Hyvä musa - 70lukua ja retroa

[Monipuolisenhuono]

Allekirjoittanut on jo pidemmänaikaa kuunnellut lähinnä 70-luvun rokkipumppuja ja niitä retroilevia.

Mitäs my fellow jatkoaikalaiset diggaa semmosista kuten MC5, Sonic´s Rendezvous Band, Lynyrd Skynyrd, The Allman Brothers Band, Frank Marino & Mahogny Rush, Rush, Kiss, Black Sabbath, Deep Purple, Led Zeppelin ja uusista tietty Black Crowes, Hellacopters, Flaming Sideburns jne.

Itselleni kolme tärkeintä noista on Hellacopters, Kiss ja Lynyrd Skynyrd.

Hellacopters on kyllä tällä hetkellä niin kovassa huudossa että sukat pois, Nikke Andersonhan on kävelevä nero. Kundi duunas Entombedissa kaiken ja osoittaa Hellacoptersissa olevansa kehittyvä muusikko joka osaa toki napata toisten biiseistä yhtä sun toista mutta silti niin että se kuullostaa uudelta ja freesiltä.

Action Rock kunniaan.

 

[Hasse]

Vaikka itse 60-70-luvuilla elänytkään niin..

Jerry Garcia
The Doors
Jimmy Hendrix
Led Zeppelin
Janice Joplin
Bob Dylan (taitaa olla eri vuosikymmen)

Sanoisin että, Led Zeppelin on korkeammalla kuin muut. Olisi ehdoton valinta jos jonkun saisi nähdä livenä. Parhaana runoilijana pidän Bob Dylania, tai Morrisonia. Molemmilla loistavat sanoitukset, mutta Zeppelinin musiikissa on jotain joka korvaa 'huonommat' sanoitukset.

 

[OikeaPakki]

Re: Vaikka itse 60-70-luvuilla elänytkään niin..

Viestin lähetti Socrates

Sanoisin että, Led Zeppelin on korkeammalla kuin muut. Olisi ehdoton valinta jos jonkun saisi nähdä livenä.

Zep!

Niinpä. Jo yli 20v on ollut kaikenlaisia huhuja että Bändi tulisi takaisin. Tietysti John Bonhamia ei saada taivaallisesta rumpupattereista takaisin, mutta hänet korvaisi poikansa Jason. Mutta taitaa jäädä haaveeksi ja parempi niin. Legenda säilyy ja comebacissa ei olisi muuta kuin hävittävää

"Melkein Lediä" on sitten kuultu ainakin v. 1985 Live Aidissa, jossa Plant, Page ja Jones esiintyivät. Jossakin synttärikekkereillä on myöskin kuultu kokoonpanoa+poika Jasonia, puhumattakaan Plantin ja Pagen 90-luvun MTV:nunplugged- keikkaa, joka olikin todella tykkiä kamaa.

Herrat kävivät Suomea lähinnä myös v. 95 Tukholmassa, johon EN VITTU TAJUNNUT LÄHTEÄ. Harmittaa vieläkin. Onneksi Plant on tsekattu Järvenpään blueseissa jossa heitti pre-Zeppelin musaa:)

Mutta mutta! Erittäin hyvä livelevy asiasta on tehty vuosituhannen vaihteessa: Jimmy Page ja Black Crowes soittavat ehtaa zeppeliiniä Kreikan keikalla (Live at the Creek, v.2000). Jimmy alkaa olla jo vaari-iässä mutta Crowesin energinen tykitys yhdistettynä mestarin huojuvaan soittoon on kuulemisen väärti, jos siis zep kiinnostaa.

Mukava sattuma tämä ketju: otin just töihin mukaan zeppelinin remastersit, Lenny Kravitzin greatestit ja ACDC:n Anna siellä olla kiven.

Let's rock!

 

[Spencer]

Re: Vaikka itse 60-70-luvuilla elänytkään niin..

Viestin lähetti Socrates

Jimmy Hendrix
Janice Joplin

Pikkasen nusasen nyt pilkkua, suothan anteeksi. Kyseessä kuitenkin lienevät Jimi Hendrix, sekä Janis Joplin. Enkä usko että Bob Dylania, tuota määkivää pikku pirulaista, voidaan laskea samaan porukkaan laisinkaan.

Omiin suosikkeihin lukeutuu Lynyrd Skynyrd, Led Zeppelin, edellämainitut ruhot, The Doors, alkupään vaihtovirta/tasavirta, Black Sabbath. Deep Purplesta en ole koskaan oikeen tykännyt, tiedä mikä siinä mättää. Luonnollisesti ainoatakaan k.o yhtyeistä en livenä ole ikuna nähnyt.

 

[Stonecold]

Viestin lähetti Another HAB
Mitäs my fellow jatkoaikalaiset diggaa semmosista kuten MC5, Sonic´s Rendezvous Band, Lynyrd Skynyrd, The Allman Brothers Band, Frank Marino & Mahogny Rush, Rush, Kiss, Black Sabbath, Deep Purple, Led Zeppelin ja uusista tietty Black Crowes, Hellacopters, Flaming Sideburns jne.

Action Rock kunniaan.

Itse olen varmaan ikuisesti uponnut 1950-1970-lukujen arkistoihin. Olen monesti miettinyt sitä, minkä aikakauden musiikki on ollut itseeni vaikuttavinta ja olen päätynyt erityisesti tuonne seitkytluvun alkupuolen Southern Rockin äärelle.

Sellaiset bändit kuten Lynyrd Skynyrd, ABB, Molly Hatchet ja Little Feat ovat maallisen ruumiillistumani elävöittävä backbone. Toki oma lukunsa on kuuskytluvun systeemeilläkin Beatleseineen ja Rollareineen. Myöskin bluesin legendat, ryyditettynä nimillä Little Richard, Jerry Lee Lewis ja Elvis lukeutuvat siihen kerrostumaan, mistä nykyisinkin musiikkia ammennan.

Tästä Southern Rockista kun siirrytään pikkaisen toiselle uralle, alkaakin löytymään sitten Led Zeppelin, The Who, AC/DC ja Deep Purple. Erillisiä saarekkeita samoilta suuntimilta ovat mm. Blackfoot, Frank Marino ja Rory Gallagher. Kun sekoitukseen lisätään Black Sabbath, Status Quo, Rainbow, Motörhead ja siitä suoristetaan mutkia punkin seutuville Rancidin, Clashin, Ramonesin ja Dead Kennedysin pariin alkaa soppa olla valmis.

Uudemmista bändeistä Hellacopters tarjoilee Flaming Sideburnsin kanssa toivoa siitä, että tätä on saatavilla jatkossakin - muistuttamassa siitä, että kuinka pirun hyvän kuuloista onkaan kitara-rummut-basso yhdistelmä ryyditettynä pianolla/syntikoilla ja ponnekkaalla laululla.

Mukava möyriä tämmöisen arsenaalin keskellä!

 

[Vteich]

70-luvulla tuli kyllä paljon kaikkea hyvää. Näin 80-luvun lapselle tietoisuus 70-luvulla tehdystä musiikista tuli vasta myöhemmällä iällä. Ensimmäiseksi kolahtivat nämä kolme 70-luvun kovaa rock-orkesteria: Black Sabbath, Deep Purple ja Led Zeppelin. Varsinkin Purplea ja Zeppeliniä tulee luukutettua tiuhaan tahtiin nykyisinkin, Sabbathia ehkä vähän vähemmässä määrin.

Sittemmin, musiikkimaun laajennuttua, on kuvaan astunut vähän laajemmaltikin 70-luvun materiaalia. Kyseisenä aikana kukoistaneesta progekulttuurista tutuiksi ovat tulleet erityisesti mm. Rush ja kotimainen Wigwam, kaipa myös Zappan voi progenimien yhteydessä mainita, vaikka tekikin aivan laidasta laitaan kaikkea. 70-luvulla alkoi myös koneellisemman musiikin esilletulo. Sen ajan pioneereista on levyhyllyyn tarttunut sellaisia kuin Jean Michel Jarre, Kraftwerk, Tangerine Dream ja Vangelis.

Jos puhutaan 70-luvun rockia retroilevista orkestereista, voi kai mukaan laskea nykypäivän progebändit? Nojoo, niistä enemmän vaikka progeketjussa.