Kanerva on siinä oikeassa, että pelitapa määrittelee pelaajavalinnat, ei sitä pelitapaa pysty muuten toteuttaa täysillä. Mutta sen Kanerva tuntuu unohtaneen, että pelaajamateriaalin pitäisi puolestaan määritellä pelitapaa... jos voitosta aiotaan pelata. Jos meillä on surkea hyökkäys ja surkea puolustus, se ei ole hyvä lähtökohta yhteenkään otteluun - varsinkaan kovempia maita vastaan. Kannattaisiko siis yrittää kehittää pelitapa joka tukee jompaa kumpaa, ja valita pelaajat jotka tukee pelitapaa? (Ja rehellisesti sanoen en ole vuosiin tiennyt mikä meidän pelitapa on. Häviäminen?)
Nyt tulee tavallisen sohvaperunan näkemyksiä valmennukseen, joten älkää ottako liian vakavasti...
Hyökkäystehoihin on vaikea turvata ellei löydy viimeistelijöitä, joilta löytyy poikkeuksellista nopeutta, taitoa, voimaa tai pääpelivoimaa. Meiltä ei juurikaan löydy, joten suosittelen itse puolustavaan pelitapaan panostamista (kuten useimmat meidän verrokkimaat tekevät). Ja puolustaakin voi monella eri tapaa (pallonhallinta, sumputtaminen, yms.), mutta itse miettisin sitä, että minkälainen puolustava pelitapa antaisi samalla myös meidän kaltaiselle futismaalle mahdollisuuden voittaa pelejä. Vastaus on tällä vajaavaisella pelinrakentelutaidolla selvä - vastahyökkäykset. Jos kykenisimme tekemään vastustajan maalipaikkojen rakentelun vaikeaksi, ja iskemään nopeasti ja tehokkaasti heidän virheistään - meillä olisi edes pieni mahdollisuus voittaa mikä tahansa joukkue.
Pelaajavalinnat vastahyökkäyspelitapaan. Kaksi isoa pointtia. Boksipuolustamiseen lisää fyysistä voimaa ja pääpelivoimaa. Me ollaan todella huonoja keskityspalloissa. Vastustajan ei tarvitse kuin keskittää pallo sinne missä Ivanov ei ole, niin paikalla on vain niitä lyhyempiä kavereita pääpallossa (eikä Ivanov voi jättää paikkaansa topparina jos joku Fergusonin kaltainen hyvä pääpelaaja päättää hakea boksin ulkopuolelta vauhtia). Voimaa siellä ei oikein kenelläkään ole, ellei joku Källman tai Pohjanpalo ole vetäytynyt omaan boksiin. Toisekseen hyökkäys (jotta pystyisimme tekemään jotenkin maaleja). Tarvitsisimme hyökkäykseen enemmän nopeutta ja sähäkkyyttä, jotta voisimme tehdä niitä katkoja ja iskeä nopeasti vastaan. Meillä on nopeat laiturit, joka on hyvä alku, mutta kärkihyökkääjistä kukaan ei ole kuin Pukki 15 vuotta sitten. Ei edes Pukki. Jos meillä olisi enemmän joukkueessa pääpelivoimaa pärjäisimme paremmin myös kulmapotkuissa.
Miten me siis saataisiin sitä voimaa ja pituutta puolustukseen, jotta pystyisimme tekemään vastustajan olon tukalaksi ja ahtaaksi meidän päädyssä? Keskikentän kustannuksella. Vastahyökkäystaktiikalla emme tarvitsisi juurikaan pelinrakennustaitoa - lähinnä satunnaista pallonhallintakykyä, jossa Glen Kamaran tyyliset hieman heikommat tekniset pelinrakentajat ovat täysin turhia. Sumpputaktiikalla joku 5-4-1 ajaa vastustajan laidoille ja pakottaa heitä syöttelemään sumpun läpi tai yli, joka tarjoaa niitä vastahyökkäysmahdollisuuksia. Jos meillä ei ole maajoukkueessa tarpeeksi fyysistä voimaa ja pääpelivoimaa, lähtisin sisään ajamaan sitä uusien kaverien kautta, mutta yksinkertaisesti sanottuna meillä on parhaillaan liikaa pelaajia keskikentällä ja/tai kärjessä ottaen huomioon, ettemme ole kovin taitavasti peliä rakentava joukkue. Tämä olisi yksinkertainen pelitapa, johon olisi selkeämpää yrittää etsiä Suomesta sitä talenttia sitä toteuttamaan. Pelinrakennustaito ja teknisyys on harvinaisempaa.
Viimeksi muokattu:
