Huuhkajat matkalla Saksan EM-kisoihin 2024

[Barney]

MM-karsinnat on pelattu ja tällä kertaa Suomi jäi hienoista karsinnoista huolimatta ulos kisoista. Seuraavaksi on edessä matka kohti EM-kisoja, jotka pelataan kesällä 2024 Saksassa. Aiemmin karsintoihin on lähdetty haaveilemaan kisapaikasta, mutta viime vuosina Huuhkajat on noussut sille tasolle, että kisapaikkaa voidaan pitää ihan realistisena tavoitteena. Viime kesänä päästiin ensimmäistä kertaa EM-kisoihin ja osoitettiin, että Suomi todellakin kuuluu sille tasolle, vaikka melko pienellä marginaalilla jäätiinkin alkulohkoon. EM-kisojen jälkeen Huuhkajien hyvät otteet jatkuivat myös MM-karsinnoissa, minkä myötä tällä hetkellä voidaan suhtautua todella positiivisesti tulevia EM-karsintoja kohtaan.

Itse karsintoihin on vielä pitkä aika, sillä karsintalohkotkin arvotaan vasta 9.10.2022. Karsintojen ensimmäiset ottelut pelataan maaliskuun lopulla vuonna 2023, mutta uuden kilpailun, Kansojen liigan, myötä Huuhkajien karsintaurakka alkaa käytännössä jo aikaisemmin. Suoritukset Kansojen liigassa vaikuttavat siihen, mihin arvontakoriin Huuhkajat loppujen lopuksi päätyy ja edellisten EM-kisojen tavoin se tarjoaa myös takaportin kisoihin, mikäli karsinnoista ei kisapaikkaa irtoa. Kilpailu on jakanut paljon mielipiteitä, mutta näin kannattajana on hienoa saada lisää kilpailullisia maaotteluita ja Suomen kaltaisen vähän pienemmän maan kannalta se tarjoaa myös lisämahdollisuuden kisapaikkaan.

Koska Qatarin MM-kisat pelataan poikkeuksellisesti loppuvuodesta, niin Kansojen liiga aloitetaan jo ensi vuoden kesäkuussa, jolloin pelataan peräti neljä kuudesta ottelusta. Loput kaksi lohko-ottelua pelataan sitten syyskuussa ja playoffit pelataan parhaiden ei-karsinnoista EM-kisoihin selvinneiden joukkueiden kesken kesäkuussa 2023. Kansojen liigan lohkot arvotaan joulukuun 16. päivä ja Suomi pelaa toiseksi korkeimmassa B-sarjassa, jossa se on sijoitettu kakkoskorin joukkueeksi. Suomen lohko tulee siis muodostumaan näistä joukkueista:

1. kori: Ukraina, Ruotsi, Bosnia & Hertsegovina, Islanti
3. kori: Israel, Romania, Serbia, Irlanti
4. kori: Slovenia, Montenegro, Albania, Armenia

Nyt on Suomella aikaa pelata vielä harjoitusotteluita ennen ensi kesää ja samalla tuoda mahdollisesti uusia pelaajia sisään ennen Kansojen liigan alkua sekä etenkin ennen seuraavia EM-karsintoja. MM-karsintojen aikana Suomi nuorensikin joukkuetta isolla kädellä, kun osin loukkaantumistenkin takia Tim Sparv tippui pois maajoukkuekuvioista ja Suomen EM-kisoihin johdattanut topparikaksikko Arajuuri-Toivio ajautui MM-karsintojen aikana vaihtomiehiksi, minkä seurauksena he ilmoittivatkin karsintojen jälkeen lopettavansa maajoukkueuransa. Kokeneemmasta kaartista esimerkiksi Rasmus Schüller nousi isompaan rooliin MM-karsintojen aikana, minkä lisäksi nuoremmasta kaartista esimerkiksi Urho Nissilä nousi karsintojen aikana joukkueen ulkopuolelta jopa avauskokoonpanon mieheksi. Uusia pelaajia tullaan varmasti näkemään joukkueessa myös ensi kesänä, kun seuraavat kilpailulliset ottelut pyörähtävät käyntiin.

Maalivahtiosastolla tuskin nähdään mitään muutoksia, sillä Lukas Hradecky tulee olemaan seuraavissakin karsinnoissa Suomen ykkösmaalivahti. Muutaman vuoden Lukea nuorempi Jesse Joronen on luotettava kakkosmaalivahti, joten mitään ongelmia maalivahtiosastolla Suomella ei tule varmasti olemaan. Tätä kaksikkoa ei tule vielä näissä karsinnoissa haastamaan kukaan, mutta mielessä kannattaa pitää ainakin Chelsean 19-vuotias Lucas Bergström ja Aston Villan 20-vuotias Viljami Sinisalo. Toppariosastolle tehtiin iso nuorennusleikkaus, kun EM-kisoissa pelanneen Daniel O'Shaughnessyn vierelle tuotiin MM-karsintojen aikana Leo Väisänen ja Robert Ivanov. Kolmikko löikin karsintojen lopulla sellaiset näytöt tiskiin, että heidän ympärille tullaan varmasti rakentamaan näiden karsintojen toppariosasto. Haastajina näille voi olla mm. viime aikoina maajoukkuekuvioista pudonnut Sauli Väisänen, keskikentällä enemmän pelannut Thomas Lam, maajoukkueeseen juuri noussut Miro Tenho, U21-maajoukkueen ykköstoppari Robin Tihi sekä maajoukkueessa jo pyörähtänyt Aapo Halme. Yksi jokerikortti on myös Schalken Malick Thiaw, mikäli hän päättäisi edustaa Suomea.

Laitapuolustajaosastolla vasemmalla Suomella on hyvä tilanne, kun Ranskassa pelaava Jere Uronen on vielä nämä karsinnat hyvässä peli-iässä ja häntä muutaman vuoden nuorempi Nicholas Hämäläinen on myös noussut jo maajoukkueen vakiomieheksi. Oikean laitapuolustajan/wingbackin rooli onkin Suomen puolustuksessa sitten se ongelma. Raitalalla ja Granlundilla alkaa tulemaan ikä vastaan eikä Alho, Niskanen tai Soiri ole vakuuttaneet. U21-maajoukkueessakin oikean laitapuolustajan roolissa on nähty enemmänkin topparin paikalla viihtyvä KuPSin Taneli Hämäläinen, joten ei sieltäkään ole apuja tulossa. Ehkä se realistisin nousija tuohon oikean wingbackin rooliin on SC Freiburgin kakkosjoukkueessa 3. Bundesliigaa pelaava 20-vuotias Julius Tauriainen. Tauriainen on tullut tunnetuksi enemmänkin keskikenttäpelaajana, mutta U21-maajoukkueessa hän on pelannut myös vasempana laitapuolustajana ja Freiburgissa oikeana wingbackina. Monikäyttöinen pelaaja, joka todennäköisesti kuitenkin löytää pelipaikkansa kilpailutilanteen takia oikeana wingbackina/laitapuolustajana, mikäli hän onnistuu maajoukkueeseen murtautumaan. Vasemmaksi laitapuolustajaksi yksi jokerikortti on myös Manchester Cityn U18-joukkueessa pelaava 16-vuotias Tomas Galvez, mutta ehkä nämä karsinnat tulevat hänelle vähän liian aikaisin.

