Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
NL-katsaus: Kloten löysi ylivoimatehonsa voittoputkesta, Harri Pesonen sai pelikieltoa ruotsalaisen tähtipelaajan telomisestaLue lisää »
-
Mestis-viikko: Hermes nousi jo kolmanneksi Alex Mäkelän johdolla, IPK ensi kertaa kauden aikana kolmen ottelun tappioputkessaLue lisää »
-
Maailmanmestari ja kaksinkertainen Sveitsin mestari Carl Klingberg IlvekseenLue lisää »
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »
Hussein sitten vapautti kaikki vangit!!!
- Viestiketjun aloittaja ISH
- Alkaa
- 1 862
- 19
Missä mielessä pahvilaatikko?
Meidän logiikalla ajatellen teko voi vaikuttaa totaalisen typerältä mutta ei välttämättä diktaattorin, joka haluaa pysytellä vallassa, logiikalla ajateltuna.
Saddam valmistautuu sotaan ja tässä "pelissä" kaikki keinot ovat sallittuja - hänen itsensä mielestä. Hänen lopullinen päämäärä kuitenkin lienee vallassa pysyminen ja mikäli hän saa taakseen yhtenäisemmän kansan on hänen syrjäyttämisensä huomattavasti vaikeampaa, ei mahdotonta mutta vaikeaa. Mikäli kansa yhtyy rintamaan hurmoshenkisenä se voi tietää tukalia paikkoja hyökkääjille.
Kuten sanottu, nyt pelataan peliä jonka Saddam haluaa voittaa keinoja kaihtamatta, voittoon hänelle riittää se, että hän säilyy vallassa. (Vaikka senkin uhalla, että maa on raunioilla sen seurauksena).
vlad#16.
nedomansky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Helsingin IFK
Irakissa todennäköisin syin arvioituna tähänkin asti on
ollut kohtuullisen merkityksetöntä, oletko vankilan muurien
sisä/ulkopuolella.
Tuskinpa sinne vankilaan on pahimpia rikollisia laitettu tähänkään
asti. Ja tulipa tilaa vaikka YKn asetarkastajille.
ollut kohtuullisen merkityksetöntä, oletko vankilan muurien
sisä/ulkopuolella.
Tuskinpa sinne vankilaan on pahimpia rikollisia laitettu tähänkään
asti. Ja tulipa tilaa vaikka YKn asetarkastajille.
Paatuneena kyynikkona on todettava, Josef Stalinia lainaten, että "bumaga eto bumaga i praktika eto praktika" (paperi on paperia ja käytäntö on käytäntöä). Kukapa ne Saddamin vankilat käy tarkistamassa, ettei olisi muutama toisinajatteleva lurjus johonkin unohtunut. Ihan näppärä sisä- sekä ulkopoliittinen veto kuitenkin jälleen.
Stalinin kanssa samaa mieltä olen myös kaikenlaisista aseriisuntasopimuksista, ainakin silloin kun niitä tekevät diktaattorien tai oligarkkien johtamat valtiot.
Stalinin kanssa samaa mieltä olen myös kaikenlaisista aseriisuntasopimuksista, ainakin silloin kun niitä tekevät diktaattorien tai oligarkkien johtamat valtiot.
Vankien vapauttaminen oli Husseinilta taktinen veto. Näin saatiin aikaan jonkinlainen "maineenpuhdistus" kansan silmissä ja lisää (vapaaehtoisia) taistelijoita ajatellen mahdollista sotaa Liittoutumaa vastaan. Taitaa Hussein aavistaa, että sodan syttyminen on vain ajan kysymys. Vapauttamalla vankeja saadaan kansan moraali korkealle, mutta nähtäväksi jää, onnistuuko Saddamin silmänkääntötemppu.
Niin tosiaan, kaikkia vankejahan ei todellakaan vapautettu. Vankilaan jäivät kaikki Israelin tai Yhdysvaltain "vakoojat" sekä ne murhaajat, joiden uhrien omaiset eivät antaneet lupaa vapautukselle. Eli noita "vakoojia" voi olla kanssa muutama, eiköhän se ole termi lähes joka toisinajattelijalle.
Täsmennetään vielä edellistä viestiäni pikaisesti.
Tuskin monikaan lännessä uskoo Saddamin olevan liikkeellä vilpittömin mielin, tai edes tosiasiassa vapauttaneen kaikkia vankeja. Kuten ei vapautakaan, johan sen osoittavat ne "ehdot" joita vangin vapautukselle laitetaan. Ja, tuskin tähän uskovat kaikki irakilaisetkaan mutta Saddamille riittää se, että hän saa vakuuttuneeksi edes osan kansasta siitä, että hän on hyvä ja oikeudenmukainen johtaja, toisin sanoen paras johtaja irakilaisille.
