Huippupelaajien yhden kauden kuherruskuukausi koutsina

[Dorian Gray]

Mistä johtuu, että nopeasti valmentajaksi siirtyvät ex-tähtipelaajat pärjäävät yhden kauden verran?

Tero Lehterä puhui syvällisiä muurahaisen matkasta. Yhden kauden ajan hänen arveltiin olevan tulevaisuuden suuri valmentajanimi; sitten keko kaatui.

Sami Kapanen ja Ville Nieminen ehdittiin julistaa tulevaisuuden änärivalmentajiksi, mutta kummankaan lento ei kestänyt kauaa, ei myöskään Pasi Sormusen. Jopa Esa Tikkanen avasi mestiskoutsin uran kolmella voitolla. Olli Jokisen ja Ville Peltosen jatko jää nähtäväksi.

Ymmärrän sen, ettei hyvästä pelaajasta tule suoraan hyvää valmentajaa, mutta mistä johtuu, että moni heistä tuntuu saavan lyhytaikaisen tai jopa kauden mittaisen lentävän lähdön? Mikä mekanismi siihen vaikuttaa ja voitaisiinko siitä oppia jotakin?

 

[Iitee]

Ihan puhdasta arvailua. Tässä voi olla se, ettei pelaajan pelikirja sittenkään ole niin laaja, että heidän substanssiosaamisensa on kuitenkin vähän pintapuolista verrattuna tylsään ammattivalmentajaan, joka on tiensä raivannut valmentamalla juniorisarjoista ja alasarjoista. Ohuella pelikirjalla pärjää, kun joukkue on pelitavalle sopiva ja vastustaja ei vielä ole oppinut pelaamaan vastaan. Ennen pitkää pelitapaa on kuitenkin kyettävä muokkaamaan vastustajan muuttuvan taktiikan mukaan ja myös eri pelaajayksilöitä ajatellen.

Entinen pelaaja saattaa myös hävitä kaikessa pelitapahtuman ulkopuolisessa toiminnassa mukaan lukien eri harjoitukset. Vaikka hän tietää mitä ja miten, niin miksi-tietous on vajaa ja olisi juuri sitä ammattivalmentajan kirjaoppineisuutta, johon pelaajalla ei uransa aikana tai sen jälkeen ole yksinkertaisesti ollut aikaa tai halua perehtyä. Pelien ulkopuolisen arjen laatu ja siinä tapahtuvat virheet voivat alkaa pitkällä aikavälillä koitua kilpailutappioksi myös kentällä kauden aikana.

 

[Sportsguy]

Monet pystyvät persoonallaan, paskanjauhamisella ja pumppauksella vetämään roolissa aikansa, kunnes savuverho hälvenee.

 

[vastaantulija]

Ymmärrän sen, ettei hyvästä pelaajasta tule suoraan hyvää valmentajaa, mutta mistä johtuu, että moni heistä tuntuu saavan lyhytaikaisen tai jopa kauden mittaisen lentävän lähdön?

Ajattelisin vaikutusta olevan ainakin sillä, että entisen huippupelaajan tuleminen päävalmentajaksi, saa varmaan aika varauksettoman respectin pelaajilta, jolloin asenne on tapissa kaikilla.

Kai Raution kohdalla ei mennyt ihan näin, vaan Kaira sai jo parissa kuukaudessa pelaajat täysin poikkeukselliseen vastarintaan valmentajaa vastaan. Eipä tuo toki ihan tähtipelaaja ollut peliurallaan.