Tosin mInulla on tietty joukko leffoja, jotka aikanaan tuntuivat hyviltä, mutta joita ei ole "uskaltanut" uudelleen katsoa pelossa, että se pilaisi alkuperäiset hyvät fiilikset. Yksi tällainen on Kala nimeltä Wanda, mutta tämä on jo toisen keskustelun aihetta. Aikanaan pidin sitä yhtenä parhaista komedioista.
Paljon totuutta näissä sanoissa, itse olin leffojen suurkuluttaja junnuna kasarilla, joka päivä tuli katsottua leffoja ja pointti oli että silloin se tosiaan oli pääosin komediaa... ja tietty äksöniäkin. Sellaista popcorn-viihdettä, harva elokuva on enään yhtä hyvä kuin silloin. Yksi poikkeus on vaikkapa Blues Brothers jossa musiikki takaa edelleen leffan toimivuuden ja vaikkapa tuo Wandakin joka meni Monty Python fiilistelyissä mutta harvassa ne on.
Jottei menisi ihan off topiciksi niin otan vielä puheeksi elokuvat mitä moni pitää paskana mutta viihdytti meikäläistä niin pirusti kasarilla oli Terence Hillin ja Bud Spencerin leffat, niissä omasta mielestä näkyy selvästi se että ne tehdään kieli poskella kunnioittaen vanhoja lännen leffojen lainalaisuuksia eli baaritappeluita, miehisyyttä (autot,prätkät,naiset), kaveruutta, tyhmiä roistoja ja oli iloista musiikkiakin. Eräänlaista viihteen karnevaalia, toimi mulle.
Paskan elokuvan ydin on mun mielestä siinä että tehdään jotain vakavissaan ja sitten yleisö ei ota sitä vakavissaan eli epäonnistutaan, parhaita esimerkkejä ovat juuri uudet jenkkikomediat missä nykyään ei juuri edes näyttelijät laita itseään likoon vaan kaikki kliinistä ja stuntit tekee joku muu jne.
Samasta syystä nostan hattua vaikkapa 54v Tom Cruiselle, joka sentään näissä uusissa itse tuottamissaan toimintaleffoissa yrittää osan stunteista tehdä itse vaikka itse elokuva olisikin suurimmaksi osaksi paskaa.
_
