Kahteen (tai kolmeen) osaan jaettuja pitkiä kokonaisuuksia en tietenkään jatko-osiksi laske, varsinkaan jos/kun ne on filmattu putkeen. Taru Sormusten Herrasta on yksi iso elokuvakokonaisuus kolmessa osassa, ja Kill Billit ovat saman elokuvan kaksi eri puoliskoa, jotka julkaistiin erillään.
Jos erilaiset remaket, rebootit ja re-mitkävittuliet lasketaan, niin ne ovat pääsääntöisesti joko huonoja tai erittäin huonoja verrattuna alkuperäisiin teoksiin. Harva ns. aito jatko-osakaan on koskaan niin huono kuin saman tarinan haalea uudelleenlämmitys sellaisenaan.
Yleensä sellaiset jatko-osat ovat myös huonoja, joissa alkuperäisessä tarinassa ei ole ollut mitään jatkettavaa, toisin sanoen elokuva on ollut itsenäinen ja kiinteä kokonaisuus. Näistäkin on toki poikkeuksia (Imperiumin vastaisku, Aliens, Indy-trilogian loput osat jne), mutta vaikkapa Tappajahain jatko-osat heikkenevät osa osalta. Ensimmäisessä jatko-osassa on sentään pari samaa päänäyttelijää mutta ei enää Spielbergiä, myöhemmissä jatko-osissa ei ole enää kuin sivuhahmoja.
Erilaisia halpabudjetin kökköjatkiksia on maailma täynnä, mutta isomman budjetin leffoista lasken Terminator kakkosen huonoksi jatko-osaksi. Täysin tarpeeton (paitsi tietysti rahastusmielessä) Cameronin ja Arskan egobuusti, joka vesittää alkuperäiselokuvan idean ja Terminator-hahmon täysin ja tarjoaa tiiviin ja napakan mittaisen tieteistrillerin tilalle ylipitkää efektivyörytystä, maailman ärsyttävimmän nuorisorikolliskakaran ja peukku pystyssä itsensä uhraavan isähahmo-robotin. Kelvotonta moskaa, jonka jälkeen aiheen olisi viimeistään voinut haudata. Sääli, ettei haudattu vaan tehtiin vieläkin huonompia jatko-osia. Cameronilla ovat jatko-osat sinänsä 50-50, sillä Aliens oli varsin hyvä jatko-osa, ei kuitenkaan mitenkään alkuperäisen Alienin veroinen.