Järkyttävässä paskassa eläminen on taatusti yleisempää mitä sitä kuvittelisi.
On varmasti näin. Minulle tulee näistä teksteistä mieleen valitettavasti ihan oma asuntoni joskus vuodelta 2015. Silloin kun dokasin ja alkoholismi oli iso ongelma, oli varmaan jotain masentuneisuuttakin ja sun muuta.
Asuntoni oli ihan karmea näky noihin aikoihin siis joskus neljä-viisi vuotta sitten. Mutta en jostain syystä edes välittänyt asuntoni hirveästä kunnosta. No lopulta sainkin häädön silloisesta asunnostani ja päädyin sairaalahoitoon.
Kuvia en varmaan edes kehdannut ottaa tuon ajan asunnostani joten ei sitä voi enää kuin muistella ja kuvailla sanallisesti. Asunnossani oli aivan älytön määrä roskaa, niin lattialla kuin pöydilläkin, oli varmaan myös niitä tyhjiä tölkkejä ja pulloja, ja tiskiäkin oli aivan hirvittävä määrä. Silloin oli varmaan lopulta melkein jokainen astia mitä minulla oli niin likainen ja enhän minä niitä edes kovin usein tiskannut vaan ne lopulta homehtuivat hyvin pahasti.
Valitettavasti oma asuntoni varmaan sairain asia mitä minä olen koskaan todistanut. Ihmeellisimpiä asioita taas puolestaan joidenkin tavaroiden oudot katoamiset. Joku perheestämme voitti joskus karavaanareiden pikkujouluista SFC-pyyhkeen, mutta sitä pyyhettä ei juuri sen jälkeen koskaan löytynyt. Johonkin se katosi?
Sitten kerran saimme Muumi-lehden välistä veljeni kanssa sellaiset paperiset Muumi-nuket, noilla leikimme tosi paljon vähän aikaa... Kunnes nekin johonkin katosivat? Sitten yksi satukirja kerran katosi oudosti asuntovaunussa, luulen että se kyllä tipahti johonkin istuimen väliin ja sitä ei sieltä pois otettu, vaunu myytiin ja kirja jäi sinne...
Juu, mutta sairain tapaus mitä olen todistanut on oma asuntoni ja ihmeellisin tapaus nämä joidenkin tavaroiden oudot katoamiset.