Niin, olisi mielenkiintoista nähdä (tai ei ehkä) miten esimerkiksi elokuvataide, tai ala yleensä Suomessa muuttuisi, jos silloin kun olet kuvauksissa, olet hyväksytysti taiteilijan töissä, mutta muuten et saisi käyttää aikaa teoksesi valmistamiseen, suunnitteluun, taustaduuneihin ja jälkitöihin, kuin sen mitä kahdeksan tunnin "oikean duunin jälkeen" päivittäin jää. En tiedä miten musiikinalalla vaikkapa taiteilija Kela-nauhuri aikansa käyttää, kun ei ole skulaamassa jossain Tavastialla, mutta luulisin, että sekin noudattaa sykliä: biisien teko, sävellys -> nauhoitukset -> levy pihalle -> kiertue -> takki tyhjä (tässä vaiheessa on yleensä tehty työtä vuorotta) -> tauko, kunnes aletaan taas työstämään uutta musiikkia. Väliin voi jollain muusikonplantulla sisältyä ohjelmaan tilaustöitä, muita musaproggiksia, opettamista alan oppilaitoksissa, ehkä... Josta päästään taas siihen, että pitäisikö taiteilijan sitten pidättäytyä tekemästä sitä, minkä on itselleen tieksi valinnut ja aina sopivan hetken koittaessa hakeutua vaikkapa Varamiespalveluihin?
Toki mä ymmärrän senkin, että tällaista henkistä materiaa ei kaikkien mielissä niin korkealle arvosteta, kunnes laulun sanoin "kunhan kuluu tuhat vuotta, jälleen hänen muistetaan. Mille eilen syljettiin, se tänään kullataan". - YUP
edit:
eikä tässä nyt ole kyse siitä, että miten joku luovan työn tekijä päivänsä käyttää, vaan siitä mïten hän siitä tekemästään työstään korvauksen saa, kun periaatteessa esim. "sävelletään ilmaa". Tuskin minäkään voisi mennä tuohon lähimarkettiin ja kävellä sieltä pois kinkku kainalossa tyyliin: "ai, teillä on täällä aamulla klo 10 vain yksi kassa käytössä, eli teillä on liikaa henkilökuntaa, jotka eivät tee mitään. Saan vissiin tämän kinkun nyt sitten ilmaiseksi, tai 10 prosentilla normihinnasta" Noin niinkuin paskana vertauksena. :)
edit2:
Sinänsä tuosta Teoston harjoittamasta mielivallasta Jussi J:n kanssa samaa mieltä, että tuntuu, että siinä ei ole mitään v**** järkeä.