Kyseessä on toimintaa joka meistä tuntuu lähinnä naurettavalta ja jopa lapselliselta ja täysin epäuskottavalta, mutta joka siinä kulttuurissa ja niissä oloissa voi olla huomattavankin merkityksellinen ele kansaa kohtaan. Tämän ja muiden tekojen merkityksellisyys selviää Saddamille aikanaan, viimeistään siinä vaiheessa kun hyökkäys alkaa - mikäli se alkaa. Näistä muista teoista tuli mieleeni, eikös Saddam jokin aika sitten lahjoittanut köyhimmille kansalaisille jotain elintarvikkeita tms. jonkun juhlapäivän kunniaksi, näin muistelen käyneen.
Täytyy tunnustaa, että ihan kiitettävällä tarmokkuudella Saddam pysyttelee kiinni vallankahvassa. Antaa tarpeen niin vaatiessa löysää, myötäilee hivenen mutta samalla koittaa säilyttää kasvonsa kansansa edessä näyttelemällä sopivan uhmakasta ja pitämällä uhmakkaita puheita etc.
Hänen epäonnekseen, hän tuli aikanaan astuneeksi Yhdysvaltojen varpaille.
vlad#16.
Tuskin monikaan lännessä uskoo Saddamin olevan liikkeellä vilpittömin mielin, tai edes tosiasiassa vapauttaneen kaikkia vankeja. Kuten ei vapautakaan, johan sen osoittavat ne "ehdot" joita vangin vapautukselle laitetaan. Ja, tuskin tähän uskovat kaikki irakilaisetkaan mutta Saddamille riittää se, että hän saa vakuuttuneeksi edes osan kansasta siitä, että hän on hyvä ja oikeudenmukainen johtaja, toisin sanoen paras johtaja irakilaisille.
Kyseessä on toimintaa joka meistä tuntuu lähinnä naurettavalta ja jopa lapselliselta ja täysin epäuskottavalta, mutta joka siinä kulttuurissa ja niissä oloissa voi olla huomattavankin merkityksellinen ele kansaa kohtaan. Tämän ja muiden tekojen merkityksellisyys selviää Saddamille aikanaan, viimeistään siinä vaiheessa kun hyökkäys alkaa - mikäli se alkaa. Näistä muista teoista tuli mieleeni, eikös Saddam jokin aika sitten lahjoittanut köyhimmille kansalaisille jotain elintarvikkeita tms. jonkun juhlapäivän kunniaksi, näin muistelen käyneen.
Täytyy tunnustaa, että ihan kiitettävällä tarmokkuudella Saddam pysyttelee kiinni vallankahvassa. Antaa tarpeen niin vaatiessa löysää, myötäilee hivenen mutta samalla koittaa säilyttää kasvonsa kansansa edessä näyttelemällä sopivan uhmakasta ja pitämällä uhmakkaita puheita etc.
Hänen epäonnekseen, hän tuli aikanaan astuneeksi Yhdysvaltojen varpaille.
vlad#16.
Hussein
Kuten Vlad totesi, niin Hussein on taitavasti pystynyt säilyttämään valtansa ja on sitä myös asteittain lisännyt.
Kuten suurimmalta osin muissakin Arabi-maissa, niin myös Irakissa on hallitsija hyvin maallisesta hallitsemistavasta lähtenyt pikkuhiljaa nostamaan uskonnolisia symboleja mukaan argumentointiinsa ja esiintymiseensä, myös valtion politiikassa on siirrytty uskonnollissävytteisempään suuntaan. Tällä tavoin hallitsija - tässä tapauksessa Hussein - vahvistaa omaa legitimaatiotaan valtaan ja toisaalta tyynnyttää kovan luokan islamistien vaateita. Uskonto toimii Husseinin tarkoitusperissä myös joukkoja mobilisoivana tekijänä ja on siksikin tärkeä asia.
Tämänkaltainen kehitys on selvästi nähtävissä Irakissa: Husseinin valtakauden alkuaikoina hän ei vedonnut uskonnollisiin argumentteihin käytännössä lainkaan. Yksi merkittävimpiä käännekohtia tällä saralla oli Persianlahden sota, jonka aikoihin Husseinin voi katsoa ottaneen poliittisen vallan lisäksi myös uskonnollisen johtajan aseman. Alkuaikoinaan Hussein ei tuonut sukujuuriaan esille lainkaan, mutta myöhemmin hän toi uskonnollisista merkkihenkilöistä polveutuvan sukupuunsakin julki. Tämän tarkoituksena oli luonnollisesti edelleen vallan legitimaation vahvistaminen, mutta myös muiden sukupuillaan rehvastelevien hallitsijoiden näpäyttäminen.
