Hyppy tuntemattomaan?

[Rinoa]

Pidemmän aikaa olen kypsytellyt ajatusta ns Hypystä tuntemattomaan.. Eli muuttamista johonkin täysin uuteen paikkaan vailla "Mitään hyvää syytä" . Elämäni on aina ollut Helsingissä, olen syntynyt täällä, käynyt kouluni täällä, tehnyt töitä. Miestä kun ei ole, ei tarvitse hänen perässään muuttaa mihinkään. Kaikki ystäväni ovat Helsingissä, samoin perheeni.

Perheestäni en niinkään ole huolissani, tiedän heidän tukevan päätöksiäni aina niin hyvässä kuin huonossakin.. Mutta mutta.. Sitten nuo ystävät. He ovat minulle kultaakin kalliimpia ja aivan äärettömän läheisiä. Kovasti he ovat yrittäneet ymmärtä "tätäkin outoutta minussa", mutta ymmärtävätköhän he silti? Entäs kuinka kävisikään yhteydenpidon jos lähtisin?

Silti kaipuu (onko se edes kaipuuta vai muutos halua?) pois on kova. Edes muutamaksi vuodeksi kokeilemaan. Ainahan sitä voi tulla "matiojunalla takaisin" jos elämä täällä tuntuukin siltä jota haluaa.
Onko tässä mitään järkeä? Omia kokemuksia olisi mukava kuulla muita JA:laisilta : )

 

[Mulli]

Itse olen aina miettinyt miettinyt, että millaista olisi asua pienessä pahaisessa Keski-Suomen kylässä.

Mökki on tuolla Kuopion seutuvilla ja siellä on sellainen pieni pahainen kylä joka tuntuu niin rennolta paikalta asua mutta sitten taas tulee mieleen se, että kuinka siellä pärjäisi kun ei olisi sitä kaupungin suurta hulinaa ympärillään.

En ole vielä tullut mihinkään päätökseen, että olisiko jossain pikku kylässä kiva asua.

 

[duud]

Hyppää vain rohkeasti!

Kannustan sinua tuossa elämäntilanteessa ainakin kokeilemaan tuota ratkaisua. Varsinkin kun sinulla ei ole puolisoa tai lapsia huomioon otettavina. Mielestäni kannattaa aina rohkeasti tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja tilaisuuksiin. Onhan aina se "maitojuna" mahdollisuus olemassa. Parempi mennä, kuin jälkeenpäin harmitella ns. menettyjä mahdollisuuksia.

Itse olen tässä jo muutaman vuoden viritellyt ajatusta ulkomaille töihin lähtemisestä. Lapseni ovat minut pitäneet tähän asti näillä kotikulmilla, mutta nyt he alkavat olla siinä iässä, että voisin alkaa myös omia juttujani toteuttaa. Ihan sinunlaillasi samojen asioiden kanssa iltoja vietän noita asioita pohdiskellen.

Siitä vain, elämää päin....

-duud-

 

[JimmyMac]

Kannattaa lähteä vain rohkeasti, jos vähääkään siltä tuntuu. Eihän siinä ole mitään hävittävää, kun takaisin kuitenkin pääsee milloin vain haluaa. Ystävistäkin ne parhaat kyllä säilyvät ja Internetin ansiostahan yhteydenpitokin on nykyään todella vaivatonta.

Itse on nuoresta iästä huolimatta tullut muutettua jo muutamia kertoja ja kokeiltua eri paikkoja - ulkomaillakin. Nyt olen asunut vajaan vuoden sellaisessa suomalaisessa kaupungissa, johon en nuorempana koskaan uskonut päätyväni. Todennäköisesti 2-3 vuoden päästä matka jatkuu jälleen johonkin uuteen paikkaan. Keski-Eurooppa on alkanut kiinnostamaan.

 

[Rinoa]

Varsinkin kun sinulla ei ole puolisoa tai lapsia huomioon otettavina. Mielestäni kannattaa aina rohkeasti tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja tilaisuuksiin. Onhan aina se "maitojuna" mahdollisuus olemassa. Parempi mennä, kuin jälkeenpäin harmitella ns. menettyjä mahdollisuuksia.

