Näemmä tarina jatkuu. Ei siellä aavikon keskellä kenties hirveän paljoa uiskennella. Pyörällä ajosta ja luistelusta puhumattakaan. Pentuna en pelannut jääkiekkoa, vaan jääpalloa, mutta periaatteessa ihan sama asia – ainakin, jos pelataan vain ulkojäällä. Treenien jälkeen käytiin pukusuojassa vain pistämässä kuiva takki päälle ja liikkeelle. Kulkuneuvona sen ikäisenä oli yleensä polkupyörä. Luistimissa pitkät tupet, koska liian väsyneenä ei halunnut tai jaksanut vaihtaa kenkiä jalkaan.ai pyorällä ajo ja luisteleminen.
Pyöräillään kentän poikki pyörätielle, mutta… jos pitää väistellä joitain jäällä liikkuneita, niin pitää jarruttaa ja ottaa tukea pinnasta, joka oli jäätä, luistimilla joissa oli terän suojukset. Aina kärsälleen, koska eihän muovisuojus jarruta tai tue yhtään mitään. Pari kolme kertaa, kun on lyönyt päänsä oikeaoppisesti todella kunnolla jäähän, niin oppii paluumatkalle jättämään kypärän päähän?! Pyörällä ajo ja luistelu on yhdessä siis aika mahdottomia. *hymy*
Pysyvät kuhmut kallossa selittävät varmaankin aika paljon kirjoittamistani viesteistä?