Ei-islamistisissa (islamismi on suuntaus, jossa valtion on tarkoitus noudattaa tiukasti vain islamilaista lakia - shariaa) maissa - kuten irakissa - on käsitykseni mukaan siirrytty hienovaraisesti, mutta varmasti pikkuhiljaa kohti islamismia. Islamistisissa maissa, joita ovat Iran ja Sudan, on taas lähestytty tätä samaa pistettä vastakkaisesta suunnasta: niissä islamismin tiukimpia rakenteita on vähitellen alettu purkaa.
Kuten Vlad totesi, niin Hussein on taitavasti pystynyt säilyttämään valtansa ja on sitä myös asteittain lisännyt.
Kuten suurimmalta osin muissakin Arabi-maissa, niin myös Irakissa on hallitsija hyvin maallisesta hallitsemistavasta lähtenyt pikkuhiljaa nostamaan uskonnolisia symboleja mukaan argumentointiinsa ja esiintymiseensä, myös valtion politiikassa on siirrytty uskonnollissävytteisempään suuntaan. Tällä tavoin hallitsija - tässä tapauksessa Hussein - vahvistaa omaa legitimaatiotaan valtaan ja toisaalta tyynnyttää kovan luokan islamistien vaateita. Uskonto toimii Husseinin tarkoitusperissä myös joukkoja mobilisoivana tekijänä ja on siksikin tärkeä asia.
Tämänkaltainen kehitys on selvästi nähtävissä Irakissa: Husseinin valtakauden alkuaikoina hän ei vedonnut uskonnollisiin argumentteihin käytännössä lainkaan. Yksi merkittävimpiä käännekohtia tällä saralla oli Persianlahden sota, jonka aikoihin Husseinin voi katsoa ottaneen poliittisen vallan lisäksi myös uskonnollisen johtajan aseman. Alkuaikoinaan Hussein ei tuonut sukujuuriaan esille lainkaan, mutta myöhemmin hän toi uskonnollisista merkkihenkilöistä polveutuvan sukupuunsakin julki. Tämän tarkoituksena oli luonnollisesti edelleen vallan legitimaation vahvistaminen, mutta myös muiden sukupuillaan rehvastelevien hallitsijoiden näpäyttäminen.
Ei-islamistisissa (islamismi on suuntaus, jossa valtion on tarkoitus noudattaa tiukasti vain islamilaista lakia - shariaa) maissa - kuten irakissa - on käsitykseni mukaan siirrytty hienovaraisesti, mutta varmasti pikkuhiljaa kohti islamismia. Islamistisissa maissa, joita ovat Iran ja Sudan, on taas lähestytty tätä samaa pistettä vastakkaisesta suunnasta: niissä islamismin tiukimpia rakenteita on vähitellen alettu purkaa.
Nauratti kun ajatteli asiaa mahdollisimman yksinkertaisesti:
Saddam haluaa kiittää kansaa luottamuksesta, ja vapauttaa lahjaksi vangit. Eli, aika messevä lahjahan se olisi Suomessakin jos kaikki raiskaajat ja varkaat päästettäisiin vapaalle jalalle samana päivänä. Ai kun ihanaa!
Saddam haluaa kiittää kansaa luottamuksesta, ja vapauttaa lahjaksi vangit. Eli, aika messevä lahjahan se olisi Suomessakin jos kaikki raiskaajat ja varkaat päästettäisiin vapaalle jalalle samana päivänä. Ai kun ihanaa!
Juu, todella ihanaa. Jatketaanpas tuota ajatusleikkiä edelleen. Mihinkäs nämä vapautetut varkaat, tappajat, murhaajat, raiskaajat, pedofiilit ym. hauskat heppulit asutettaisiin?
Vaimonsa tappaneet äijät voisivat siirtyä asuskelemaan tietenkin vaikka vaimovainajan sukulaisten hoteisiiin - voi vaan kuvitella sitä herttaista jälleennäkemisen riemua. Monen päiväkodin läheltä löytyy myös varmaan sopivasti vapaita kämppiä vapautetuille lasten tappajille ja pedofiileille - siinähän olisi jollekin pikku Sannaa tai pikku Pekkaa "sillai" kuola suupielistä valuen tuijottavalle vapaaksi päässelle namusedälle kiva duunipaikkakin... tai jos ei sinne päiväkotiin duuniin, onhan noissa kouluissa ala-asteilla varsinkin pulaa miespuolisista roolimalleista lapsukaisille.