Keskikentällä piti olla iso ongelma, kun Tim Sparvin paikalle piti löytää kutospaikan pelaaja, mutta monien yllätykseksi Rasmus Schüller otti sen paikan suvereenisti haltuun. Nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jossa Schüller on noussut lähes korvaamattomaksi pelaajaksi Suomelle ja hänelläkin on ikää kuitenkin jo 30-vuotta. Kasipaikalle Suomelle löytyy kyllä tarjontaa, mutta tuo kutospaikka on ongelma. Maajoukkueesenkin jo noussut Kaan Kairinen voisi olla sellainen nimi, joka voisi tulevissa karsinnoissa haastaa Schülleria tai vähintään jakaa kuormaa hänen kanssaan. U21-maajoukkueesta potentiaalisiksi haastajiksi voitaisiin nostaa Adam Marhiev ja Santeri Väänänen sekä U19-joukkueesta Luka Hyryläinen, mutta kovin lähellä Huuhkajia he eivät vielä kuitenkaan ole. Yksi nimi on myös Thomas Lam, joka voi pelata joko topparina tai kutospaikalla.

Kasipaikka onkin sitten se rooli, johon Suomella tulee varmasti olemaan tulevissa karsinnoissa eniten kilpailua. Tällä hetkellä ne ykkösnimet ovat ehdottomasti Robin Lod (kauan jaksaa reissata maajoukkueeseen, jos jatkaa jenkeissä?), Glen Kamara, Urho Nissilä ja Onni Valakari. Jo noiden nimien ympärille olisi hyvä lähteä rakentamaan keskikenttää karsintoihin, mutta lähes kaikki Suomen lupaavimmat maajoukkuepaikan kynnyksellä olevat pelaajat ovat kasipaikan pelaajia. Anssi Suhonen, Leo Walta, Naatan Skyttä, Lucas Lingman ja Oliver Antman ovat nimiä, jotka kannattaa pitää mielessä. Etenkin Suhosen A-maajoukkuedebyytin luulisi tulevan hyvin pian. Esille on hyvä nostaa myös vasta 18-vuotias juuri Serie A:ssa pelaavaan Bolognaan siirtynyt Niklas Pyyhtiä. Näiden lisäksi on myös kokeneemmasta kaartista esimerkiksi viime vuosina maajoukkueen vakiokasvona tunnettu Robert Taylor, joka tulee varmasti taistelemaan peliajasta nuorempien kanssa.

Laiturit eivät kuulu tällä hetkellä Suomen pelisysteemiin, mihin yksi syy on varmasti se, että joukkueeseen ei ole tarjolla oikeastaan kunnon laitureita. Keskikaistalle on tarjolla sen verran hyviä pelaajia, että jonkun Pyry Soirin, Santeri Hostikan tai Ilmari Niskasen peluuttaminen ei ole kovin järkevää, kun siinä tapauksessa heitä paremmat pelaajat jäävät penkille. Jos laitureita tullaan tulevissa karsinnoissa näkemään, niin siihen rooliin potentiaalisia pelaajia ovat ainakin nuoret Lassi Lappalainen, Saku Ylätupa ja Mikael Soisalo. Vähän nuoremmista pelaajista jokerikortteja ovat myös Maksim Stjopin ja Casper Terho. Tulevia maajoukkuelaitureita voivat olla Belgiassa pelaava Juho Talvitie (16v) ja etenkin Chelseassa pelaava Jimi Tauriainen (17v), mutta heidän kohdallaan nämä karsinnat voivat tulla liian nopeasti. Kun katsotaan kuitenkin tuota tarjontaa kasipaikalle ja kärkeen, niin on hyvin todennäköistä, että tulevissa karsinnoissa Suomen laidalla pelaavat pääasiassa vain wingackit.

Kärkipelaajia mietittäessä pitää nostaa esille se, että Pukilla alkaa olemaan jo ikää, mutta toisaalta tähän mennessä hän on viinin tavoin vain parantunut vanhetessaan. Maajoukkueen mukana olevat Joel Pohjanpalo, Marcus Forss ja Fredrik Jensen tulevat varmasti olemaan mukana myös tulevissa karsinnoissa ja ainakin paperilla tämä nelikko on sen verran kova, että kilpailua pitäisi olla Suomen hyökkääjien paikoista. Haastajaosastolla on ainakin Skotlantiin siirtynyt Eetu Vertainen sekä Interissä huikeaan maalivireeseen päässyt Benjamin Källman.

Paljon tuli heitettyä nimiä ja joidenkin pelaajien osalta maajoukkueura voi jäädä kokonaan haaveeksi ja jotkut taas tulevat varmasti mukaan maajoukkuekuvioihin vasta myöhemmin. Joidenkin nimet varmaan myös unohdin, mutta lähtökohtaisesti tällä hetkellä Suomen maajoukkueen tulevaisuus näyttää hyvältä. Maajoukkueen valmennus on osaavissa käsissä, maajoukkueen pelaajien itseluottamus on korkealla tasolla, joukkueen runko on vahva ja muun muassa pelaaja-agentit ovat puhuneet siitä, että nyt Suomella on tulossa uusi kultainen sukupolvi. On siis hyvin mahdollista, että noista mainitsemistani nimistäni (tai jopa niiden ulkopuolelta) tulee nuoria pelaajia, jotka nousevat näiden karsintojen aikana mukaan maajoukkuerinkiin tai jopa maajoukkueen avainpelaajiksi.

 

[DAF]

Antman voi pelata kyllä aika puhtaassa piikissäkin, sikäli monikäyttöinen pelaaja. Aivan varmasti mukana jo Kansojen liiga/EM-karsintavaiheessa nykymenolla ja Suhosen kanssa lienevät ne seuraavat ekat debytantit.

