Ihan tosissaanko te olette laittamassa Jukka Seppoa ykkösketjuun? Eiköhän kuitenkin muisteta, että viisi vuotta euroopan sarjoissa on tehnyt tehtävänsä Jukka-Pekallekin. Harvemmin Italiasta hankitaan liigajoukkueiden ykkössenttereitä. Jos taidot ja kunto on kohdallaan, voisi Seppoa ajatella korkeintaan kakkoskenttään. Mäkiaho joutaa pois kakkosesta pilaamasta ketjukavereidensa peliä alati hidastuvalla vauhdillaan ja jäätyneillä käsillään. Mikäli Seposta ei ole kakkoskenttään, on aivan turha palkata koko miestä.
Ykköskentän pitäisin samana kuin kahdessa jo pelatussa turnauksessa. Kortelainenkin pelasi yllättävän pirteästi viime kauteen verrattuna. Cipruss saa luvan kelvata ykkösen keskelle. Aloitukset ovat Aigarsin pelin murheenkryyni. Pelistä tulee pidemmän päälle raskasta, jos 80 % aloituksista hävitään. Kuhta osaa tehdä maaleja, vaikkei muuten kentällä hirveästi näkyisikään. Toivottavasti ei yritä haukata liian suurta palaa, varsinkin kun kapteenin C lisää painetta.
Kakkoskentässä Podkonicky esiintyi lupauksia herättävästi. Tuntui vahvalta kaverilta, joka viihtyy hyvin kulmissa. Luisteluvauhti ei ole päätä huimaavaa, mutta käsiä riittää slaavipelaajille tuttuun tapaan. Grünn kärsii junnuajoilta peräisin olevasta turhasta kikkailusta, mutta muuten todella seuraamisen arvoinen kaveri. Löysi HPK-pelissä yhteyden sentteri Podkonickyyn, mikä lupaa hyvää tulevaa kautta ajatellen. Ketjun kolmas lenkki ei sitten pysynyt lainkaan ketjukavereidensa tasolla. Toni Mäkiaho oli järkyttävän huono koko turnauksen ajan. Liike oli, jos mahdollista, entistäkin verkkaisempaa. Aina kun Mäkkäri sai kiekon, oli peliväline hetkessä jo vastustajalla. Kuvaavaa tilanteelle oli HPK-pelin maalit. Grünn ja Podkonicky järjestivät maalin mieheen kahdessa ensimmäisessä vaihdossa, joissa Mäkkäri ei ollut kentällä sähläämässä. Ensimmäinen tuli alivoimalla Mäkkärin istuessa jäähyllä ja toinen Vauhkosen tultua tämän paikalle ketjun laitaan.
Kolmos- ja nelosketjut elivät koko turnauksen ajan, joten niistä on turha lausua vielä mitään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.
Ykköskentän pitäisin samana kuin kahdessa jo pelatussa turnauksessa. Kortelainenkin pelasi yllättävän pirteästi viime kauteen verrattuna. Cipruss saa luvan kelvata ykkösen keskelle. Aloitukset ovat Aigarsin pelin murheenkryyni. Pelistä tulee pidemmän päälle raskasta, jos 80 % aloituksista hävitään. Kuhta osaa tehdä maaleja, vaikkei muuten kentällä hirveästi näkyisikään. Toivottavasti ei yritä haukata liian suurta palaa, varsinkin kun kapteenin C lisää painetta.
Kakkoskentässä Podkonicky esiintyi lupauksia herättävästi. Tuntui vahvalta kaverilta, joka viihtyy hyvin kulmissa. Luisteluvauhti ei ole päätä huimaavaa, mutta käsiä riittää slaavipelaajille tuttuun tapaan. Grünn kärsii junnuajoilta peräisin olevasta turhasta kikkailusta, mutta muuten todella seuraamisen arvoinen kaveri. Löysi HPK-pelissä yhteyden sentteri Podkonickyyn, mikä lupaa hyvää tulevaa kautta ajatellen. Ketjun kolmas lenkki ei sitten pysynyt lainkaan ketjukavereidensa tasolla. Toni Mäkiaho oli järkyttävän huono koko turnauksen ajan. Liike oli, jos mahdollista, entistäkin verkkaisempaa. Aina kun Mäkkäri sai kiekon, oli peliväline hetkessä jo vastustajalla. Kuvaavaa tilanteelle oli HPK-pelin maalit. Grünn ja Podkonicky järjestivät maalin mieheen kahdessa ensimmäisessä vaihdossa, joissa Mäkkäri ei ollut kentällä sähläämässä. Ensimmäinen tuli alivoimalla Mäkkärin istuessa jäähyllä ja toinen Vauhkosen tultua tämän paikalle ketjun laitaan.
Kolmos- ja nelosketjut elivät koko turnauksen ajan, joten niistä on turha lausua vielä mitään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.