Ja kaikki pyromaanit pelastuslaitokselle letkun - tai pitäiskö sanoa stendarin varteen hipelöimään.
Joopa joo. Tuollaisen lauman työllistäminen (kuvitelkaa minkälainen määrä sieltä vapautuisi mustalaisia) olisi kyllä näkemisen arvoinen teko. Esim. juuri monella linnassa viruvalla mannella olisi varmaan vapaudessa odotettavissa työntäyteinen ja puhtoinen elämäntaival - moni heistähän kokee liian rasittavaksi duuniksi jo pelkästään omien housjujen vetskarin ylöspäin vetämisen.
Joten siitä vaan. Kaikki vangit vapaaksi täällä Suomessakin. Ja kaikille työpaikka ja asunto - nuo kaksi "perusoikeutta" meillä vapaina elävillä suomalaisilla onkin NIIN HEMMETIN HYVIN JÄRKÄTTYNÄ... pienipalkkaisten terveydenhuollosta puhumattakaan. JESS!
Voihan sen noinkin nähdä.
Minähän en kuitenkaan kirjoittanut, että Saddam astui Bush'in varpaille vaan Yhdysvaltojen varpaille, ja epäilen, että Yhdysvallat jatkaa olemassa oloaan vielä senkin jälkeen kun Saddam kasvaa jo ties mitä heinää, tulipahan nyt vähän saivarreltua.
Voidaan kuitenkin melkoisella todennäköisyydellä olettaa ettei Saddam olisi nykyisenkaltaisessa ahdingossa mikäli hän ei olisi hyökännyt Kuwaitiin ja sen myötä saanut vastaansa Yhdysvaltojen johtamaa liittoumaa. Ennen tätä jotakuinkin epäonnistunutta sotaretkeä Saddam laskettiin ns. maltillisimpiin arabijohtajiin ja hänen johtamaansa Irakia pidettiin alueellisena turvatekijänä kiihkoislamia vastaan. Yhdysvaltojen suhtautuminen Saddamin johtaman Irakin toimiin oli kohtuullisen suopeaa, edes Irak-Iran sodan lopuilla sattunut välikohtaus jossa Irakin ilmavoimien hävittäjä ampui ohjuksen fregatti USS Starkiin ei heikentänyt suhteita, eikä Yhdysvallat reagoinut tapahtuneeseen voimatoimin.
Mikäli Saddam olisi malttanut pysyä rajojensa sisäpuolella hänen toimia olisi tuskin kovinkaan voimakkaasti kritisoitu, ja mikäli hän ei olisi aloittanut sotaretkeä Kuwaitiin hänellä saattaisi olla nykyään ydinase - mitä suurimmalla todennäköisyydellä hänellä sellainen olisi. Saddamille käy kuin sadun sammakolle, hän paisuu ja paisuu kunnes räjähtää... (vai meniköhän minulta nyt sadut sekaisin).
vlad#16.
Aivan. Pilke silmäkulmassahan tuli itsekin kirjoitettua, vaikka halkohommissa en hetkeen ole ollutkaan.
Se on kyllä hauska "tosiasia", että USA taistelee "omia" aseitaan vastaan Irakissa. Kun kerran toimittivat mm taistelukaasuja tuon I vs. I sodan aikana.
Että silleen...
Jännää että aina kun Hussein tekee jotain idioottimaista, niin Amerikkalaiset ovat tehneet sen ensin. Mistä se Usa:n entinen liittolainen saa ne ajatuksensa...?
Tarkoitan tällä sitä että Irakissa on rikottu ihmisoikeuksia, kun he ovat käyttäneet kaasua vihollisiensa eli kurdien tappamiseen. Kuitenkin Usa on AI:n mustalla listalla kuolemantuomioistaan. Lisäksi he pitävät sotavankeina 'terroristeja', mutta eivät noudata mitään kansainvälisiä sopimuksia.
Irak ei noudata YK:n päätöksiä. Usa taas puolestaan ei maksanut vuosiin YK:n jäsenmaksuaan (kuulin huhua, että ne olisi nyt maksettu?). USA on myös ilmoittanut, että 'varaa itsellään oikeuden toimia tarvittaessa ilman YK:n päätöslauselmia'.
