Hukatut potentiaalit – Mitäs susta olisi voinut tulla?

[rosba70150]

Ehkä joku jopa liigatason kiekkoilija olisi voinutkin tulla. Aikoinaan C-junnuissa karsittiin 1. ja 2. joukkueeseen ja nipamontussa jännitti isoissa valoissa ihan saakelisti. Luulin että pelit meni ihan vituiksi varsinkin kun yhden hyökkäyksen päätteeksi pamautin täyttä vauhtia vastustajan maalitolppaan ja hyvä ettei taju lähtenyt. Olin vielä tuohon aikaan n. 20cm lyhyempi mitä nykyään ja melkoinen heittopussi, mutta omasin kovan pään ja puskin täysillä joka tilanteeseen. Ns. "try-outtien" jälkeen päättelin, että pelasin niin päin helvettiä, että se kakkosjoukkue olisi kutsunut ja lopetin sitten samana kesänä.

Täysi-ikäistyttyäni törmäsin kuppilassa erääseen valmentajaani ja hän sitten kyseli, että miksi lopetin kun olisit päässyt ykköseen. Oli kiva tietää siinä kolmelta aamuyöstä. Liekö puhunut paskaa, vai mistäkö tuota tietää. Nappasin siinä kuitenkin parin vuoden sisään noista peleistä 20cm lisää pituutta, joten ehkä sitä olisikin pärjännyt. Eipä meidän ikäluokasta kovin montaa kovaa pelimiestä tainnut muutenkaan tulla. Vähän harmittanut jälkeenpäin, mutta yli olen päässyt.

 

[Dustwallow]

Eipä tuota potentiaalia tainnut loppujen lopuksi olla nimeksikään, yhtään minkään saralla. Urheilussa, joka siis aina lähimpänä sydäntä, olin vain hyvää keskitasoa joukkuelajeissa, yksilöurheilussa voimantuotto-ominaisuudet olivat pienessä kunnassa vertailtuna melko hyvällä tasolla. Nyt sitten kun kolmenkympin hujakoilla lähdin vielä tosissani treenaamaan ja koittamaan, josko olisi mahdollisuuksia Suomen Vahvin Mies -tasolla kilpailemaan, niin jäi aika rankasti ns. kuti piippuun. En nyt varmaan vihoviimeiseksi jäisi, mutta siellä päin. Eli tyytynen sunnuntaijumppaamaan ja toteuttamaan muutenkin tätä keskinkertaisen miehen keskinkertaista elämää. Eipä tässäkään mitään vikaa ole.

 

[knttrtknkn1]

Mä olin ihan varma että musta tulee uusi Ritari Ässä ja viiletän hienolla Pontiac Trans AM autolla.
No nyt näistä haaveista on mennyt reilut 35vuotta. Todellisuudessa mä ajelen Mercedes Benz farmarilla.

Kai kuitenkin pidät kauluspaitaa niin että paidan 9 napista 5 ylintä on auki...?

 

[knttrtknkn1]

Musta olisi voinut tulla uusi Risto Ulmala tai Lasse Viren. Suvussa sellaisia geenejä että olisi pitänyt alkaa juoksemaan pitkää matkaa. Onhan sitä tullut juostuakin, pallon perässä lähinnä.

Ja kun pallon perässä juoksemista varten on reenattu ilman palloa niin pidemmän matkan testeissä on tullut lyötyä laudalta sellaisiakin jotka pidempää matkaa juoksee hyvin vuoksi ja urheilun kannalta. Itse olen pitkiä matkoja juossut silloin kun on ollut pakko. Vaikka ei se edes ole ollut mitenkään vastenmielistä vaan oikeastaan aika helppoa. Suunnistuskin olisi saattanut luontua.

 

[kahden suunnan sentteri]

Mä en lapsena tajunnut tuota urheiluhommaa vissiin ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Hiihdossa olin paikkakunnan toiseksi kovin, mutta se ei tuntunut yhtään miltään kun yksi poika, jota isänsä taidokkaasti valmensi jo lapsena, hiihti aina kovempaa. Itse hiihtelin yksin pellolla huvikseni, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Enpä sitten jaksanut hiihdellä enää, kun tuntui että olen ihan paska, kun en ole paras. Tuo toinen poika sitten hiihti SM-tasolla jotain 20 vuotta.

Lätkässä oli ihan sama juttu. Omasta mielestä olin ihan keskinkertainen paska kun samassa joukkueessa oli kourallinen omasta mielestä yhtä hyviä pelaajia. Toki vain mut sitten palkittiin vastustajajoukkueen toimesta parhaana pelaajana joka pelissä, kun kauden lopussa koetettiin raottaa Nuori Suomi Kaikki Pelaa käytäntöjä niin että parhaan pelaajan palkinto ei mennytkään vuorotellen kaikille, vaan vastustaja sai sen päättää. Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo päättänyt lopettaa siihen kevääseen. Nuo kaikki mainitut joukkuekaverit sitten aikanaan saivat pelaamisesta palkkaa.

Tämä asennevammahan olisi varmaan helposti ratkennut keskustelemalla aikuisten kanssa, mutta tuohon aikaan ei kai ollut tapana keskustella lasten kanssa.

 

[Gostisbehere]

Kai kuitenkin pidät kauluspaitaa niin että paidan 9 napista 5 ylintä on auki...?

Kyllä. Lisäksi valelen kroppaani Tabac partavedellä.

 

[Individual]

Eikö kenelläkään ollut nuorempana aikomuksena tulla kaupungin kovimmaksi bilettäjäksi?

 

[Styge]

Urheilun osalta ei tässä säkissä ollut kauheasti annettavaa. Salitulokset olivat kyllä teininä varsin kelvollisia. Siitä olisi voinut vaikka jotain tullakin, mutta jäi kyllä aika nopeasti harrasteluksi ja siitä vielä pienempään rooliin.

Työelämä voisi jonkun uraohjuksen mielestä olla tragediasta toiseen kulkemista. Aika monta kertaa sitä on tähän ikään mennessä saanut kieltäytyä vastuusta, paremmasta roolista tai mistä ikinä. Useammin olen vaihtanut alaa tai työpaikkaa kuin ottanut ylennyksiä vastaan. Raha ei ole oikein tässä asiassa merkinnyt. Ja samaa tässä pohdintana taas. Tässä on nyt useammastakin suunnasta tökitty työtarjouksia ja palkkakin nousisi vähintäänkin reippaasti, mutta jotenkin itsellä on olo, että ala alkaisi pikkuhiljaa olemaan nähty. Ainakin tässä kohtaa. Itsessään aika ristiriitaista, kun omat tavoite on kuitenkin vähentää työn tekoa. Toki se onnistuisi nytkin, mutta nykyinen työnantaja suhtautuu asiaan varsin penseästi. Muuten ei kyllä ole ollut valittamista ja muutaman työkaverin takiahan tuolla vielä on. Mutta toki nuo tarjotut työt alkavat olemaan sellaisia, että pitäisi jo kiinnostaa enemmän venyä ja olla tavoitettavissa paremmin.

Jos nyt opiskeluista puhutaan, niin opiskeltu on amkissa ja yliopistolla. Kyllähän tuo tradenomi ihan huumoria oli. Johonkin kahteen vuoteen olisi ihan mahdollista suorittaa, jos yhtään kiinnostai.si. En tiedä. Joko ne ihmiset ovat hölmöjä tai tekeytyvät sellaisiksi. Minimipanostuksella tuolta taisi keskiarvo olla jotain 4,7 tms. Nyt siis mietinnässä, että mihin sitä suuntautuisi jatkossa. Esimieshommat ei kiinnosta yhtään, ja oikeastaan isoin prioriteetti työnteolle olisi se, että töitä tehdään silloin kun huvittaa.

Noin yleisesti vituttaa olla köyhä tai ainakin liian köyhä, että voisi perheellisenä hypätä jo työelämästä ulos. Ilman lasta hanskat olisi jo tippunut. Toki nyt voisi olla hyvä paikka muutenkin odotella, kun ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo.

Olkaapas hyvät nollaviestistä.

 

[knttrtknkn1]

Eikö kenelläkään ollut nuorempana aikomuksena tulla kaupungin kovimmaksi bilettäjäksi?

Hyvä mahdollisuus että eräs ex juontaja nykyinen pelkkä hyväntekijä (verottomana) tässä vielä paljastaa itsensä.

 

[TorstiMonivamma]

10-ottelija. Olin nuorena poikana (7-13v) piirin kovin pikajuoksussa, keihäänheitossa ja pituushypyssä,ja hyvä muissakin lajeissa mihin osallistuin, vaikka kävin vaan kilpailuissa, enkä treenannut mitään lajia erikseen, luonnonlahjakkuus siis, vieläkin piirinennätys 200metrillä vuodelta 1991. Sit ku tultiin murrosikään, niin motivaatio alkoi hiipumaan ja enkä enää niin pärjännyt pikajuoksussa, kun olis pitäny treenatakkin.

 

[Jarnan Rysty]

Salibandyssä varmaan jotain, jos harjoittelu olisi maistunut. Jotenkin siihen lajiin ei kuitenkaan koskaan lopullista paloa löytynyt ja nyt olenkin ollut jo usean vuoden pelaamatta.

Kuulantyöntö yleisurheilulajeista oli sellainen, jossa nuorena olin kova. Löytyi kotoa kaikenlaisia heittovälineitä kuulaa, kiekkoa ja keihästä. Niillä tuli otettua tuhansia toistoja omatoimisesti ja kuulassa olisi varmaan myös voinut harjoittelemalla muutakin kuin työntöjä niin päästä hyvälle tasolle ainakin Suomen mittapuulla.

 

[Kauko Viisas]

Hauska ketju, kiitos siitä.

1) Jos olisin ollut musikaalisempi (osaisin "laulaa ja/tai soittaa" muutakin kuin esittämäni Hämähämähäkki koetilanteessa), olisin nyt kai opettaja.

Minua on aina harmittanut musikaalittomuuteni - toisaalta kuullessani koululaitoksen nykytilaa kuvailtavan - ei enää niin paljon.

2) Olin nuorena erittäin kiinnostunut politiikasta (tämä oli Kekkosen aikaa). Olisin voinut olla kunnanvaltuutettu => kansanedustaja. Muistin kuitenkin selkärankani - ei pystynyt - siihen sekin tyssäsi.

3) Lopulta se "kovin potentiaali" - olisin voinut tai miksen voisi vieläkin olla - on olla kirjailija. Ei minulla mitään meriittejä ole (toki olen lukenut KAIKKI merkittävät kirjallisuuden teokset), mutta kuuluisaa potentiaalia oli vaikka se ei realisoitunutkaan. Ainakaan vielä.

Vedin ala-asteen, yläasteen ja lukion läpi tekemättä käytännössä kertaakaan läksyjä tai lukematta kokeisiin.

Ala-asteella oli turhan helppoa, kun jo ykkösluokalla tein neljännen luokan tehtäviä ja lukemaan olin oppinut aiemmin.

Aikalailla samanlainen tarina itsellä. Äiti käytti minua jossain (tiedän kyllä paikan, mutta en tiedä miksi) psykologisissa testeissä ollessani 6v - suosittelivat minua suoraan 2. luokalle. Mutsi ei halunnut. 1. luokan jälkeen suosittelivat siirtämistä suoraan kolmannelle. Mutsi ei suostunut.

Olin joskus nuorena miehenä hieman katkera siitä, että minun ei annettu koittaa kykyjäni ja haastaa itseäni niin, että joutuisin ja oppisin tekemään töitä sen sijaan, että laiskistuin ja pidin asioita itsestään selvinä.

Loppujen lopuksi kaikki hyvin. Olen tyytyväinen uraani vaikka minusta ei tullutkaan "jotain".

 

[Glove]

Jos nyt opiskeluista puhutaan, niin opiskeltu on amkissa ja yliopistolla. Kyllähän tuo tradenomi ihan huumoria oli. Johonkin kahteen vuoteen olisi ihan mahdollista suorittaa, jos yhtään kiinnostai.si. En tiedä. Joko ne ihmiset ovat hölmöjä tai tekeytyvät sellaisiksi. Minimipanostuksella tuolta taisi keskiarvo olla jotain 4,7 tms. Nyt siis mietinnässä, että mihin sitä suuntautuisi jatkossa. Esimieshommat ei kiinnosta yhtään, ja oikeastaan isoin prioriteetti työnteolle olisi se, että töitä tehdään silloin kun huvittaa.

Tradenomin paperit saa kyllä helpolla. Itse tein opinnot 2,5 vuodessa työn ohella. Viimeselle vuodelle jäi opinnäytetyö ja sekin olisi varmaan tullut nopeammin, mutta kun en sitä kovin ahkerasti viitsinyt töitten ohella tehdä. Kotona oli pari pientä lastakin, niin ehkä sitä aikaakaan ei liikaa ollut.

 

[mikkelson]

Pidän itseäni palloilullisesti suht lahjakkaana mutta en usko että kovin pitkälle olisin päässyt missään joukkuelajissa. Jääkiekko oli aina intohimo mutta heti ensimmäisissä treeneissä kävi ilmi että luistelussa olin aika paljon jäljessä. Ne oli samalla myös viimeiset treenit.

Yhdet jalkapallotreenit kävin myös. Perus alkuverkat ja peliä. Aloituksesta pallo mulle, purjehdin koko kentän läpi ja syötin joukkuekaverille maalin kulmalle joka laittoi pallon sisään. Valmentaja puhaltaa pilliin ja tulee luokseni. Alkaa armoton ripitys että tämä on joukkuepeliä ja täällä pistetään palloa liikkeelle. Mitä vittua? Juurihan syötin kaverille tyhjiin ja me tehtiin maali. Oli ensimmäiset ja samalla viimeiset treenit.

Salibandyssa olin ehkä lahjakkain. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se että pienellä paikkakunnalla ei oman ikäisilleni ollut joukkuetta joten oli mentävä 2 vuotta vanhempien mukaan. Vuoden pari siinä pärjäsin hyvin mukana mutta sitten kun alkoi tulla vastaan ihan sitä valtakunnallista kärkeä niin kyllä siinäkin innostus lopahti. Murrosiässä tuo 2 vuotta on lopulta aika iso ero varsinkin kun itselläni sellainen ei ollut vielä edes alkanut. Ujo luonteeni oli myös iso syy lopettamiseen. Tarkemmin kun miettii niin se taitaa olla suurin syy miksi kaikki harrastaminen jäi lapsuudessa niin vähälle vaikka aina olen tykännyt kaikkea pelata. Jälkikäteen tämä vähän harmittaa.


Veikkaan kuitenkin että jos jossain lajissa olisin voinut oikeasti menestyä niin kilpatanssissa. Molemmat sisarukset harrastivat ja menestyivät hyvin. Paljon tuli pyörittyä noissa tapahtumissa nuoruudessa mutta tanssin sijaan minua kiinnosti enemmän kahvion antimet. Minuakin kosittiin toki mukaan mutta ikinä en lämmennyt. Muutaman kerran muistaakseni kävin parketilla pyörähtämässä lähes pakotettuna mutta ei se vain ollut mun juttu. Kai minä vähän kiinnostunut olin. Perusteet oli kuitenkin ihan hyvin hallussa. Siitä on kuitenkin aika pitkä matka siihen että menisin satojen ihmisten eteen tanssimaan niissä kuteissa. Tai niin minä silloin ajattelin. Uskon kuitenkin että minusta olisi tullut hyvä. Harmittaako jälkeenpäin? No ei sitten yhtään.

 

[Bat79]

Eikö kenelläkään ollut nuorempana aikomuksena tulla kaupungin kovimmaksi bilettäjäksi?

Mä tiedän yhden jolla oli tää tavoite nuorena ja itse asiassa myös vielä ihan aikuisenakin. Se osas pelata myös jääkiekkoa.

 

[finnjewel]

Opin lukemaan 4-vuotiaana, mutta ei siitä hirveästi hyötyä ollut. Yhdenkin kaverin isä antoi porttikiellon heille, kun en osannut opettaa hänenkin poikaansa lukemaan. Olisin edes säästänyt ne varhaislapsuuden Aku Ankat niin olisin saanut kivat tienestit.
Kansakoulunopettaja pilasi lopunkin innon, kun käski tavaamaan mö-rö-köl-li muiden mukana ettei niille analfabeeteille tulisi paha mieli.
No, näillä mennään ja sillä hyvä.

 

[redpecka]

Eikö kenelläkään ollut nuorempana aikomuksena tulla kaupungin kovimmaksi bilettäjäksi?

Siinä vaiheessa kun haaveita vielä oli niin ei pelkät kaupungit riittäneet.

Minä voin sanoa, etten ole tietääkseni hukannut mitään potentiaalia itsessäni. Ja jos sellainen olisi niin haluaisinko enää tietääkään? Parempi vain hyväksyä oma mitättömyys, harrastaa jotain pientä ja kuolla pois kuten kaikki muutkin tekevät.

 

[Sj991]

Minusta olisi voinut tulla incel.

 

[Larionov #8]

Minusta piti tulla presidentti. Aika pitkään pidin poliittista uraa ylipäänsä hyvänä vaihtoehtona. En kuitenkaan koskaan löytänyt omaa puoluetta, johon kiinnittyä. Toisaalta Mauno Koivisto alkoi karsia presidentin valtaoikeuksia ja teki hommasta pätkätyön, mikä sekin söi motivaatiota. Tykkään vedellä suuria linjoja, enkä harrastaa mitään puoluepoliittista piiperrystä.

Toisaalta, mikäpä olisi tyylikkäämpää kuin aloittaa suoraan huipulta. Kekkosen ensimmäisen presidenttikauden ikään on aikaa yhdeksän vuotta, joten parin vaalikauden sisään alkaa tapahtua.

 

[hege]

Hauska ja hyvä ketju, itse harrastin lätkää, fudista ja tennistä nuorempana ja rehellisesti sanottuna lätkässä olin ihan avuton mutta fudis ja tennis periaatteessa toimi ihan hyvin ja fudista olisi kannattanut jatkaa pidempään näin jälkeenpäin ajateltuna. Meillä oli ihan hyvä ja joukkuehengeltään toimiva jengi fudiksessa ja itse pääsi ehkä joka toinen kerta avaukseen ja joka toinen kerta aloitti penkiltä, omalla kohdallaan se isoin palo peliin oli kuitenkin hiipunut 8-luokan aikana ja sitten olin kolarissa niin tuli tauko treenaamiseen ja se tarjosi hyvän tekosyyn loppettaa muistaakseni kesällä 8 ja 9-luokkien välissä.
Jälkeenpäin ajateltuna fudista olisi kannattanut jatkaa vaikka matalamma tasolla niin sitä olisi voinut pelata nuorena-aikuisena jossain 4-divarissa ihan huvin vuoksi, joukkueen B-junnu runko pelaili pitkään niin ja joku kävi kääntymässä korkeammalla mutta omalta kohdalta luulen että katto olisi ollut tuo 4-divari.

