Huonoja leffoja on varmasti tullut meikäläiselläkin matkan varrella useita vastaan, mutta ehdottomasti huonoin yksilö, jonka olen oikein teatterissa käynyt katsomassa on Final Destination 2. En tosin ole aivan siitä, onko se tehty tarkoituksella niin huonoksi. Jos näin on, niin ei se itseironia ainakaan minulle auennut. Lähinnä tuli kavereiden kanssa naureskeltua niille muka-pelottaville kohtauksille...
Erityismaininnan ansaitsee myös kaikki Steven Seagalin leffat. Ne kyllä toisaalta menevät todellakin jo komedian puolelle, mutta koska en yksinkertaisesti voi hahmona sietää SS:ää niin huonoiksihan ne kuitenkin jäävät.
Mainittakoon vielä, että ainoa kerta, kun olen elokuvateatterissa nukahtanut tapahtui ranskalaisen Susien Klaani-elokuvan aikana. Ei tuo kyseinen pätkä mielestäni mitenkään mahdottoman huono ollut, mutta eipä vaan pysynyt silmät auki siinä vaiheessa, kun juoni sirtyi käsittelemään joitain Ranskan poliittisen historian käänteitä.
Ja ottaakseni kantaa siihen, miten määritellään huono elokuva... Olen itse yrittänyt erotella sellaiset elokuvat, joista en pidä ja sellaiset, jotka ovat mielestäni huonoja toisistaan. Kuulostaa todella ristiriitaiselta, mutta esimerkkinä voisin mainita vaikkapa elokuvan Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa. En todellakaan pitänyt siitä sen nähtyäni, mutta silti se oli minusta kaikin puolin taitavasti tehty, joten enpä voi sitä varsinaisesti huonoksikaan moittia.