Luke jatkaa ykkösvahtina, mutta jos nykyotteet säilyvät, enpä pidä mahdottomana Saku Erikssonin pelaamista jossain esimerkiksi NL:n mahdollisesti loppupään merkityksettömämmäksi jäävässä matsissa. Selvästi lähempänä pelaavaa kokoonpanoa aikuisten maajoukkueessa kuitenkin vielä kuin vaikkapa UCL-penkillä ollut Bergström. Hänestä toki toivotaan kovaa veskaria, sillä mieshän on niin isokokoinen, että yltää varmaan paikaltaan kulmiin :)

 

[Fordél]

Toppariosastolla pitäisin ainakin leveyspuolella mukana edelleen myös Juhani Ojalan, joka on esiintynyt hyvin Motherwellissa ja aina paikan saatuaan hyvin myös Huuhkajissa. Aapo Halmetta olisi myös mukava nähdä jossain peleissä kehissä. Toki meille on nyt muotoutumassa selkeä topparikolmikko, joka pelaa valtaosan minuuteista, mutta leveyttä tarvitaan tällekin osastolle. Ojalan, Halmeen ja S. Väisäsen myötä leveyttäkin on mukavasti.

Keskikentällä toivoisin, että Onni Valakari saisi tulevissa peleissä enemmän vastuuta. Nissilä on ihan hyvä pallollisena, mutta hän ei ole esittänyt mitään sellaista vielä, että hänen pitäisi mennä selvästi Valakarin ohi. Vähän sama homma Lodin kanssa.

 

[maken veivi jr.]

Keskikentällä toivoisin, että Onni Valakari saisi tulevissa peleissä enemmän vastuuta. Nissilä on ihan hyvä pallollisena, mutta hän ei ole esittänyt mitään sellaista vielä, että hänen pitäisi mennä selvästi Valakarin ohi. Vähän sama homma Lodin kanssa.

Olen nähnyt liian vähän pelejä Valakarilta, että pystyisin tarkemmin vertaamaan Nissilään mutta Nissilän eduksi katson pallollisuuden lisäksi, että antaa jo nyt ison osan erikoistilanteista ja eilen nähtiin taas se isoin plussa eli valtava määrä töitä ilman palloa. Vaikka ei ole "fyysinen" pelaaja, niin kamppailee jatkuvasti ja liikkuu koko ajan eikä tunnu väsyvän.

Ensi kausi on Nissilälle iso henkilökohtaisesti. Edellinen maailmanvalloitus epäonnistui ja nyt sitten sormet ja varpaat ristiin, että se oma paikka löytyy myös kansainvälisesti seurajoukkuekentiltä.

 

[Fordél]

Olen nähnyt liian vähän pelejä Valakarilta, että pystyisin tarkemmin vertaamaan Nissilään mutta Nissilän eduksi katson pallollisuuden lisäksi, että antaa jo nyt ison osan erikoistilanteista ja eilen nähtiin taas se isoin plussa eli valtava määrä töitä ilman palloa. Vaikka ei ole "fyysinen" pelaaja, niin kamppailee jatkuvasti ja liikkuu koko ajan eikä tunnu väsyvän.

Ensi kausi on Nissilälle iso henkilökohtaisesti. Edellinen maailmanvalloitus epäonnistui ja nyt sitten sormet ja varpaat ristiin, että se oma paikka löytyy myös kansainvälisesti seurajoukkuekentiltä.

Jep, hyviä pelaajia molemmat ja vähän erilaisia pelaajia. Valakarilta voidaan odottaa ehkä vielä Nissilääkin enemmän uhkaa ja rohkeutta hyökkäyssuuntaan, kuten murtavia syöttöjä, pelaamista linjojen väkeissä ja hyviä laukauksia. Toki duunin teon osalta Nissilä varmasti vie voiton. Toivotaan, että molemmat ottaisivat parin seuraavan kauden aikana isoja steppejä seurajoukkuetasolla, ja sitä kautta jatkaisivat kehitystään.

 

[IceWalker]

Ihan vain toiveena sekin, että kunpa Kamara joskus oppisi laukomaankin. Hänelläkin oli eilen paikka, mutta laukoo aivan hehtaarisihdillä. Ongelmana tietenkin on, ettei Suomesta löydy huippuominaisuuksia samasta pelaajasta kuin yksi tai kaksi, mikä ei aivan riitä näissä karkeloissa. Tavallaan Kamaran tontti kaipaisi jotain Litin kaltaista, mutta täytyy tulla toimeen ilman tällaista tekijää. Kamaran siirtoa kovempaan sarjaan odotellaan: vaatimustason noustessa myös kehittymistä varmaan tapahtuu.

Päättyneen karsinnan valopilkkuna oli uusien topparien löytäminen ja Schullerin roolin selkiytyminen. Pukin maalivire väistämättä ehtyy parissa vuodessa, mutta tämä voidaan korvata kollektiivisesti. Lod on kyennyt maalintekoon, kärkeen löytyy Pohjanpalo ja ehkä Jensenkin nostaa tasoaan, on vielä suhteellisen nuori pelaaja. Forss ja Valakari tuovat osaltaan vaihtoehtoja viimeistelyyn. Kahdessa vuodessa voi tapahtua paljon. Huomiota kannattaa kiinnittää nykyisten pelaajien potentiaalin rajojen saavuttamiseen. He ovat kuitenkin saavuttaneet jo jotain, heillä on asema, he voivat vaihtaa joukkueesta toiseen jos peli ei siinä seurassa käy.

Nuorien kohdalla tapahtuu niin paljon muutoksia, että järkevän ennusteen laatiminen on mahdotonta. Seurat ovat kuin suuria tehdaslaitoksia, jossa pelaajia tuotetaan. Pelaaja asetetaan valmentajan valvovan silmän alle, hänelle annetaan määrätty aika kehittyä. Jos valmentajan toivomaa kehitystä tapahdu, pelaaja potkaistaan pellolle ja seuraava astuu sijaan. Ulkomaiseen pelaajaan ei liity edes mitään tunnesiteitä, joten systeemi on raaka ja kylmä. Tosin pätevä agentti voi löytää uuden mahdollisuuden ja merkittävä asia kehityksessä on taka-askeleen ottaminen. Mutta silti, kuinka moni meistä olisi odottanut, että joku Sergei Eremenko (RUS) saa fudut AC Oulusta? Tai odottanut, että ko. pelaaja on tuossa tilanteessa 22-vuotiaana?