Irakissa pidettiin vaalit, jota pidettiin yleisesti vitsinä. No Amerikassa juuri sitä ennen vaalit, joissa voitti ehdokas joka sai pari miljoonaa ääntä vähemmän, kuin toiseksi tullut.
Vaalien jälkeen Irakissa vapautettiin vangit/vankeja. Usassa on ollut tapana armahtaa viimeisenä vallassa olo päivänä toverit ja kylänmiehet. Clinton armahti serkkunsa + co. ja pari muutakin presidenttiä on vastaavan tempun tehnyt.
Minä en oikein ymmärrä, että missä se iso ero näiden äärimmäisten vastakohtien (maiden) välillä on?
Tarkoitan tällä sitä että Irakissa on rikottu ihmisoikeuksia, kun he ovat käyttäneet kaasua vihollisiensa eli kurdien tappamiseen. Kuitenkin Usa on AI:n mustalla listalla kuolemantuomioistaan. Lisäksi he pitävät sotavankeina 'terroristeja', mutta eivät noudata mitään kansainvälisiä sopimuksia.
Irak ei noudata YK:n päätöksiä. Usa taas puolestaan ei maksanut vuosiin YK:n jäsenmaksuaan (kuulin huhua, että ne olisi nyt maksettu?). USA on myös ilmoittanut, että 'varaa itsellään oikeuden toimia tarvittaessa ilman YK:n päätöslauselmia'.
Irakissa pidettiin vaalit, jota pidettiin yleisesti vitsinä. No Amerikassa juuri sitä ennen vaalit, joissa voitti ehdokas joka sai pari miljoonaa ääntä vähemmän, kuin toiseksi tullut.
Vaalien jälkeen Irakissa vapautettiin vangit/vankeja. Usassa on ollut tapana armahtaa viimeisenä vallassa olo päivänä toverit ja kylänmiehet. Clinton armahti serkkunsa + co. ja pari muutakin presidenttiä on vastaavan tempun tehnyt.
Minä en oikein ymmärrä, että missä se iso ero näiden äärimmäisten vastakohtien (maiden) välillä on?
Kyllähän se isoin ero lienee että jos Irakissa arvostelee julkisesti Saddamin hallintoa niin on vaikea olla kuolematta tai menettämättä terveyttään. Luen säännöllisesti amerikkalaisessa keskustelussa hyvin vaikutusvaltaisia NY Timesia ja Washington Postia, ja niiden jatkuva kritiikki Bushin hallintoa kohtaan on monesti purevampaa ja tarkemmin osuvaa kuin mitä Euroopassa esitetään. Rauhanliike myös organisoituu aktiivisesti ja avoimesti kampuksilla esittäen hyvin räikeätä ja propagandististakin kritiikkiä Bushin sotapolitiikkaa vastaan. Tämähän kai on meistä normaalia ja itsestäänselvää.
On vaikea kuvitella kokemusta yhteiskunnassa, jonka valtaapitävät käyttävät avointa väkivaltaa kansalaisiaan kohtaan. Sitä ilmapiiriä ei voi kovin helposti ymmärtää, kun itse elää yhteiskunnassa, jossa hallituksen tukemista pidetään monissa piireissä nolostuttavampana kuin kaikkien valtaapitävien kritisointia, ja jossa joka tapauksessa voi sanoa mitä haluaa ja missä haluaa poliittisista kysymyksistä. Pitäisi tietysti yrittää kuvitella, miltä toinen asiaintila tuntuisi, miltä se tuntuisi että poliittisen mielipiteen seurauksena voisi olla fyysinen väkivalta viranomaisten ja "oikeuslaitoksen" taholta. Mutta sitähän emme täällä juuri tajua ja siksi varmasti monet ihmiset ottavat tosissaan esim. YLEn surkuhupaisat "katugallupit" Bagdadissa. Voi olla että kansa kannattaa Saddamia, mutta sitä ei julkisin haastatteluin voi saada selville koska kansalla ei julkisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin kannattaa hallintoa.
En tosiaan ole innostunut USA:n republikaanien neandertal-siivestä, joka on nyt niin vaikutusvaltainen tai USA:n suurvalta-käyttäytymisestä, joka on lyhytnäköisen yksioikoista ja ylimielistä. Mutta se on suuri maa, jonne mahtuu paljon ihmisiä ja mielipiteitä. Monessa suhteessa me sofistikoituneet serkut täällä Euroopassa emme ymmärrä sen vahvoja ja dynaamisia puolia. Meillähän esim. mielellään nauretaan niille todella tyhmille ja yksinkertaisille puheille, joita Amerikan presidentit jatkuvasti pitävät kansalleen. No, suurelta osin tämä johtuu siitä, että ne tosiaan pidetään suoraan kansalle. Suomessa poliittinen puhe on ensi sijassa tarkoitettu poliittiselle eliitille ja sen kanssa symbioosissa eläville tiedotusvälineille, mistä seuraa vaikeasti ymmärrettävä sisäpiirin kapulakieli ja tietty epämääräisyys ja epäsuorien koodien käyttö.
