/c6e7594437cea8dc189a1cb28eb352d5aa2a8049b00aab0d58b2f429612f26b3.jpeg)
www.iltalehti.fi