Henkinen kantti on se, jolla lahjakkuuksia mitataan. Veikkausliigassa on leegio pelaajia, jotka joskus olivat tulevaisuudenlupauksia jopa A-maajoukkueeseen. Toisaalta, joskus pelaaja ponnahtaa suurelle yleisölle tuntemattomuudesta ihan maajoukkueeseen, kuten nyt Nissilä. Perustaidot ovat olemassa, maailmalla on käyty, mutta taka-askel onkin vienyt eteenpäin. Toinen masentuu, kun unelmat eivät toteudu, toinen taas jatkaa eteenpäin ja joskus se johtaa palkintoon. Usein tähän johtaa sattuma: yksi valmentaja näkee pelaajassa luuserin, toinen näkee potentiaalin. Pitää vain olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Toisin sanoen, en tällä hetkellä laske mitään nuorten varaan. Pelaaja kannattaa valita A-maajoukkueeseen vasta kun hän on taidollisesti uransa huipulla tai lähellä sitä, eli lähempänä 25-vuotta. Mitään erityistä eivät tämän hetken nuoret lahjakkuudet kykene maajoukkueelle antamaan. Siinä missä isoissa maissa 20-vuotias on sillä tasolla, millä Suomen paras on 25-30-vuotiaana, Suomessa on pakko panostaa vain oman potentiaalinsa huipun saavuttaneisiin. Joskus nuori pelaaja tuo virtaa kentälle, mutta avariin on kuitenkin pitkä matka.

Perun mielelläni tämän, kun jostain löytyy pelaaja, josta suurseurat kiistelevät ja joka vie maajoukkuetason pelaajia kuin litran mittaa. Eremenkot, Pukki, Forssell ja tietenkin Kuningas ovat sitä tasoa, jota maajoukkueeseen kannattaa nostaa. Toisaalta, Kansojen liigassa on varaa kokeilla nuoria eli silloin sitten nähdään, mitä he voisivat karsintoihin tuoda.

 

[Barney]

Toisin sanoen, en tällä hetkellä laske mitään nuorten varaan. Pelaaja kannattaa valita A-maajoukkueeseen vasta kun hän on taidollisesti uransa huipulla tai lähellä sitä, eli lähempänä 25-vuotta. Mitään erityistä eivät tämän hetken nuoret lahjakkuudet kykene maajoukkueelle antamaan. Siinä missä isoissa maissa 20-vuotias on sillä tasolla, millä Suomen paras on 25-30-vuotiaana, Suomessa on pakko panostaa vain oman potentiaalinsa huipun saavuttaneisiin. Joskus nuori pelaaja tuo virtaa kentälle, mutta avariin on kuitenkin pitkä matka.

Kyllä ikää tärkeämpää on mielestäni tuijottaa sitä pelaajan tasoa. Itse olen hyvinkin eri mieltä ettei näillä Suomen nuorilla pelaajilla olisi potentiaalia murtautua A-maajoukkueeseen hyvinkin nopeasti. Nyt puhutaan kuitenkin pelaajista, jotka ovat nuoresta iästään huolimatta onnistuneet saavuttamaan jo jotain seurajoukkuetasolla. En ymmärrä, että minkä takia esimerkiksi 20-vuotiasta Anssi Suhosta ei kannattaisi valita maajoukkueeseen. Hän oli pahan loukkaantumisen takia melkein vuoden sivussa, mutta siitä huolimatta hän on ollut tällä kaudella vakiokasvo joukkueessaan 2. Bundesliigassa. Vertailun vuoksi voidaan nostaa esille esimerkiksi maajoukkueen mukana pyörinyt Ilmari Niskanen, joka ei oikein edes pärjännyt sarjatasoa alempana 3. Bundesliigassa. Tai maajoukkueen avauskokoonpanon toppari DOS, joka siirtyy HJK:sta samaan sarjaan, jossa 20-vuotias Suhonen saa tasaisesti minuutteja.

20-vuotias Julius Tauriainen on vakiavaaja 3. Bundesliigassa, joten seurajoukkuenäyttöjen perusteella on vaikea nostaa esimerkiksi vähän vanhempi Ilmari Niskanen mitenkään hänen edelle. 20-vuotias Oliver Antman ja 18-vuotias Leo Walta ovat pelanneet tällä kaudella jo ihan hyvin minuutteja Tanskan liigassa ja niin edelleen. Näillä monilla nuorilla alkaa olemaan seurajoukkuestatus parempi kuin monilla nykyisillä maajoukkuepelaajilla, joten on vaikea nähdä sen maajoukkuekutsun olevan kovin kaukana. Jos pelaaja pelaa paremmassa joukkueessa kovempia pelejä, niin eiköhän hänellä silloin ole myös ihan hyvät edellytykset pärjätä maajoukkueessa.

Tuo Tomas Galvez on puolestaan ehkä jopa kaikkien aikojen lupaavin suomalainen jalkapalloilija, mutta 16-vuotiaasta on vaikea vielä sanoa, että nouseeko hän koskaan kolkuttelemaan maajoukkueen portteja. Yksi paha loukkaantuminen tai vähän löysä asenne, niin sen jälkeen pelkkä lahjakkuus ei enää välttämättä riitäkään. Viime kesänähän Galvez siirtyi Watfordista Manchester Cityyn ja perässä olivat huhujen mukaan myös ainakin Liverpool, Chelsea ja Arsenal. Ihan hyvin on ainakin Cityssä alkanut, kun hän on pelannut kaikissa U18-joukkueen otteluissa tällä kaudella. Nyt on kuitenkin valmennuksen taso ja kilpailutilanne sillä tasolla, että edellytykset on kehittyä ihan huippupelaajaksi. Pahin skenaariohan tässä on se, että Galvezista kehittyy todella kova pelaaja ja sen jälkeen hän tekee jenkinsonit, sillä hänellä on myös Englannin passi. Suomen onneksi kuitenkin Englannin kilpailutilanne noiden laitapelaajien osalta näyttää todella kovalta tuleviksi vuosiksi.

 

[IceWalker]

Kyllä ikää tärkeämpää on mielestäni tuijottaa sitä pelaajan tasoa. Itse olen hyvinkin eri mieltä ettei näillä Suomen nuorilla pelaajilla olisi potentiaalia murtautua A-maajoukkueeseen hyvinkin nopeasti. Nyt puhutaan kuitenkin pelaajista, jotka ovat nuoresta iästään huolimatta onnistuneet saavuttamaan jo jotain seurajoukkuetasolla. En ymmärrä, että minkä takia esimerkiksi 20-vuotiasta Anssi Suhosta ei kannattaisi valita maajoukkueeseen. Hän oli pahan loukkaantumisen takia melkein vuoden sivussa, mutta siitä huolimatta hän on ollut tällä kaudella vakiokasvo joukkueessaan 2. Bundesliigassa. Vertailun vuoksi voidaan nostaa esille esimerkiksi maajoukkueen mukana pyörinyt Ilmari Niskanen, joka ei oikein edes pärjännyt sarjatasoa alempana 3. Bundesliigassa. Tai maajoukkueen avauskokoonpanon toppari DOS, joka siirtyy HJK:sta samaan sarjaan, jossa 20-vuotias Suhonen saa tasaisesti minuutteja.

