Tämä kirjoitus löytyi Kiekkopesästä ja myönnän suoraan tämän olevan copypasteerattu juttu. Se ei siis ole omaa kirjoitustani. Se vain on kirjoitettu niin hyvin ja antaumuksella, että sen muutteleminen olisi vain haitaksi. Toivottavasti nimimerkki \"hiljainen\" ei pahastu kovastikaan. Teksti alkaa...
<BR>
<BR>Olen seurannut livenä minulle Sen Ainoan Joukkueen esityksiä pikkupojasta asti, eri elämän vaiheissa. Olen käynyt kotiotteluissa joutuessani asumaan Tampereella, nipistänyt lippurahat pienestä opintotuesta ja syönyt näkkileipää. Kävin kotiotteluissa myös joutuessani asumaan Turun seudulla työni vuoksi. Matka ei ole ollut este, jäähallille on ollut ilo saapua. Se Ainoa Joukkue on herättänyt intohimoja ympäri valtakuntaa, joten myös vierasotteluissa on tunnelmaa. Matkan varrelle on mahtunut monia ilon ja surun hetkiä, suuria tunteita. Tappio ei ole masentanut yrityksen ollessa
<BR>100. Vastustaja on ollut useastikin parempi ja taitavampi, vienyt ansaitusti pisteen tai kaksi, mutta työllä. Nyt asuessani jälleen \"lähellä\" tunne tuntuu olevan poissa. Se on pois joukkueelta ja katsomosta.
<BR>Ei voi olla mahdollista kaiken tänä keväänä koetun jälkeen, että yhdestä ainoasta Hyvästä Ottelusta voi tulla ylimieliseksi. Niin ylimieliseksi, että ei opita yhdestä kerrasta vieraskentällä, vaan tullaan aliarvioimaan taas myös omaa kotiyleisöä. Niin ylimieliseksi, että lähdetään ponnettoman vastustajan tahtiin mukaan kuvitellen yleisön tämän sulattavan.
<BR>On masentavaa lukea lausuntoja tyytyväisyydestä yhteen pisteeseen viime torstain kaltaisella esityksellä. On masentavaa lukea tyytyväisyydestä puolustuspeliin, kun myös umpisurkean ja asennevammaisen vastustajan
<BR>maalintekoon ei puolustuksella ollut juurikaan osuutta. On masentavaa lukea toteamusta, että yritystä löytyy vain osa-aikaisesti. Pääsylippu on kuitenkin maksettu ihan kokonaan, käteisellä. Käsittääkseni vielä toistaiseksi tämä laji toimii suurelta osin katsojien , fanien \"sponsoroimana\". Raja velttojen ja ylimielisten ammattilaisten elättämiseen kulkee taatusti jossain. Jossain vaiheessa loppuu usko selityksiin ja toteamuksiin yhden erän yrittämisestä. Torstaisen katsomon reaktioiden (ja myös reaktioiden välisen hiljaisuuden) perusteella raja taitaa olla lähellä. Vaikka luulen, että itse todennäköisesti kumoan oman ottelun jälkeisen rajanvetoni tulemalla lauantaina taas jäähalliin (\"vielä tämän kerran, kyllä se siitä taas sitten lähtee...\"), tiedän että moni ei kumoa. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä löytäessään yhtäläisyyden
<BR>laskevien katsojalukujen ja peliesitysten välillä.
<BR>Sanotaan, että kohta alkavat todelliset pelit. Menestyminen play-offeissa epäilemättä haihduttaisi mielestäni nämä tuntemukset, voiton huumassa toteaisin kaiken olleen vain voimien keräämistä tärkeinpään. Mutta ainakin näin etukäteen ajatellen: Minkä ihmeen takia olen maksanut tuhansia markkoja seuratessani, kun ammattilaiset keräävät voimia varsinaista työtään varten? Onko minua kusetettu? Alanko tästä viisastuneena ensi kaudella seuraamaan SM-liigaa vasta maaliskuussa?
