Kärpät-Tuto katsrofisarjan jälkeen, kärppien silloinen maalivahti Jan Lundel häipyi raksilasta pelinjälkeen sanomatta sanaakaan...
Janne ei ilmoitelllut itsestään sen enempää Tammiselle kuin Junnollekkaan ja ensimmäiset havainnot Lundellista oli kun mies oli tehnyt sopimuksen Ruotsalaiseen seuraan...
Tappionhetkellä tunteet saa ja pitääkin nousta pintaan, itse opin karvaasti Tappion katkeruuden keväällä 1999. jollaoin Turkulainen Tuto sai oulun ja koko Pohjois-suomen sekaisin!
Se tunne, ei sitä voi mihinkään verrata, se oli kamalaa, ei urheilu voi koskaan tuottaa mitään vastaavaa, koko mahtava kausi ja ennenäkemätön voittokulku päättyy opiskeliaporukkaan joka ei ansaitse edes voittoa, Siinä pelissä Jumala oli kertakaikkiaan Turkulaisten puolella, ja ikäänkuin kärppäjoukkue oisi aistinut sen...
Sitä on niin monesti jälkeenpäin miettinyt että miten pitkälle sen joukkueen rahkeet olisivat liigassa riittäneet...
Vaikka siitä hetkestä on jo kulunut yli kolmevuotta (25.3.1999) ei se ahdistus ole minneekkään kadonnut, olen nähnyt sen pelin monta kertaa kasetilta, ja entistä pahemmalta tuntuu katsoa!
Viikeksi katsoin pelin eilen ja yhtä pahalta se tuntuu, ei sellaiset hetket voi kuulua jääkiekkoon, mutta Kyllä ne vaan kuuluvat.
On se tappio opettanut jotain, se on opettanut sen, että minkään Suomi-joukkueen putoaminen Loppuottelusta ei yksinkertaisesti tuntunut miltään, aina on olemassa toinen mahdollisuus..kolmas ja neljäs...
Silloin 26.3.1999 kun päivän miettinyt, sitä tappiota, mielessä pyöri vain, saadaanko koskaan enää yrittää, sillä tiesin kärppien tekevän suuren tappion sillä kaudella, koska Nousuun satsattiin todella rajusti!
Mutta onneksi saatiin, ja joukkue satsasi pelaajiin joiden liike ei lopu ratkaisu hetkillä, kuten Hagman,Salminen,Fandul...
Ei siinä, ei se liikkeeseen kaatunut Tuto ottelussakaan, se kaatui yliluonnolliseen, johonkin mahdottomuuteen, käsittämättömään epäonneen...
En tiedä sitten, olen kai todella huono häviäjä, toisaalta olen kokenut jääkienkon saralla raskaita pettymyksiä (Lukkoavastaan karsinnat, Tapparaa vastaan karsinnat, Kärppien meneminen konkurssiin, Karsinta tappio Kalpalle keväällä 97, karsinta tappio kalpalle keväällä 98, Jokeri tappio tänä keväänä... ja suomen katkerat tappiot pääosin Tsekeille ja Ruotsille.... Mutta mikään ei vedä edes vertoja! Henk.Koht. omat avut eivät rittäneet käsittelemmään niitä asioita, joten tarvin ammattiauttajaa kuten M.Bergeroonikin (kärppien pelaaja)...
Sen verran se auttoi, että pystyn puhumaan siitä jo avoimesti, mutta pahaa se tekee, se ajatus on kammottava, tuskin kukaan, on ikinä ottanut mitään tappiota yhtä raskaasti, kun minä sen otin!
Mutta elämän on jatkuttava, ja niin se jatkuukin, mutta arvet, todella pahat sellaiset se jätti se kevät!
Monella unohtui Tuto sarja silloin Nousu keväänä.
Minulla ei! Karsinta peli Pelicaanssia vastaan (nousupeli) oli ensimmäinen kerta kun Raksilan jäähalliin pystyin menemään...
Ja jokereitten tiputtaminen, vaan pisti taas miettimään, että kuinkahan moni muu, joutuu nyt kärsimään sen saman, minkä minä joutuin!
Toivottavasti ei kovin moni!
No siinä taas mentiin metsään aiheesta, mutta jos joku huono häviäjä pitää ny kertoa, niin oiskohan Antti Törmänen & Jan Lundel