Nämähän on myös makuasioita, mutta kyllä suu loksahti auki, kun SPORTTIKOTKA nosti tälle listalle Juha "Hossi" Ilkan. Olihan Hossin koko kroppa kuin yhdestä puusta veistettyä ja luistelutyyli tämän mukaista. Mutta tätä kompensoi kaverin viiltävä peliäly ja kova tsemppaus. Kaveri oli isossa roolissa 80 -luvun divarinousussa, ja teki hyviä pinnoja myös divarikausilla. Varsinkin alivoimapeli isä-Jallun kanssa oli tappavan tehokasta. Parivaljakko taisi järkätä yhdellä kaudella lähes 10 av -maalia. Neliba oli odotuksiin ja meriitteihin nähden pettymys, mutta kaverin tuuletukset nostavat hänet minun papereissani kuiville.
Nopeasti muisteltuna itselläni nousee mieleen 80 -luvulta Dale Dunbar, joka sai pitkän sivun fanikatsomossa lempinimen Runkbar (aah, niin oivallista kielellistä leikittelyä). 90 -luvulla nousukaudella joukkueeseen liittyi James Bruce, joka ilmeisesti piti itseään ihan maailmantähtenä. No, kaiken maailman tähtiä se näkikin siinä nousupelissä, kun äijä ajeltiin jatkoajalla törkeästi laitaa päin. Vai kompastuiko se sittenkin omiin luistimiin? Onneksi ei käynyt pahemmin, ja yv:n aikana Kartsa niittasi voittomaalin. 2000 -luvulta tulee mieleen jo em. Eero, joka kävi väreilemässä myös Sportin maalinsuulla. Ja ilmeisen isolla rahalla hommattu Sami Heinonen, jonka sitten Matti höyläsi vaihtopenkin puolelle. Mieleen tulee myös David Cloutier, joka ei osannut toisen puolen sirklausta ollenkaan.
Huonous on tosiaan katsojan silmissä. Ehkä itselläni huonoon valoon ovat joutuneet pelaajat, joiden kohdalla ennakko-odotukset ovat olleet korkealla tai sitten hintalaatu -suhde ei ole ollut kohdallaan. Monia muitakin nimiä tulee mieleen, mutta pistetään tällä kertaa nämä nimet.