 

[Poulu Jukki]

Minusta olisi varmaan voinut tulla joku kovapalkkainen uraohjus, jos opiskelu olisi kiinnostanut vähääkään ja jos jaksaisin pinnistellä asioiden eteen. Vähän samanlainen tarina kuin muutamalla muullakin aiemmin kirjoittaneella. Läksyjä en ole tehnyt käytännössä ikinä, enkä myöskään lukenut kokeisiin. Opiskelut menivät kuitenkin aina hyvin ja amkissakin keskiarvo oli 4 luokkaa. Olen kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että odottelen mieluummin lottovoittoa, kuin että tekisin kovasti töitä ja tienaisin hyvin. Olen myös luonteeltani sen verran arka, etten uskalla ottaa juurikaan riskejä.

Urheilussa, musiikissa yms minulla ei mitään kummempia lahjoja ole. Nuorempana olin melko hyvä pelaamaan pesäpalloa, mutta sekin jäi jossain vaiheessa.

Eli lyhyt yhteenveto: olen ihan fiksu mies ja voisin pärjätä haastavissakin töissä, mutta en jaksa, enkä halua. Pyrin mieluummin nauttimaan elämästä enkä haastamaan itseäni.

 

[Turha Kaukalo]

Toisin kuin enemmistö tässä ketjussa, olen tyhmä, eikä mikään ole sujunut vaikka olen yrittänytkin. Pornoon mieleni teki, mutta jäi 15 senttiä vajaaksi. Ilmeisesti minussa ei ole potentiaalia ensinkään. Isä sen jo minulle varhaisessa vaiheessa kertoi, mistä olen kiitollinen.

 

[pikkuvaimo]

Minusta olisi voinut tulla pullantuoksuinen kodin hengetär, mutta synnyinkin mieheksi.

 

[Osmo Rapeli]

Eikö kenelläkään ollut nuorempana aikomuksena tulla kaupungin kovimmaksi bilettäjäksi?

Tässä heilahtaa äkkiä jollekin kuukausi, kun tuosta kertominen saisi aikaan "ootko Jere Karalahti" -arvuuttelua.

****

Minusta tuntuu, että myös parisuhteet vakuttavat aika paljon elämänkäänteisiin. Pieleen menevät parisuhteet voivat auttaa siinä, ettei jää paikkaan x rakentamaan elämäänsä. Ja onnistuneet taas ohjaavat siinä, että jää jonnekin. Tämä vaikuttaa sitten potentiaalin löytymiseen tai löytymättä jäämiseen. Jälkimmäistä kuulee Anssi Kelan sekä Leevin biiseissä ja lähiökapakassa.

Urheilussa olen ollut lahjakas vain salibandyveskana lukion SM-finaaleissa, ja jossittelen ajoittain sitä, että rahakas ammattilaisura jäi saavuttamatta muuttamisten takia.

Toisena ääripäänä lahjakas incel-ura, joka tyssäsi työhön ja ihmissuhteisiin.

 

[Bat79]

Mene ja tiedä olisiko meikäläisestä tullut kilpapyöräilijää, pidin hommasta jo muksuna todella paljon ja taisin jopa faijalle ehdottaa että olis kiva liittyä seuraan, hän ei pyöräilystä piitannut eikä meillä kuulemma ollut varaa kalliisiin kilpapyöriin.

Jos olisi tullut niin ehkä olisin voinut jossain kansallisella tasolla jotenkin pärjätä, mulla ei kuitenkaan ole mitään ylivoimaisia synnynnäisiä kestävyysominaisuuksia joita on pakko olla jos ammattilaiseksi mielii.

No aloitin harrastuksen hieman alle kolmikymppisenä ja nyt vielä parikyt vuotta myöhemmin homma maistuu edelleen, kilsoja tulee vuodessa sellainen 7000-10000 (ajan myös talvella).

Silloin kolmikymppisenä oli vielä kaikenlaisia keskinopeustavoitteita ja seurailin voimantuottoa jne. Nykyään kun ei enää pääse "kovaa" niin pitää mennä pidemmälle. Tän vuoden pisin lenkki oli heinäkuussa kun ajoin 24h, kilsoja tuli 483.