McCoshen 3
- McCoshenilta näin viime kaudella kaikki Silver Knights -pelit, joten pitkälti sen takia olin nyt tosiaan kiinnostunut näkemään hänet livenäkin, kun tilaisuus siihen oli. Viime kaudellahan hän tiivistetysti oli peruspuolustaja, joka ei kuitenkaan oman maalin edessä ollut hyvä reagoimaan irtokiekkoihin tai sijoittumaan ja niinpä vastustaja teki monta reboundosumaa maalin edestä tai kulmalta McCoshenin oltua jäällä. Lisäksi jalkanopeus aiheutti ongelmia simppeleissä 1v1-tilanteissa ja eritoten takaperinluistelun puutteet vaikeuttivat suorahyökkäyspuolustamista ja hänet kierrettiin välillä kuin keila tai hyökkääjä sai muutoin liikaa tilaa luoda uhkaa, kun etäisyys kasvoi, koska McCoshenin piti peruuttaa ajoissa pysyäkseen maalin ja kiekon välissä. Positiivisia asioita olivat blokkihalukkuus alivoimalla ja ihan hyvät avaavat syötöt keskialueelle, mutta hyökkäysalueella hän enimmäkseen tyytyi yksinkertaisiin syöttöihin siniviivasta takaisin syvyyteen ränniä pitkin, vaikka välillä kaaliperhosen siniviivan vasemmasta kulmasta maalille lähettikin. Kamppailijana hän oli puolestaan korkeintaan keskinkertainen ja stoppeja omissa olisin kaivannut lisää.
McCoshen aloitti iltansa heikosti, kun heti avausvaihdossa omissa soi ja hän oli osasyyllinen ollen ongelmissa 1v1-puolustamisessa kuten niin monesti viime kaudellakin. Hän yritti pysyä Tammelan perässä, kun tämä ryntäsi maalin taakse Munkin syötön perään, mutta jäi jälkeen keskinkertaisen jalkanopeutensa vuoksi ja juuri ja juuri ehti palata takaisin miehen ja kiekon väliin, kun Tammela ampui kääntökämmenlaukauksen maalin edestä, mutta McCoshen ei saanut laukausta blokattua tehden siten oman maskin Rubinille ja kuti painui verkkoon. Tuota maaliahan edelsi pitkä kiekko ja sitä pitkää kiekkoa edelsi se, että McCoshen lähti hakemaan päätykiekkoa ja juuri ehti luistella dumppaukseen ensimmäisenä siirtäen sen viereen maalin taakse, kunnes Skalicky jysäytti häneen painavan taklauksen.
Toinen vaihto oli parempi. Siinä TPS ryhmittyi 3-2 trappiin keskialueelle ja kun McCoshen ei löytänyt syöttöpaikkaa, hän nosti punaviivalta kiekon ilmassa päätyyn. Ässien kakkosketju karvasi siellä kiekon itselleen ja Rohdin pudotti viivaan. McCoshen teki tutun simppelin ratkaisun hyökkäysalueella eikä lähtenyt esim. viivatanssiin tai nousuun, vaan ampui lämärin suorilta jaloilta kohti maalia. Lehtinen torjui patjallaan. Kaksi ensimmäistä vaihtoa eivät siis tarjonneet mitään uutta viime kauden pelaamiseen nähden. Kenties loppukautta kohden McCoshen vertyy tekemään joitakin nousuja siniviivasta kuten viime kaudella, koska Ässät tarvitsee hyökkäysalueen hyökkäyspeliinsä luovuutta ja yllättäviä ratkaisuja puolustajiltakin. Noin muutoin avauserästä jäivät mieleen perusnapakat avaukset laiturien lapoihin viivelähdöissä, mutta kuten todettua he olivat seisovin jaloin tai alivoimaisina takasinisellä, joten mihinkään nuo eivät johtaneet.
Mitä tulee liikkeeseen, se ei ollut kuitenkaan ihan niin huonoa kuin avausvaihto ja viime kausi ounastelivat, vaan jopa yllättävän sulavaa ajoittain pakki-pakkisyöttelyä läheltä seuratessa ja toki McCoshen pyrki pitämään itsensä liikkeessä jatkuvasti kellumalla, joten AHL-koohotukseen verrattuna jalkanopeuden pitäisi riittää paremmin Liigassa. Kamppailupelaaminen sen sijaan oli juuri niin keskivertoa kuin AHL-pelit opettivat ja mieleen jäi mm. yksi tilanne avauserän loppupuolella, kun aloitus oli Ässien päässä ja sen jälkeisestä irtokiekosta McCoshen kamppaili Tammelaa vastaan b-pisteen alakaarella, mutta niin vain pienikokoisempi Tammela väänsi tilanteessa kiekon itselleen ja TPS sai kulmarallin käyntiin.