<BR>
<BR>
<BR>Teksti päättyi... Niin, kuvastaako tuon henkilön fiilikset monenkin IFK-fanin aatoksia tällä hetkellä? Jos muistelemme viime kauden runkosarjan loppuvaiheita, niin aika kamalaa katsottavaahan se oli. Nyhertämistä pahimmasta päästä. Onko se kovinkaan kivaa lähteä pleijareihin altavastaajan asemasta? Perhana, kyllä ne lähtökohdatkin pitäisi olla paremmalla tasolla. Toivottavasti ensi kausi uusine valmentajineen ja pelaajineen tuo muutoksen, ainakin asenteeseen.[addsig]
<BR>
<BR>Olen seurannut livenä minulle Sen Ainoan Joukkueen esityksiä pikkupojasta asti, eri elämän vaiheissa. Olen käynyt kotiotteluissa joutuessani asumaan Tampereella, nipistänyt lippurahat pienestä opintotuesta ja syönyt näkkileipää. Kävin kotiotteluissa myös joutuessani asumaan Turun seudulla työni vuoksi. Matka ei ole ollut este, jäähallille on ollut ilo saapua. Se Ainoa Joukkue on herättänyt intohimoja ympäri valtakuntaa, joten myös vierasotteluissa on tunnelmaa. Matkan varrelle on mahtunut monia ilon ja surun hetkiä, suuria tunteita. Tappio ei ole masentanut yrityksen ollessa
<BR>100. Vastustaja on ollut useastikin parempi ja taitavampi, vienyt ansaitusti pisteen tai kaksi, mutta työllä. Nyt asuessani jälleen \"lähellä\" tunne tuntuu olevan poissa. Se on pois joukkueelta ja katsomosta.
<BR>Ei voi olla mahdollista kaiken tänä keväänä koetun jälkeen, että yhdestä ainoasta Hyvästä Ottelusta voi tulla ylimieliseksi. Niin ylimieliseksi, että ei opita yhdestä kerrasta vieraskentällä, vaan tullaan aliarvioimaan taas myös omaa kotiyleisöä. Niin ylimieliseksi, että lähdetään ponnettoman vastustajan tahtiin mukaan kuvitellen yleisön tämän sulattavan.
<BR>On masentavaa lukea lausuntoja tyytyväisyydestä yhteen pisteeseen viime torstain kaltaisella esityksellä. On masentavaa lukea tyytyväisyydestä puolustuspeliin, kun myös umpisurkean ja asennevammaisen vastustajan
<BR>maalintekoon ei puolustuksella ollut juurikaan osuutta. On masentavaa lukea toteamusta, että yritystä löytyy vain osa-aikaisesti. Pääsylippu on kuitenkin maksettu ihan kokonaan, käteisellä. Käsittääkseni vielä toistaiseksi tämä laji toimii suurelta osin katsojien , fanien \"sponsoroimana\". Raja velttojen ja ylimielisten ammattilaisten elättämiseen kulkee taatusti jossain. Jossain vaiheessa loppuu usko selityksiin ja toteamuksiin yhden erän yrittämisestä. Torstaisen katsomon reaktioiden (ja myös reaktioiden välisen hiljaisuuden) perusteella raja taitaa olla lähellä. Vaikka luulen, että itse todennäköisesti kumoan oman ottelun jälkeisen rajanvetoni tulemalla lauantaina taas jäähalliin (\"vielä tämän kerran, kyllä se siitä taas sitten lähtee...\"), tiedän että moni ei kumoa. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä löytäessään yhtäläisyyden
<BR>laskevien katsojalukujen ja peliesitysten välillä.
<BR>Sanotaan, että kohta alkavat todelliset pelit. Menestyminen play-offeissa epäilemättä haihduttaisi mielestäni nämä tuntemukset, voiton huumassa toteaisin kaiken olleen vain voimien keräämistä tärkeinpään. Mutta ainakin näin etukäteen ajatellen: Minkä ihmeen takia olen maksanut tuhansia markkoja seuratessani, kun ammattilaiset keräävät voimia varsinaista työtään varten? Onko minua kusetettu? Alanko tästä viisastuneena ensi kaudella seuraamaan SM-liigaa vasta maaliskuussa?
<BR>
<BR>
<BR>Teksti päättyi... Niin, kuvastaako tuon henkilön fiilikset monenkin IFK-fanin aatoksia tällä hetkellä? Jos muistelemme viime kauden runkosarjan loppuvaiheita, niin aika kamalaa katsottavaahan se oli. Nyhertämistä pahimmasta päästä. Onko se kovinkaan kivaa lähteä pleijareihin altavastaajan asemasta? Perhana, kyllä ne lähtökohdatkin pitäisi olla paremmalla tasolla. Toivottavasti ensi kausi uusine valmentajineen ja pelaajineen tuo muutoksen, ainakin asenteeseen.[addsig]