Liberalistinen (ja valitettavan plutokraattisia piirteitä omaava) aktivistinen demokratia käyttäytyy eri tavalla, vain puolet äänioikeutetuista osallistuu prosessiin, mutta kun se näin aktiivisesti tekee, sillä on erittäin suuri painoarvo - siksi eliitin täytyy alentua puhumaan termeillä, joita ei-sofistikoitunut kansa ymmärtää. Dialogi (ja manipulointi) on suoremmin kansaan kohdistuvaa, koska eliitillä on höllempi ote poliittisesta prosessista. USA:ssa on siis yksinkertaisesti erilainen kulttuuri ja järjestelmä kuin Euroopassa. Kysymys ei ole mistään väärin ymmärryksestä tai väärintulkinnasta - siellä on valittu erilainen tie erilaisissa olosuhteissa. Ei mantereen kokoista monirotuisista siirtolaisista koostuvaa valtiota voi rakentaa samoilla periaatteilla kuin pientä yhtenäistä pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Itse siis kaikesta huolimatta toivon että USA säilyttäisi johtavan aseman maailmassa. Kaikki realistiset vaihtoehdot lienevät paljon huonompia. (Tosin melkein kaikki sofistikoituneiden kriitikkojen esittämät ideaali-maailmat olisivat paljon parempia, kuin nykyisen USA:n nykyinen monopoliasema. Ainoa huono puoli niissä on etteivät ne ole mahdollisia.) Silti huonoltahan tämä näyttää: Irakin nykyisestä diktatuurista on nyt aika tyhmästi tehty symboli, joka lopulta melkein puhtaasti arvovallan takia täytyy todennäköisesti väkivalloin kukistaa. Suuret riskit ja suht. pienet hyödyt. Näin yksioikoista amerikkalaista hallintoa ei olisi voinut kuvitella - juuri sen takia että yleensä ollaan nähty paljon parempaa. Toivoa sopii että kysymyksessä olisi tilapäinen poikkeus eikä uusi sääntö.
EDIT: typot ym.
On vaikea kuvitella kokemusta yhteiskunnassa, jonka valtaapitävät käyttävät avointa väkivaltaa kansalaisiaan kohtaan. Sitä ilmapiiriä ei voi kovin helposti ymmärtää, kun itse elää yhteiskunnassa, jossa hallituksen tukemista pidetään monissa piireissä nolostuttavampana kuin kaikkien valtaapitävien kritisointia, ja jossa joka tapauksessa voi sanoa mitä haluaa ja missä haluaa poliittisista kysymyksistä. Pitäisi tietysti yrittää kuvitella, miltä toinen asiaintila tuntuisi, miltä se tuntuisi että poliittisen mielipiteen seurauksena voisi olla fyysinen väkivalta viranomaisten ja "oikeuslaitoksen" taholta. Mutta sitähän emme täällä juuri tajua ja siksi varmasti monet ihmiset ottavat tosissaan esim. YLEn surkuhupaisat "katugallupit" Bagdadissa. Voi olla että kansa kannattaa Saddamia, mutta sitä ei julkisin haastatteluin voi saada selville koska kansalla ei julkisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin kannattaa hallintoa.
En tosiaan ole innostunut USA:n republikaanien neandertal-siivestä, joka on nyt niin vaikutusvaltainen tai USA:n suurvalta-käyttäytymisestä, joka on lyhytnäköisen yksioikoista ja ylimielistä. Mutta se on suuri maa, jonne mahtuu paljon ihmisiä ja mielipiteitä. Monessa suhteessa me sofistikoituneet serkut täällä Euroopassa emme ymmärrä sen vahvoja ja dynaamisia puolia. Meillähän esim. mielellään nauretaan niille todella tyhmille ja yksinkertaisille puheille, joita Amerikan presidentit jatkuvasti pitävät kansalleen. No, suurelta osin tämä johtuu siitä, että ne tosiaan pidetään suoraan kansalle. Suomessa poliittinen puhe on ensi sijassa tarkoitettu poliittiselle eliitille ja sen kanssa symbioosissa eläville tiedotusvälineille, mistä seuraa vaikeasti ymmärrettävä sisäpiirin kapulakieli ja tietty epämääräisyys ja epäsuorien koodien käyttö.