20-vuotias Julius Tauriainen on vakiavaaja 3. Bundesliigassa, joten seurajoukkuenäyttöjen perusteella on vaikea nostaa esimerkiksi vähän vanhempi Ilmari Niskanen mitenkään hänen edelle. 20-vuotias Oliver Antman ja 18-vuotias Leo Walta ovat pelanneet tällä kaudella jo ihan hyvin minuutteja Tanskan liigassa ja niin edelleen. Näillä monilla nuorilla alkaa olemaan seurajoukkuestatus parempi kuin monilla nykyisillä maajoukkuepelaajilla, joten on vaikea nähdä sen maajoukkuekutsun olevan kovin kaukana. Jos pelaaja pelaa paremmassa joukkueessa kovempia pelejä, niin eiköhän hänellä silloin ole myös ihan hyvät edellytykset pärjätä maajoukkueessa.

Tuo Tomas Galvez on puolestaan ehkä jopa kaikkien aikojen lupaavin suomalainen jalkapalloilija, mutta 16-vuotiaasta on vaikea vielä sanoa, että nouseeko hän koskaan kolkuttelemaan maajoukkueen portteja. Yksi paha loukkaantuminen tai vähän löysä asenne, niin sen jälkeen pelkkä lahjakkuus ei enää välttämättä riitäkään. Viime kesänähän Galvez siirtyi Watfordista Manchester Cityyn ja perässä olivat huhujen mukaan myös ainakin Liverpool, Chelsea ja Arsenal. Ihan hyvin on ainakin Cityssä alkanut, kun hän on pelannut kaikissa U18-joukkueen otteluissa tällä kaudella. Nyt on kuitenkin valmennuksen taso ja kilpailutilanne sillä tasolla, että edellytykset on kehittyä ihan huippupelaajaksi. Pahin skenaariohan tässä on se, että Galvezista kehittyy todella kova pelaaja ja sen jälkeen hän tekee jenkinsonit, sillä hänellä on myös Englannin passi. Suomen onneksi kuitenkin Englannin kilpailutilanne noiden laitapelaajien osalta näyttää todella kovalta tuleviksi vuosiksi.

Ei tässä ikä ole mikään kynnyskysymys, vaan taito- tai pikemminkin rutiinitaso. Norjan nuori supertähti Haaland kyllä kelpaisi koska tahansa Suomen A-maajoukkueeseen ja olisi siinä debytoinut varmaan 18-vuotiaana. Nuorilta vaaditaan ja aivan oikein, näyttöjä tuloksenteosta aikuisten sarjoissa ja on ymmärrettävää, että kynnys A-maajoukkueeseen on korkea. On muita tasoja, joissa nuori voi näyttää kykyjään. Malinen kosketteli tätä asiaa hiljan Urheilulehdessä? ja totesi, että voidaan hyvin laittaa Suhosen kohdalla jäitä hattuun. Kaveri on lupaava, mutta kehityskohteita on vielä olemassa. Paras peruste on Kanerva, jonka
asiantuntemusta nuorien suhteen tuskin kenelläkään Suomessa on rahkeita kritisoida.

Tosipelit eivät ole mikään harjoittelupaikka, vaan niissä pelaajalta edellytetään jo kovaa rutiinitasoa. Valakarihan on nuori pelaaja, teki kovan sisääntulon Ranskaa vastaan harkkamatsissa, mutta eipä hänellekään ole vielä avari selviö. Päinvastoin, vaihdosta tullaan toisinaan kentälle, mutta ainakaan vielä ei ole oletus avariin. Yksi syy lienee se, että kaveri pelaa aika heikossa liigassa, pitäisi päästä urallaan eteenpäin, jotta pelaaja kehittyisi ja lunastaisi paikan avariin. Forss oli taannoin liian hyvä U21, mutta Kanerva ei huolinut porukkaan. Forss sai aika vahvaa kritiikkiä siitä, että keskittyi seuraansa nuorten majupelejä enemmän. Nyt kun pelaaja on vaihtomies Valjussa, paikkakin aukeni toisinaan avariin.

Voidaan tietysti psykologisoida, miksi suomalaisittain lupaava nuori pelaaja on pakko saada A-maajoukkueeseen, vaikkei taso kokonaisvaltaisesti sitä edellyttäisikään. Nuorissa on tulevaisuus ja jotenkin tunnutaan ajattelevan, että nuorien myötä maajoukkue vaan paranoo. Ehkä lätkä on tässä taustalla, koska jääkiekossa 18-vuotias voi olla jopa A-maajoukkueen kantavia voimia. Mutta suomalaiset ovat jääkiekossa suhteellisesti ottaen paljon lähempänä maailman huippua kuin futiksessa. Suomalainen huippulupaus futiksessa on ikävä kyllä täysin tusinatavaraa maailman huippujuniorien rinnalla.

Suhosella, joka ei ole enää junnu, on varmaan mahdollisuus ensi vuonna päästä maistamaan A-maajoukkuepelejä ja siitä normaalia kehityspolkua tulla A-maajoukkueen vakionimeksi, joskus viiden vuoden päästä, jos kaikki sujuu hyvin. Mikä tällaisessa kehityspolussa on vikana? Kanerva on aivan oikein nähnyt suomalaisen junnufutiksen tason ja tietää hyvin, mitä vaatimuksia kansainvälinen huipputaso edellyttää. Maajoukkueessa tosiaan joudutaan kohtaamaan pelaajia, jotka ovat maailman absoluuttisella huipulla. Seuroissa suomalaiset harvemmin niitä kohtaavat.

Mietitään vaikka eilistä ranskamatsia. Ranskan tempo ei ollut aivan huipussaan, mutta viimeistely oli. Joka tapauksessa, Suomi pystyi pyörittämään mallikkaasti peliä ja hallitsi jopa palloa toisen jakson alussa. Tällaisessa pallonhallinnassa on ensiarvoisen tärkeää, että pelaajalla on korkea rutiinitaso. Rutiinitaso nousee iän ja kokemuksen myötä, sen ohella joukkueen pelitapa täytyy olla hallussa. Yksikin virhe, jonkalaisia nuoret aivan varmasti tekevät, johtaa huippumaata vastaan välittömästi vastahyökkäykseen ja joskus maaliinkin. Virheen ei tarvitse olla mikään erityinen mokakaan, pieni huolimattomuus tai väärä ennakointi ja pallo on vastustajalla, joka kontraa erittäin nopeasti.

Nuoret suomalaiset eivät ole vielä sillä tasolla, että heitä voitaisiin peluuttaa muita kuin jotain Kasakstania vastaan. Heidän on kehityttävä niin hyviksi, että virheitä sattuu erittäin vähän ja pelaaja tietää myös heti, miten virheen jälkeen toimitaan. Kuten totesin, kun Kanerva ei näitä nuoria avaukseen eikä edes tosipeleihin kelpuuta, en minäkään heitä sponssaa. Uskon, että kuvaamani ajatuksenkulut sivuavat sitä, mitä koutsien mielessä yleensä liikkuu. Tietenkin poislukien superlupaukset, mutta sellaisia meillä ei ole, vaikka Iltakrääsät sellaisia aina välillä nostavat esiin. Jopa mainitsemasi Thiaw ei ole saksalaisittain superlupaus, vaikka hänellä kova potentiaali onkin. On siinä ja tässä, saavuttaako ikinä Die Mannshaftin vaatimustason. Toivottavasti ei tee Jenkinsoneja: tästä tapauksesta syytän kylläkin Hodaria, joka teki aika sikamaisen tempun pelaajalle ja Suomelle. Hodari varmuuden vuoksi nosti pelaajan A:n, vaikka varmaan näki, että hänenlaisiaan on tosi monta jonossa.

Suomen voima on jatkossakin kollektiivisessa pelaamisessa, Suomen on pelattava kuin seurajoukkue, koska meillä ei ole yksilötaitoa maailman huipulle asti. Paljon voidaan korvata loppuun asti ajatellulla pelitavalla ja taktiikoilla. Tällaiseen kollektiiviseen pelitapaan sopii aika huonosti nuori, joka vielä opettelee talon tavoille. Parempi on, että polku A:n käy harkkamatsien, Kansojen Liigan, vaihtopenkin ja helppojen vastustajien kera. En tosiaan haluaisi nähdä tilannetta, jossa nuori pelaaja pääsee ratkaisevaan karsintapeliin ja tekee siinä kohtalokkaan virheen. Tämä virhe voi tuhota jopa pelaajan uran: järkevämpää on, että nuoret pikkuhiljaa pääsevät tosipelien makuun ja kehittävät rutiinitasonsa niin korkealle, ettei ainakaan yksin tee mitään ratkaisevia virheitä. Monet virheethän ovat monen pelaajan virhearvion seurauksia, ei yksittäisen pelaajan mokia.

 

[DAF]

Tässä (kun tuossa toisessa ketjussa debatoitiin Kansojen Liigasta) on muuten Suomen kaltaisille maille Kansojen liigan ehkä pieni negatiivinen puolensa. Kun näyttöpaikkoja on vähän, jengi on hajallaan pitkin maata ja kotimaan sarja ei varsinkaan oikein suoraan maajoukkuenäyttönä toimi, Kansojen liigan kilpailullisuus on - siinä missä se on tuonut meille katsojille mannaa ja hienoja kilpailullisia maajoukkuematseja - vienyt ehkä vähän näyttöpaikkoja nimenomaan nuorilta maajoukkueeseen nostettavilta pelaajilta. Huuhkajien ringillä kun ne NL-matsit on melkein pakko pelata ykkösmiehillä, jos aikoo varsinkin B-tasolla pärjätä.

Sisäänajopaikkoja on vähemmän, enää käytännössä lisäksi yksi talviturnaus ja korkeintaan pari puhdasta harjoitusmaaottelua vuodessa.

 

[Tshekki77]

Tässä (kun tuossa toisessa ketjussa debatoitiin Kansojen Liigasta) on muuten Suomen kaltaisille maille Kansojen liigan ehkä pieni negatiivinen puolensa. Kun näyttöpaikkoja on vähän, jengi on hajallaan pitkin maata ja kotimaan sarja ei varsinkaan oikein suoraan maajoukkuenäyttönä toimi, Kansojen liigan kilpailullisuus on - siinä missä se on tuonut meille katsojille mannaa ja hienoja kilpailullisia maajoukkuematseja - vienyt ehkä vähän näyttöpaikkoja nimenomaan nuorilta maajoukkueeseen nostettavilta pelaajilta. Huuhkajien ringillä kun ne NL-matsit on melkein pakko pelata ykkösmiehillä, jos aikoo varsinkin B-tasolla pärjätä.

Sisäänajopaikkoja on vähemmän, enää käytännössä lisäksi yksi talviturnaus ja korkeintaan pari puhdasta harjoitusmaaottelua vuodessa.

Voihan se noinkin olla, mutta kyllähän tää on suomalaisesta näkökulmasta ollut ihan huikea juttu. Siis nyt kun katsotaan taaksepäin, niin siitä ekasta kansojen liigasta on kuitenkin vielä vasta alle viisi vuotta aikaa, mutta kyllähän nyt tästä päivästä katseltuna se aika ennen sitä ja aika sen jälkeen tuntuu melkein kuin yöltä ja päivältä. Vaikka meillä on aikasemmin ollut Litmasta, Hyypiää ja paljon muitakin kovia, niin silti aina jotenkin se jokin asia sieltä puuttui ja varmaan se sitten oli jokin sellainen aito usko tulevaan ja sen mukana tulevaan positiivisuuteen.

Maajoukkuetta kuitenkin seurannu jostain 80-luvulta asti ja monen monituista kertaahan oltiin karsinnoissa tilanteessa, jossa tavoitteesta pelaaminen saattoi loppua jo jonkun kolmen pelin jälkeen ja kyllähän se sitten näkyi myös kannattajissa ja sellaisessa pessimistisyydessä, joka pesiytyi aika syvälle. Nyt ollaan sitten pari lohkovaihetta klaarattu tavoitteeseen ja kahdessa viimeisimmässä (nation league ja varsinainen karsinta) pelattu tavoitteesta ihan viimeiseen peliin asti.

Eli vaikkei Suomi tulevaisuudessa kansojen liigasta "hyötyisi", niin kyllä ainakin itse tulen varmaan aina muistelemaan lämmöllä tätä käännekohtaa suomalaisessa jalkapallossa ja omaan silmään kansojen liigalla on siinä iso rooli. Ja kun se tulevaisuus jalkapallo rintamallakin tuntuisi vähemmän ennustettavalta, kuin vaikka tyyliin kymmenen vuotta sitten, niin eihän sitä tiedä mitä kaikkea mullistuksia tässä on vielä edessä. Joku superliiga voi pitkässä juoksussa vesittää maajoukkuekisojen arvostusta ja kun siellä vielä FIFA:kin koittaa niitä mm-kisoja kahden vuoden välein, niin saa nähdä mikä jalkapallosota siitäkin vielä saadaan aikaiseksi FIFA:n ja UEFA:n välille.

Toisaalta sitten tuohon esittämääsi huolen aiheeseen, niin pitäisikö maajoukkueen tulevaisuudessa sitten alkaa katsomaan näitä karsintoja enemmän kyynisellä silmällä. Eli kun em-kisoihin pääsee Euroopasta 24 maata ja mm-kisoihin vain 13 maata, niin pitäisikö niitä nuorempien pelaajien sisäänajoja koittaa sitten enemmän nimenomaan mm-karsintoihin ajoittaa?

 

[DAF]

Voihan se noinkin olla, mutta kyllähän tää on suomalaisesta näkökulmasta ollut ihan huikea juttu. Siis nyt kun katsotaan taaksepäin, niin siitä ekasta kansojen liigasta on kuitenkin vielä vasta alle viisi vuotta aikaa, mutta kyllähän nyt tästä päivästä katseltuna se aika ennen sitä ja aika sen jälkeen tuntuu melkein kuin yöltä ja päivältä. Vaikka meillä on aikasemmin ollut Litmasta, Hyypiää ja paljon muitakin kovia, niin silti aina jotenkin se jokin asia sieltä puuttui ja varmaan se sitten oli jokin sellainen aito usko tulevaan ja sen mukana tulevaan positiivisuuteen.

Maajoukkuetta kuitenkin seurannu jostain 80-luvulta asti ja monen monituista kertaahan oltiin karsinnoissa tilanteessa, jossa tavoitteesta pelaaminen saattoi loppua jo jonkun kolmen pelin jälkeen ja kyllähän se sitten näkyi myös kannattajissa ja sellaisessa pessimistisyydessä, joka pesiytyi aika syvälle. Nyt ollaan sitten pari lohkovaihetta klaarattu tavoitteeseen ja kahdessa viimeisimmässä (nation league ja varsinainen karsinta) pelattu tavoitteesta ihan viimeiseen peliin asti.

Eli vaikkei Suomi tulevaisuudessa kansojen liigasta "hyötyisi", niin kyllä ainakin itse tulen varmaan aina muistelemaan lämmöllä tätä käännekohtaa suomalaisessa jalkapallossa ja omaan silmään kansojen liigalla on siinä iso rooli. Ja kun se tulevaisuus jalkapallo rintamallakin tuntuisi vähemmän ennustettavalta, kuin vaikka tyyliin kymmenen vuotta sitten, niin eihän sitä tiedä mitä kaikkea mullistuksia tässä on vielä edessä. Joku superliiga voi pitkässä juoksussa vesittää maajoukkuekisojen arvostusta ja kun siellä vielä FIFA:kin koittaa niitä mm-kisoja kahden vuoden välein, niin saa nähdä mikä jalkapallosota siitäkin vielä saadaan aikaiseksi FIFA:n ja UEFA:n välille.

Toisaalta sitten tuohon esittämääsi huolen aiheeseen, niin pitäisikö maajoukkueen tulevaisuudessa sitten alkaa katsomaan näitä karsintoja enemmän kyynisellä silmällä. Eli kun em-kisoihin pääsee Euroopasta 24 maata ja mm-kisoihin vain 13 maata, niin pitäisikö niitä nuorempien pelaajien sisäänajoja koittaa sitten enemmän nimenomaan mm-karsintoihin ajoittaa?

Katsojillehan tämä on aivan loistava juttu, ei siitä ole kahta kysymystä, ja niin tossa taisin edellä kirjoittaakin. Panoksellisia pelejäkin on tietenkin kiva pelaajien pelata, mutta jos ja kun peleillä on panosta, Suomen ringissä se ihan väistämättä vähentää kokeiluja. Niitä tietenkin tehdään, mutta hyvin rajallisesti. Palloliitolle tietenkin olisi myös mukava, jos kansojen liiga kiinnostaa jengiä nyt ensi vuoden kolmannella kerralla, kun ensimmäistä kertaa päästäneen pelaamaan ilman rajoituksia isolla stadionilla. Ensimmäinen editiohan ei kuitenkaan myynyt edes Kupittaata ja Ratinaa kuin puolilleen - voittokulusta huolimatta.

On varmaan juuri noin kuin kirjoitat, että MM-karsinta on "isoista" peleistä se helpoin paikka uudistaa. Niin se tosin on ollut aiemminkin, käytännössä aina nuorennukset ovat osuneet niiden loppuihin.

 

[Jeffrey]

Vajaa pari vuotta sitten 2,8 miljoonan siirrolla Serie A joukkueeseen. Tänään purkanut sopimuksensa. Jälleen yksi varsin lupaavan oloinen suomifutis ura ristiaallokossa

Jalkapallo | ”Hän jahtasi pelaajia sytyttimen ja hiussprayn kanssa” – Huuhkajien Simon Skrabb kertoo ajastaan Mario Balotellin joukkuetoverina

Skrabb on purkanut sopimuksen Serie B -seura Brescian kanssa.

www.hs.fi

 

[Tjapalala]

Linkki: https://twitter.com/fc_emmen/status/1470357367527194628?s=21

Tämä ehkä se oikein ketju. Jasin Assehnoun marraskuun pelaaja FC Emmenille. Hattutemppu mahtui siihen kuukauteen. Muutenkin vastuuta tullut ihan kivasti. FC Emmen on tällä hetkellä 3 eli mahdollisuus nousta takaisin Eredivieseen on. Yksi potentiaalinen breikkaaja Huuhkajissa.

 

[Tjapalala]

Linkki: https://twitter.com/dplus_sportse/status/1470844546989039617?s=21

Tänään vuorossa Rasmus Karjalaisen hehkutus. Iski ratkaisevan maalin karsinnoissa viimeisellä minuutilla ja näin Helsingborg nousee Allsvenskaniin.

 

[Tshekki77]

Puolen tunnin päästä alkaisi sitten arvonnat 2024 kisojen karsintojen ensimmäiseen vaiheeseen, eli nations leaguen lohkovaiheeseen. Suomihan on niin sanotusti kakkos divisioonassa ja sielläkin niin sanotusti kakkoskorissa, eli vastustajat arvotaan koreista 1, 3 ja 4. Nuo korit sisältävät sitten seuraavat maat.

1. kori: Ukraina, Ruotsi, Bosnia & Hertsegovina, Islanti
3. kori: Israel, Romania, Serbia, Irlanti
4. kori: Slovenia, Montenegro, Albania, Armenia

Ja koska Qatarin mm-kisat tosiaan pelataan talvella, niin se muuttaa kalentereita sillä tavalla, että nämä pelit pelataan käsittääkseni kesällä 2022 ja siten ei kait mitään talvi rajoituksia pitäisi tulla haittaamaan Suomen lohkoa.

Edit. ja lähetys arvonnasta näyttäisi tulevan yle tv2 kanavalta.

 

[Barney]

Tulisikohan sieltä Bosnia pitkästä aikaa Suomen lohkoon? Tärkeintä olisi välttää ykköskorista Ukraina sekä Ruotsi, joka on ollut Suomelle aina vaikea vastustaja ja kolmoskorista Serbia. Jos tuossa onnistutaan, niin lohko tulee näyttämään ihan hyvältä. Unelmalohkohan olisi varmaankin Islanti, Suomi, Israel ja Armenia.

 

[Barney]

Tulisikohan sieltä Bosnia pitkästä aikaa Suomen lohkoon?

Yllättyneet käsi ylös. Bosnia, Romania ja Montenegro. Ei mikään unelmalohko kuten Venäjällä, mutta ihan kohtalaisen tyytyväinen tähän voi olla. Vähän jo pelotti, että jouduttaisiin tuonne Serbian lohkoon.

 

[Götze]

Suomelle tuli Montenegro, Romania, sekä uusi tuttavuus Bosnia. Ei mikään unelmalohko, vaikeita vieraspelejä varmasti. Eipä käynyt onneksi Ruotsillakaan pulla, tirsk.

 

[benicio]

Hyvää tässä lienee että Bosnia on vielä kyllästyneempi Suomeen kuin toisinpäin.

 

[DAF]

Suomelle tuli Montenegro, Romania, sekä uusi tuttavuus Bosnia. Ei mikään unelmalohko, vaikeita vieraspelejä varmasti. Eipä käynyt onneksi Ruotsillakaan pulla, tirsk.

On tuo nyt kuitenkin kokonaisuutena paras tai toiseksi paras vaihtoehdoista. Hyvä arpaonni kävi, vaikka Bosnia jo vähän puuduttaakin.

 

[Barney]

On tuo nyt kuitenkin kokonaisuutena paras tai toiseksi paras vaihtoehdoista. Hyvä arpaonni kävi, vaikka Bosnia jo vähän puuduttaakin.

Tarkoitat varmaan toiseksi tai kolmanneksi paras? Tuo neloslohko olisi ollut ihan kuolemanlohko ja puolestaan kakkoslohko on selvästi heikoin. Ykkönen ja kolmonen sitten aika tasaisia, mutta ehkä helpomman ykköskorin vastustajan takia ottaisin noista kolmosen mieluummin. Itse arvioisin, että Bosnia oli ykköskorin kolmanneksi paras joukkue, Romania kolmoskorin toiseksi paras joukkue ja Montenegro neloskorin kolmanneksi paras joukkue.

Venäjällä puolestaan kävi melkoinen joulu, kun sekä ykkös- että kolmoskorista tuli se helpoin vastustaja. Tuo neloslohko on kyllä todella mielenkiintoinen. Kolmoskorin Serbia lähtee siihen varmasti jopa ennakkosuosikkina, mutta sekä Ruotsi että Norja ovat kovia haastajia. Jos Suomi olisi ollut tuossa Norjan tilalla, niin ei olisi todennäköisesti ollut kuin pronssia tarjolla. Tässä kolmoslohkossa puolestaan Suomella on ihan hyvät mahdollisuudet lohkovoittoon, kun lohkossa on ennakolta kolme melko tasaista joukkuetta.

 

[DAF]

Tarkoitat varmaan toiseksi tai kolmanneksi paras? Tuo neloslohko olisi ollut ihan kuolemanlohko ja puolestaan kakkoslohko on selvästi heikoin. Ykkönen ja kolmonen sitten aika tasaisia, mutta ehkä helpomman ykköskorin vastustajan takia ottaisin noista kolmosen mieluummin. Itse arvioisin, että Bosnia oli ykköskorin kolmanneksi paras joukkue, Romania kolmoskorin toiseksi paras joukkue ja Montenegro neloskorin kolmanneksi paras joukkue.

Venäjällä puolestaan kävi melkoinen joulu, kun sekä ykkös- että kolmoskorista tuli se helpoin vastustaja. Tuo neloslohko on kyllä todella mielenkiintoinen. Kolmoskorin Serbia lähtee siihen varmasti jopa ennakkosuosikkina, mutta sekä Ruotsi että Norja ovat kovia haastajia. Jos Suomi olisi ollut tuossa Norjan tilalla, niin ei olisi todennäköisesti ollut kuin pronssia tarjolla. Tässä kolmoslohkossa puolestaan Suomella on ihan hyvät mahdollisuudet lohkovoittoon, kun lohkossa on ennakolta kolme melko tasaista joukkuetta.

No en tarkoita. Kansojen liigassa kun on tasan kaksi tavoiteltavaa asiaa: joko lohkovoitto kakkoskorin kannalta (jossa tämä on kakkonen) ja lohkon jumbosijan välttäminen, koska jumbosijan välttäminen käytännössä johtaa EM-karsintojen jatkokarsintapaikkaan (jossa tämä on niin ikään kakkonen, sanoisin). Kaksi selvästi hankalampaa lohkoa.

 

[E]

Suomelle kova lohko Kansojen liigassa – Ruotsi meni täpärästi sivu suun

Suomen Kansojen liigan lohkossa on tuttuja ja vähemmän tuttuja vastuksia.

www.is.fi

Nyt IS hakee klikkejä...

Suomi väisti kaikki isoimmat luodit (Ruotsi, Ukraina ja Serbia), tulee todella mielenkiintoinen lohko.

Tuossa kuitenkin on oikeasti ihan realistista lähteä hakemaan lohkovoittoa.

B-lohko olisi ollut vielä helpompi joo, mutta onhan tuo vähintään pari napsua kevyempi lohko kuin edellisen NL:n lohko oli (Wales, Irlanti, Bulgaria).

 

[Mane Schimanski]

Meinasin jo omaa ketjua tälle mutta olkoon näin. Ei herätä intohimoja. Pelillisesti ja yleisön kannalta Ruotsi, Norja ehkä parempia. Olennaista, että maajoukkue pelaa nyt ja tulevaisuudessa mahdollisimman kovia pelejä mahdollisimman kovia maita vastaan, että totuus maajoukkueen edistymisestä tulee ilmi. Suomen kärkiukot eivät ole vuosiin olleet maailmanluokkaa, paitsi Lukas maalilla ja Pukki kärjessä. Meidän joukkue riittää, niinhän Islannillakin silloin joskus?

 

[maken veivi jr.]

Tim Sparv lopettaa uransa. Hattu päästä. Komea ura ja varmasti kropasta oli irti revitty se mitä oli mahdollista.

Valmentaminen kiinnostaa, eli eiköhän se tulevaisuus löydy sieltä. Annettavaa varmasti on.

Huuhkajat-kapteeni Tim Sparv lopettaa mittavan pelaajauransa: "Nyt on aika aloittaa uusi luku elämässäni"

Tim Sparv koki mittavan pelaajauransa viimeisenä vuonna muun muassa Suomen miesten A-maajoukkueen ensimmäiset EM-kisat ja uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden.

yle.fi