Sehän se siinä nimenomaan on! Kun sitä on enemmän tai vähemmän mietitty jo reilu viitisen vuotta ja elämäntilanne olisi nyt se, että voisi mennä... Sitä on sitten tosiaan aina niin hankala lähteä lasten tai puolison kanssa. Kun ei halua tulla äidikseen, joka saa 5-kymppisenä kriisin kaikista niistä elämättömistä asioista..

 

[Ted Raikas]

Olen miettinyt, mutta sisu menee usein kaulaan, kun pitäisi alkaa suunnitella suurempaa hyppyä. Tuntuu, että tuhlaa välillä aikaa holtittomasti. Toki en ole vielä mikään ikäloppu ja moneenlaiseen on mahdollisuus, eikä tuota perhettäkään ole, eikä varmasti vähään aikaan tulossakaan.

Mistä sitten aloittaa? Pitäisi vaan päättää jotain ja tehdä niin, yksinkertaista, mutta vaikeaa toteuttaa, etenkin jos alkaa miettimään liikaa kaikkia käytännönasioita ja miten ne hoitaa. Se on se ylimääräisen rohkeuden puute, joka estää ihmisiä.

Varmasti selkeä ja voimakas muutos elämään on omiaan parantamaan sen laatua ja tuomaan jotain uutta tärkeää ja kasvattamaan ihmisenä. Juutumme usein aika pieniinkin murheisiin, jotka loppupelissä eivät elämäämme ihmeemmin muuta suuntaan eikä toiseen. Annamme vain niille turhaankin vallan siihen kaikkeen. Myönnän, myös minä teen usein niin.

Ei muuta kuin Rinoalle tsemppiä muutokseen! =)

 

[duud]

Sehän se siinä nimenomaan on! Kun sitä on enemmän tai vähemmän mietitty jo reilu viitisen vuotta ja elämäntilanne olisi nyt se, että voisi mennä... Sitä on sitten tosiaan aina niin hankala lähteä lasten tai puolison kanssa. Kun ei halua tulla äidikseen, joka saa 5-kymppisenä kriisin kaikista niistä elämättömistä asioista..

Juurikin noin. Mä muutin PK-seudulta pari vuotta sitten lasteni kanssa tänne sysimetsään maalle, enkä ole katunut. Koko ajan bönden ahdistaessa helpottaa, kun tietää pääsevänsä pois jos haluaa. Täällä on tosiaan lebensraumia ja perhanan halpaa asua. Kaikki asiat ovat toteutuneet, mitä muutoksella etsinkin. En uskois, jos en olis kokeillut. ;)

Parempi tosiaan kokea juttuja ja elää, kuin tuskailla jälkeenpäin elämätöntä elämää. Jos ja kun tulee virheitä tehtyä, niin niille on mukava nauraa jälkeenpäin. Tuo ihan omana kokemuksenani.

-duud-

 

[Rinoa]

sitäpä sitä.. Jostain se on vissiin vain aloitettava! : ) Työpaikka nyt olisi ensialkuun mukava, sen jälkeen sitten asunto ja sitten kamat autoon ja menoksi?

Miten se kuulostaakin niin helpolta kirjoittettuna?

 

[pernaveikko]

Kannattaa lähteä vain rohkeasti, jos vähääkään siltä tuntuu. Eihän siinä ole mitään hävittävää, kun takaisin kuitenkin pääsee milloin vain haluaa. Ystävistäkin ne parhaat kyllä säilyvät ja Internetin ansiostahan yhteydenpitokin on nykyään todella vaivatonta.

Ei tarvitse itse kirjoittaa, kun se on kaikki jo tuossa. Jos et nyt mene, niin kadut sitä loppuelämäsi. Ulkomaille vaan suoraan, siinä ei kai mitään järkeä ole toiseen kaupunkiin Suomessa muuttaa?

Ymmärtääkseni olisit kuitenkin töihin menossa, etkä kouluun. En halua pelotella, mutta tuossa se ongelma tulee sosiaalisen elämän kanssa. Työkavereista kun ei oikeita ystäviä oikein saa ja usein kuka edes haluaa? Koulussa tapaa jo ensimmäisenä päivänä tuttuja ja se menee siitä itsestään omalla painollaan.

Mieluiten sitä paikallisten tai toisten ulkomaalaisten kanssa hengaisi, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Niillä työkavereilla on omat menonsa, perheensä ja niin edes päin. Toisaalta, jos työpaikkaan sattuu toinen ulkomaalainen, niin homma on paljon helpompaa (suuressa maailmassa työpaikat ovat täynnä erimaalaisia).

Yksi mahdollisuus mistä lähteä liikkelle on esimerkiksi merimieskirkot, mitä on monissa maissa. Siellä tapaa pelkästään suomalaisia, mutta yhtä lailla sieltä saa kontakteja muuallekin.

Mitään maitojunaa ei myöskään tule, kun et tee muutosta mitään isoa numeroa. Teet ennenkaikkea itsellesi selväksi (ja miksei muillekin), että voit tulla ja myös tulet takaisin vaikka kuukauden jälkeen, jos siltä tuntuu. Vastoinkäymisiä tulee vieraassa kulttuurissa, joten ihan heti ja pienestä ei kannata olla takaisin Suomeen menossa. Asiat nyt ei edes länsimaissa toimi useinkaan niin hyvin kuin meillä (pl. Pohjoismaat).

Tämmöisiä ajatuksia puolen vuosikymmenen kokemuksella. Olisin halunnut jäädä, mutta itsestäni riippumattomista syistä se ei ollut mahdollista. Toisaalta Suomeen palaaminen on myös aikamoinen (eikä mitenkään negatiivinen) kokemus, kun on ollut pitkään poissa.

Lähden vielä joskus, siitä ei ole epäilystäkään. Olisi aivan loistavaa, jos saisi töistä muutaman vuoden komennuksen jonnekin. Tällä hetkellä en ole semmoisessa työpaikassa, mutta ei tässä kiirettäkään ole.

 

[duud]

sitäpä sitä.. Jostain se on vissiin vain aloitettava! : ) Työpaikka nyt olisi ensialkuun mukava, sen jälkeen sitten asunto ja sitten kamat autoon ja menoksi?

Miten se kuulostaakin niin helpolta kirjoittettuna?

Ihan palstakaverina neuvon, että hoida ensin itsellesi duuni jostakin. Sen jälkeen on paljon helpompaa selvitä kaikista käytännön asioista. Työn kautta ja avulla hommelit onnistuvat paljon helpommin ja siten saa myös heti uusia tuttavuuksia.

Siis, ensin duuni, sitten vasta kamat autoon ja menoksi. . . Rohkeasti vaan Rinoa. Ei se niin vaikeata ole. Pidät vain autossa tankin täynnä, että pääset pois jos alkaa liikaa tökkimään. . .

-duud-

 

[Wilzu]

Mielenkiintoinen ketjunavaus ja toivotan myös Rinoalle onnea asian kanssa. Ei täällä böndellä eläminen sen pahempaa ole, halvempaa vaan!

Tähän ketjuun voisi oikeastaan tilittää vähän tulevasta. Tällä hetkellä olo on toisaalta odottava ja samalla hermostunut. Ei oikein tiedä, mihin sitä lopulta joutuu vaikka toisaalta tätä juuri on toivonutkin.

Sivullekirjoittaneesta alkoi vuosi sitten enenevissä määrin tuntua siltä, että elämälle pitää ottaa uusi suunta edes jostakin. Vaikka pidän kotikaupungistani, alkoi kaivata jo jotakin muuta. Ikään kuin olisi kasvamassa ulos koko paikasta. Vaikea pukea tätä tunnetta sanoiksi, mutta jokainen samaa miettinyt ymmärtänee. Pari vuotta sitten en olisi voinut näin ajatellakaan.

Tuumasta toimeen ja laittelemaan yöhakemuksia pääkaupungin suuntaan. Lopulta natsasi vieläpä varsin hyvän kesäjopin kanssa, joten edessä on nyt sitten muuttaminen. Koko tähänastisen elämän armeija poislukien on viettänyt Mikkelissä, joten lyhytaikainenkin muutto pois tuntuu melko suurelta harppaukselta. Maisemat vaihtuvat tutusta luonnonläheisestä omakotitalovaltaisesta asuinalueesta Itä-Helsingin kerrostaloihin. Liikennerytmi on toista rauhalliseen Mikkeliin verrattuna, ihmiset erilaisia ja kaikki vaikuttaa jotenkin kiireiseltä. Kuinkahan tällainen leppoisa savolainen pärjäilee isolla kirkolla? :)

 

[Ted Raikas]

Minä ymmärsin, että Rinoa suunnittelee ulkomaille muuttamista pariksi vuodeksi?

Toki se on omanlaisensa muutos elämässä, kun Suomessakin muualle muuttaa. Oli se itsellenikin aluksi sekavaa tottua pääkaupunkiseudun touhuun, kun ns. maalta muutin. Tavallaan en ole ihan sinut vieläkään Helsinginmeiningin kanssa, olen mielestäni aika pikkuseutujen ihminen, mutta kaikkeen tottuu. Kieltämättä määrätynlaista henkistä kasvua on ollut jopa havaittavissa parin vuoden aikana. Isompi loikka jonnekin voisi tehdä sitä vielä enemmän.

 

[Wilzu]

Minä ymmärsin, että Rinoa suunnittelee ulkomaille muuttamista pariksi vuodeksi?

Näinpä voi ollakin. Jaksoin lukea ketjua vain vähän lopusta ja bongasin duudin viestin..

 

[duud]

Maisemat vaihtuvat tutusta luonnonläheisestä omakotitalovaltaisesta asuinalueesta Itä-Helsingin kerrostaloihin. Liikennerytmi on toista rauhalliseen Mikkeliin verrattuna, ihmiset erilaisia ja kaikki vaikuttaa jotenkin kiireiseltä. Kuinkahan tällainen leppoisa savolainen pärjäilee isolla kirkolla? :)

Se on kuule Wilzu aivan yhtä pieni muutos kuin muutto Tuomiokirkon katveesta tänne sysimetsään. Isoin ihmetyksen ja harmistuksen aihe on tuo asia, ettei mikään tunnu toimivan. Ei liikenne, ei kauppajonot, ei mikään. Aluksi tuossa oli sulattelemista tosiaan. Ihan perushomman hoitaminen kestää todella todella kauan verrattuna mihin olen tottunut. Parissa vuodessa olen nyt oppinut tämän ruuhka-suomen ulkopuolisen elämänrytmin, eli manjana, jos tänään ei ehdi. Liikenne tosin on vieläkin perseestä. Meidän Kouvola-cityssä 6 autoa saa ruuhkan aikaan. Sitä en vieläkään tajua. . .

-duud-

 

[Daespoo]

Kokeile asua Vantaalla aluksi, jos se ei tunnu pahalta niin voit vaikka asua Ugandassa ilman ongelmia.

 

[duud]

Kokeile asua Vantaalla aluksi, jos se ei tunnu pahalta niin voit vaikka asua Ugandassa ilman ongelmia.

Jeps! Suosittelen kuitenkin, ettei ihan extreme-Hakunilasta aloita. Håkansbölen jälkeen kaikki muut paikat ovat Malibu Beach.

-duud-

 

[Rinoa]

Jos et nyt mene, niin kadut sitä loppuelämäsi. Ulkomaille vaan suoraan, siinä ei kai mitään järkeä ole toiseen kaupunkiin Suomessa muuttaa?
............

Ymmärtääkseni olisit kuitenkin töihin menossa, etkä kouluun. En halua pelotella, mutta tuossa se ongelma tulee sosiaalisen elämän kanssa. .

KIITOS!!!! :) Tuossa oli paljon hirmu hyviä pointteja, hienoja että jaksoit näpytellä..

Töihin siis nimenomaan olisin menossa, luulen että nyt ainakin toistaiseksi opiskelut on opiskeltu.. Ulkomaille haikailisin, mutta herää sitten kysymys lähinnä siitä kun on tälläisellä alalla töissä ja haluaisi siellä myös pysyä että kuinkakohan moinen mahtaa onnistua?

Varmasti sosiaalinen elämä tulisi nykyiseen verrattuna kokemaan hirmuisen katoamisen, mutta kun täällä kuitenkin eletään vain kerran, niin.. Josko sitä sitten vaikka saisi itseensä uudenlaista virtaa katsella uusia harrastuksia / taphtumia, joissa sitten voisi uusia ihmisiä tavata?

 

[Ted Raikas]

Kokeile asua Vantaalla aluksi, jos se ei tunnu pahalta niin voit vaikka asua Ugandassa ilman ongelmia.

Paljonkohan maksaa lentolippu Kampalaan?

Nimim. Koivukylä ja Korso Koettuna

 

[Rinoa]

Jeps! Suosittelen kuitenkin, ettei ihan extreme-Hakunilasta aloita. Håkansbölen jälkeen kaikki muut paikat ovat Malibu Beach.

OT, Asun juuri kyseisellä hetkellä vantaalla, tuossa rajalla tosin, mutta.. EIkä siinä Hakunilassa mitään vikaa ole ; )

 

[scholl]

Duunin takia sopeutuu lähes minne vain ellei ole John Madden. Siis ei ole aikaa silloin pahemmin tutustua muuhun meininkiin ja jos kulttuuri ei muuten nappaa niin viettää enemmän aikaa toimistolla. Ja viikonloppuisin/lomilla lentää/ajaa jonnekin miellyttävämpiin paikkoihin.

Homma voi oikeastaan vain kilpistyä siihen, että kämppä on läävä, työmatka on pitkä tai asuinalue on suoraan leffojen slummikohtauksista.

Kannattaa lisäksi muistaa se, ettei ala mitään kotia sinne rakentamaan, vaan pitää mielessä sen, että tämä on professionaalista ja olen täällä vain duunissa. Silloin vitutus on pienempää, jos maa on perseestä.

 

[tant gredulin]

Omaan tuttavapiiriini kuuluu näitä ’hyppijä-tyyppejä’. Kolmikymppinen ystävä lähti Australiaan sekä töihin että opiskelemaan, nelikymppinen frendi otti pankkilainaa, meni takaisin kouluun ja lähti Skotlantiin ’vaihto-oppilaaksi’ ja viisikymppinen ystävä otti kymmenen vuotta nuoremman rakastajan. Joka ikinen kokemus todennäköisesti sen kaltainen ettei tule harmittamaan myöhemmällä iällä… Itsehän asun Vantaalla, joten Daespoon mukaan valmiudet on aivan mihin vain :)

 

[Rinoa]

Paljonkohan maksaa lentolippu Kampalaan?

Näemmä 775€ Brussels Airlines:lla ; )

 

[scholl]

OT, Asun juuri kyseisellä hetkellä vantaalla, tuossa rajalla tosin, mutta.. EIkä siinä Hakunilassa mitään vikaa ole ; )

Itse olen ollut Hakunilassa Sotungin hiihtostadionilla muutaman kerran joskus vähän yli 20 vuotta sitten hiihtokilpailuissa. Sehän on mielettömän hiljaista, peltoista ja metsäistä seutua koko Hakunila, joten mikä siinä extremeä olisi. Kenties muutama susi voi lontustella vastaan, mutta ei varmaan muuta.

 

[RajatOn]

Kyllähän maisemanvaihdos hyvää tekee, ite oon asunu noin 18 vuotta 3000-4000 hengen paikkakunnalla, nyt kun on Tampereella niin on huomannut paljon eroavaisuuksia elämässä.. Lopputulos on kuitenkin se että molemmat paikat on todella asiallisia, ehkä isompi paikka vie kuitenkin voiton sitten joskus kun aloillensa asettuu. Tarkotuksena olis lähteä muutaman vuoden päästä ulkomaille vuodeksi tai pariksi. Siinä tosin jää kommunikointi ystävien kanssa vähille, mutta ehkä se riski kannattaa ottaa..
Vaikeita asioitahan noi on loppujen lopuks, vaikka helpolta kuullostaakin.

 

[tinkezione]

Kerran se vain on elämä elettävänään. Siitä pitää yrittää ottaa kaikki mahdollinen irti, ettei tarvitse vanhempana ihmetellä, miksei sitä ja tätäkään tullut tehtyä.

Ja mikset lähtisi ulkomaille saman tien sitten? Ihmisiä ne sielläkin ovat, kieltä kun osaat niin sillä pärjäät. :) Itselläni on joskus käynyt ulkomaankomennus mielessä, mutta harvassa paikassa tällä alalla sellainen nykyisin on mahdollista.

Ei muuta kuin isosti tsemppiä ja rohkeutta lähtöön. ;)