Liberalistinen (ja valitettavan plutokraattisia piirteitä omaava) aktivistinen demokratia käyttäytyy eri tavalla, vain puolet äänioikeutetuista osallistuu prosessiin, mutta kun se näin aktiivisesti tekee, sillä on erittäin suuri painoarvo - siksi eliitin täytyy alentua puhumaan termeillä, joita ei-sofistikoitunut kansa ymmärtää. Dialogi (ja manipulointi) on suoremmin kansaan kohdistuvaa, koska eliitillä on höllempi ote poliittisesta prosessista. USA:ssa on siis yksinkertaisesti erilainen kulttuuri ja järjestelmä kuin Euroopassa. Kysymys ei ole mistään väärin ymmärryksestä tai väärintulkinnasta - siellä on valittu erilainen tie erilaisissa olosuhteissa. Ei mantereen kokoista monirotuisista siirtolaisista koostuvaa valtiota voi rakentaa samoilla periaatteilla kuin pientä yhtenäistä pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Itse siis kaikesta huolimatta toivon että USA säilyttäisi johtavan aseman maailmassa. Kaikki realistiset vaihtoehdot lienevät paljon huonompia. (Tosin melkein kaikki sofistikoituneiden kriitikkojen esittämät ideaali-maailmat olisivat paljon parempia, kuin nykyisen USA:n nykyinen monopoliasema. Ainoa huono puoli niissä on etteivät ne ole mahdollisia.) Silti huonoltahan tämä näyttää: Irakin nykyisestä diktatuurista on nyt aika tyhmästi tehty symboli, joka lopulta melkein puhtaasti arvovallan takia täytyy todennäköisesti väkivalloin kukistaa. Suuret riskit ja suht. pienet hyödyt. Näin yksioikoista amerikkalaista hallintoa ei olisi voinut kuvitella - juuri sen takia että yleensä ollaan nähty paljon parempaa. Toivoa sopii että kysymyksessä olisi tilapäinen poikkeus eikä uusi sääntö.
EDIT: typot ym.
Viimeksi muokattu:
Kiitos mjr vastauksestasi. Se oli taas erittäin kiinnostava ja informatiivinen, enkä oikeastaan ole asioista jyrkästi eri mieltäkäään. Kuten varmasti ymmärsit, niin kysymyksessäni oli tietenkin enemmän sarkastista kuin vakavaa sävyä, mutta mielestäni on silti erittäin tärkeää että poliisit (eli hyvät) noudattavat sääntöjä rosvoja (eli pahaa) vastaan taistellessan. Tämä niin NYPD:iä katsoessa kuin maailman politiikassa.
Kuitenkin käsittääkseni USA:ssa on esitetty lakia, jossa ihmisiä voitaisiin pidättää terrorismistä epäiltynä ja pitää vankittuna syyttämättä pitkiäkin aikoja ilman kaikkia perusoikeuksia. Tälläiset asiat ovat vakava uhka sananvapadelle, koska vallassa pitäjät päättävät ketkä ovat 'epäiltyjä terroristeja'. Lisäksi esim echelon-järjestelmä pistää minut epäilemään Usa:n käyttämien keinojen eettisyyttä.
Malesia on maa, jossa vastaavantyyppinen laki on voimassa ja vaikka maa oli mitä rauhallisin, turvallisin ja idyllisin paikka länsimaiselle mainstream-ihmiselle, niin pidän sitä silti räikeänä epäkohtana, joka pitäisi poistaa.
Vaikka USA:ssa saa sanoa mielipiteensä, niin minun käsitykseni asiasta on että ase/öljy/ehkä tupakka-teollisuuden rahojen mahti on niin iso, ettei kukaan vallanpitäjä niitä voi alkaa rajoittamaan/kritisoimaan tosissaan. Niinpä käsite 'voi sanoa mielipiteensä' on enää teoreettinen eli reaalinen.
Minun on tunnustettava että minulla on tässä Usa/Irak-asiassa 'oma lehmä ojassa', sillä olen menossa kuukauden sisällä Yhdysvaltoihin useammaksi viikoksi, ja sota tod.näk. hankaloittaisi suunnitelmiani.