Alivoimavastuuta tuli Laakson parina ja sen tiesin etukäteen katsottuani koosteen Ilves-pelistä, jossa Ilves teki avausmaalin siten, että McCoshen oli hieman liian korkealla sijoittuneena ja sitten vastustaja pääsi antamaan maalin kulmalta täysin vapaan poikkisyötön painottomalle puolelle eikä Rubin ehtinyt liukumaan millään eteen. Tässä pelissä AV-pelaaminen oli ehjempää ja toisaalta TPS ei syvyyden kautta ylivoimaansa hirveästi edes pyörittänyt, vaan luotti takakolmioonsa, joten eipä McCoshenia edes hirveästi mielestäni testattu alivoimalla tällä kertaa.
Toisessa erässä McCoshenilta jäi mieleen pari pitkäksi venynyttä vaihtoa. Ensimmäinen oli niistä ylivoiman jälkeen, kun hän ei päässyt pois sopivassa kohtaa. Kakkosylivoimassa tosiaan McCoshen oli siniviivassa, muttei ampunut, vaan pari kertaa vain syötti siipeen Myllymaalle. Ei hänen paikkansa kyllä mielestäni ylivoimalla optimitilanteessa ole, mutta kieltämättä parempiakaan pakkivaihtoehtoja ei oikein tuntunut olevan. Jälkimmäinen vähän pitkäksi venähtänyt vaihto oli tasaviisikoin ja otin sen nauhallekin. Sen aikana McCoshen haki yhden dumppauksen oman alueen kulmasta ja siirsi ykkösellä ränniin tyytyen tutun yksinkertaiseen syöttövalintaan kuten monesti viime kaudellakin ja toki oli se muutenkin oikea "peli" tuohon kohtaan, koska hautomiseen ei syytä ollut. Myllymaa ei vain sitten saanut jatkettua kiekkoa keskialueelle ja Ässät joutui hetkelliseen mankeliin omalla alueella, kunnes TPS sähläsi itse kiekon keskialueelle.
Päätöserässä McCoshen alkupuolella kertaalleen siivosi oman alueen paineen irtoamalla laitaan irtokiekon perään ja huitoi sen keskialueelle ohi vastustajan laiturin onnistuneesti. Ylivoimalla hän kertaalleen levitti vasemmalle Myllymaalle, mutta tämä hukkasi kiekon, kun piti ampua. Illan kohokohdat olivat päätösvitosella, kun ensin McCoshen sai syötön viereen Myllymaalta ja lähti nostamaan 3v2-vastaiskua Tepsin nelosketjun kulmarallin jälkeen. McCoshen syötti terävästi Anttalaisen lavan vierestä vauhtiin Erholtzille, joka punnersi oikeasta laidasta maalille ja viimeisteli puolittaisesta läpiajosta etukulmaan yli Lehtisen hanskan. Ensimmäinen SM-liigapiste oli tosi asia ja tuollaisista puolipitkistä lävistävistä syötöistä keskialueelle hän napsi kakkossyöttöjä viime kaudellakin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan McCoshen alusti myös 7-2 maalin roska-ajalla, kun Graber jätti kiekon hänelle siniviivassa. McCoshen joutui hakemaan vauhtia keskialueelta tehdessään vastaliikkeen. Sitten hän nosti pään ylös ja poimi pienellä syötöllä keskelle leikanneen Seväsen, joka jatkoi liikettään oikeaan laitaan ja upotti rannelaukauksen taka-alakulmaan Kivihalmeen ja Ruuttun tehtyä maskin. Tuossa puolestaan tuli taas ilmi se, että McCoshen ei lähtenyt hulluttelemaan siniviivassa, vaan kun kahden metrin päässä oli vapaa lapa, hän syötti siihen. Kyllähän nuo tehopisteet lämmittivät mieltä.
Jääaikaa tuli kaikkiaan 22.25. Tehot olivat 0+2, teholukema +0 ja laukauksia kirjattiin nolla, vaikka se yksi lämäri häneltä kyllä lähti, mutta ehkä välissä oli sitten porilaismaila matkalla. Aika pitkälti ylemmissä kappaleissa on summattu omat mietteet, joten sen erityisempään yhteenvetoon ei liene tarvetta. Olisin halunnut nähdä vielä muutaman sellaisen tilanteen, joissa hänen 1v1-suorahyökkäyspuolustamista olisi testattu samoin kuin vaikka Sevästä 3-0 maalissa Jasua vastaan, koska tuolloin vertailua viime kauteen olisi ollut vielä helpompi suorittaa, mutta tietysti antoivat nyt nähdytkin 22 minuuttia mukavasti vertailukohtaa. Loppuarvio olkoot hyvä, muttei ihan kiitettävä sen avausmaalin vuoksi. Se on myös todettava, että kyllähän tämänkin pelin perusteella on kyseenalaistettava entistä isommin Silver Knightsin pelitapaa Viveiroksen alaisuudessa (josta en ole ollut vakuuttunut kahden ensimmäisen kauden aikana oikeastaan yhtään), koska Kiven valmentama jääkiekko kyllä tuntui tukevan McCoshenin vahvuuksia paljon paremmin ja piilottavan myös heikkoudet etevämmin. Se on tietysti hyvä asia Ianille ja kuten todettua olin iloinen hänen syöttöpisteistään.