Kuitenkin käsittääkseni USA:ssa on esitetty lakia, jossa ihmisiä voitaisiin pidättää terrorismistä epäiltynä ja pitää vankittuna syyttämättä pitkiäkin aikoja ilman kaikkia perusoikeuksia. Tälläiset asiat ovat vakava uhka sananvapadelle, koska vallassa pitäjät päättävät ketkä ovat 'epäiltyjä terroristeja'. Lisäksi esim echelon-järjestelmä pistää minut epäilemään Usa:n käyttämien keinojen eettisyyttä.
Malesia on maa, jossa vastaavantyyppinen laki on voimassa ja vaikka maa oli mitä rauhallisin, turvallisin ja idyllisin paikka länsimaiselle mainstream-ihmiselle, niin pidän sitä silti räikeänä epäkohtana, joka pitäisi poistaa.
Vaikka USA:ssa saa sanoa mielipiteensä, niin minun käsitykseni asiasta on että ase/öljy/ehkä tupakka-teollisuuden rahojen mahti on niin iso, ettei kukaan vallanpitäjä niitä voi alkaa rajoittamaan/kritisoimaan tosissaan. Niinpä käsite 'voi sanoa mielipiteensä' on enää teoreettinen eli reaalinen.
Minun on tunnustettava että minulla on tässä Usa/Irak-asiassa 'oma lehmä ojassa', sillä olen menossa kuukauden sisällä Yhdysvaltoihin useammaksi viikoksi, ja sota tod.näk. hankaloittaisi suunnitelmiani.
Viimeksi muokattu:
Lähetäppä sekä Bushille että Saddamille sähköpostia, jossa ystävällisesti pyydät heitä lykkäämään mahdollista konfliktia muutamalla kuukaudella jotta matkasi onnistuisi. Ja kirjeen loppuun: "lets ool pii frents oukei..."
Voisikohan tämä onnistua...?
Että silleen...
re: dana77
Joo, tuskin ollaan kovin paljon eri mieltä tästä nykyisestä politiikasta. Minusta se on lyhytnäköistä USA:n omienkin etujen takia. Irakia vastaan ei tarvitsisi ryhtyä sotaan (tämä ei tarkoita sitä etteikö joskus hyökkäävä isku olisi tarpeen ja oikeutettu epätasapainoisia ja aggressiivisia diktatuureja vastaan), eikä ulkopolitiikkaa tarvitsisi harjoittaa näin unilateralistisesti. Se on tyhmää, vahingollista ja vaarallista - ja valitettavasti uskomattoman atavististen äänestäjäryhmien osavaikutusta. Silti pitäisi välillä myös katsoa että missä ympäristössä sitä täällä oikein toimitaan: valtioiden välisissä suhteissa vallitsee edelleen länsimaiden ulkopuolella täysi viidakon laki, jossa myötäily tulkitaan automaattisesti heikkoudeksi. Pitkälti johtuu USA:n voimasta että Eurooppa voi toimia puhtain käsin ja omantunnoin maailmassa - vähän siitä tulee välillä puhtaan hurskastelun vaikutelma... Voin vaan kauhulla kuvitella miten huomaavaisesti konsultoiden esimerkiksi "epäitsekäs" Ranska toimisi samanlaisessa monopoliasemassa kuin missä USA tällä hetkellä on.
Joo, tuskin ollaan kovin paljon eri mieltä tästä nykyisestä politiikasta. Minusta se on lyhytnäköistä USA:n omienkin etujen takia. Irakia vastaan ei tarvitsisi ryhtyä sotaan (tämä ei tarkoita sitä etteikö joskus hyökkäävä isku olisi tarpeen ja oikeutettu epätasapainoisia ja aggressiivisia diktatuureja vastaan), eikä ulkopolitiikkaa tarvitsisi harjoittaa näin unilateralistisesti. Se on tyhmää, vahingollista ja vaarallista - ja valitettavasti uskomattoman atavististen äänestäjäryhmien osavaikutusta. Silti pitäisi välillä myös katsoa että missä ympäristössä sitä täällä oikein toimitaan: valtioiden välisissä suhteissa vallitsee edelleen länsimaiden ulkopuolella täysi viidakon laki, jossa myötäily tulkitaan automaattisesti heikkoudeksi. Pitkälti johtuu USA:n voimasta että Eurooppa voi toimia puhtain käsin ja omantunnoin maailmassa - vähän siitä tulee välillä puhtaan hurskastelun vaikutelma... Voin vaan kauhulla kuvitella miten huomaavaisesti konsultoiden esimerkiksi "epäitsekäs" Ranska toimisi samanlaisessa monopoliasemassa kuin missä USA tällä hetkellä on.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy