HPK:ta kahdelta kantilta

[Toimitus]

Lisätäänpä palstan keskusteluun kaksi mielipidettä tulevan kauden HPK:sta. Sana on vapaa.

 

[Musta_Kyy]

Kolmannen korvapuusti ;)

Lisätäänpä palstan keskusteluun kaksi mielipidettä tulevan kauden HPK:sta. Sana on vapaa.

Lisätäänpä palstan keskusteluun kaksi mielipidettä tulevan kauden HPK:sta. Sana on vapaa.

Tässäkö tulevat Rantanen ja Linnanvalli? ;) (Ei millään pahalla!)

Meikäläisen nämä vuoropuhelut ovat ennenkin herättäneet ja kyllähän tätä HPK:ta käsittelevää vuoropuheluakin pitää allekirjoittaneen kommentoida, kun kausikin jo lähestyy ja kesäloma tämän asian suhteen loppuu. Luen ja tulkitsen siis tekstiä kuin sarvipäinen isoa kirjaa:

ML: Mutta vaikka maalivahteihin ja heidän suorituksiinsa luotankin, epäilen vahvasti miten tuo mainittu pelityyli toimii enää? Jalosen aikakausi HPK:ssa on pikku hiljaa kääntymässä todennäköisesti loppusuoralleen, ja ainakin minulle on jäänyt fiilis, että kantava idea on hämärtynyt joka kaudella. Alussa HPK:n pelaaminen oli niin selväpiirteistä, että se jäi mieliin ympäri maata, nyt tuosta on jäljellä vain rippeet.
......
Joukkueen rakentamisessakin ajatellaan aina kuka "korvaa" kenetkäkin. Ryhmän muodostus ei kuitenkaan mene ollenkaan noin. Vaikka valmennustamme taisin hieman piikitellä aiemmin pelityylin idean puuroutumisesta aiemmin, niin tässä osa-alueella Jalonen & co. on onnistunut suorastaan loistavasti. Roolien jaossa Jalonen on toiminut kuin taitavin teatteriohjaaja tai elokuvien castingista vastaava taituri.
Musta_Kyyn vastine: Kyllähän tuo Jalonen on ollut pakotettu muuttamaan pelityyliä joukkueen koostumuksen mukaan, kuten on mm. haastattelussa "Kerho sopii Jaloselle ja Jalonen Kerholle" Jalonen todennut (ja totesi viime ja toissa kaudellakin useaan otteeseen). Sen sijaan pelityylin pitäisi olla mielestäni sellainen, että sillä pärjäisi myös play-offeissa, eikä tarvitsisi muuttaa tyyliä kuten viime kauden Jokerit-sarjaan, sillä kun tyyliä muutetaan noin radikaalisti tuossa vaiheessa, menee kaikki sekaisin. Minunkin mielestäni Jalonen on osannut jakaa roolit joukkueessaan erittäin hienosti!

TL: Menneillä kausilla en kyllä puhuisi tuurista kun muistellaan välieräsarjoja. Niin viimekeväinen Jokerit-sarja, kuin edellinen TPS-välieräkin olivat onnettomia esityksiä joukkueelta. Henkinen kantti ei riittänyt edes kunnon taisteluun, eikä silloin ole kysymys tuurista.
Joukkue katkesi uskomattomalla tavalla hienon puolivälieräsarjan jälkeen. Tähän ei ole ollut tarjota edes minkäänlaista selitystä.
ML: Aah, henkinen kantti, yksi suosikkiaiheistani. Näen jo sielujeni silmin 12 000 merkin väittelyn aiheesta, mutta minun kirjoissani henkinen kantti on synonyymi säkälle, josta ei ole tarvetta keskustella sen enempää.
Musta_Kyyn vastine: Voi Jeesus. Aina huonoa säkää. Kyllä sitä on meillä sitten ollut aina välierissä. Tää on jo tilastollisestikin mahdotonta. Epäonnistumiselle on jo tieteeliseltä näkökantiltakin löydyttävä muitakin merkitseviä selittäjiä kuin taloudelliset resurssit ja paska SÄKÄ!

ML: Kannattajat voivat urputtaa mitä tahansa, mutta pikainen vilkaisu peiliin olisi joskus paikallaan. Ei se loppuottelupaikka tule vaatimalla, odottamalla tai sen perään itkemällä.
Rahaa ei Hämeenlinnassa ole koskaan ollut käytettävissä samaan malliin kuin kestosuosikeilla, eikä tule olemaan jatkossakaan. HPK:n finaalipaikka, mestaruudesta puhumattakaan, vaatii paljon onnea. Koko Jalosen kauden ajan ryhmä on ollut siinä tilanteessa, että sillä tuurilla pidemmällekin oltaisiin voitu mennä - ja se on jo aika hemmetin kova saavutus.
Musta_Kyyn vastine: Näinhän se on, että pienestä kiinni on ollut. Vastaan on kuitenkin noussut aina seinä, jonka yli joukkue ei ole ollut valmis nousemaan. Siinä on ollut monta tekijää ja niiden kombinaatiot: kapea materiaali johtuen resursseista, henkisen kantin loppuminen pelaajilta ja/tai valmentajalta, huonosti sopiva pelitapa, tuomaripelin epäonnistuminen, väärä kunnonajoitus jne. Mutta ei kukaan voi oikeasti sanoa, että tässä on vain urputettu. Kyllä hienoista kiekkoelämyksistä on otettu myös ilo irti. Toistohuumoria koetteleva tappioputki todellisen menestyksen kynnyksellä vaan provosoi ainakin minua urputtamaan asioista, jotka mielestäni voisi tehdä vielä paremmin, koska sitten pitää olla sen verran parempi, ettei tuurilla ole merkitys. Tuurin pitäisi olla peleissä muuten satunnaiskohinaa.

ML: Sinäkös muuten olit se kaiffari, joka suitsutti Latvian poikain taitoja ja osaamista? Onkos näillä kaveruksilla kovakin henkinen kantti vai miksi ihmeessä kumpainenkaan balttikaksikosta olisi yhtään Mika Skyttää hyödyllisempi vahvistus joukkueelle?
TL: Kyllä, Sprukts ja Tambijevs tuovat HPK:n hyökkäykseen juuri sitä, mitä sinne eniten kaivataan. Isokokoinen sentteri ja kokenut maalintekijä.
Musta_Kyyn vastine: Hehe, miksei näitä hankintoja voi nähdä positiivisina? Minen jaksa vielä sanoa mitään, kun ei ole tietoa mitä heille tehdään, kurvailkoot nyt kehissä, kun muitakaan ei ole tilalla. En ymmärrä kuitenkaan, miksi joku heitä jaksaa tässä vaiheessa hehkuttaa.

ML: Mutta uudet suomalaispelaajat, näissä kavereissa onkin tekemisen meininkiä. Sekä Ville Leino että Risto Korhonen ovat vakuuttaneet meikäläisen otteillaan - näissä pojissa on sitä potentiaalia, jolla voidaan nousta taas siihen samaan kategoriaan kuin moni aiemmin Kerhossa breikannut pelimies. Keväällä kuullaan taas ihmettelyä siitä kuin HPK näitä kavereita löytää ja kuinka se ylipäänsä on mahdollista vuodesta toiseen.
Musta_Kyyn vastine: Tämä kuulostaa hyvältä.

TL: Lahden Jaskasta puheen ollen, nyt on kyllä viimeinen kausi iskeä itsensä liigan huipulle.
Musta_Kyyn vastine: Toissa kaudellahan kaverin ei pitänyt saada edes peliaikaa, kun niin surkea oli ainakin asenteeltaan eräidenkin tänne kirjoitelevien mielestä. Ja nyt olisi sitten viimeinen tilaisuus breikata tai muualle. Kyllä minä omaa kasvattia katsoisin pitempäänkin, etenkin kun muistan viimekertaiset otteet pudotuspeleissä. Ja kukaan ei tietenkään puhu mitään viime kauden kalleimmasta kotimaisesta hyökkääjästämme, ratkaisijastamme Jani Hassisesta. Eikö hänen kuuluisi vasta niistä paineista ja maalintekopaineista Lahden sijaan. Kaksi sanaa: Andrievski,Ojanen.

 

[Luiro]

Musta_Kyyn vastine: Voi Jeesus. Aina huonoa säkää. Kyllä sitä on meillä sitten ollut aina välierissä. Tää on jo tilastollisestikin mahdotonta. Epäonnistumiselle on jo tieteeliseltä näkökantiltakin löydyttävä muitakin merkitseviä selittäjiä kuin taloudelliset resurssit ja paska SÄKÄ!

Sellaista kuin henkinen kantti ei ole olemassa. Se on aivan pelleilyä väittää, että jollakin pelaajalla pettäisi henkinen kantti. Toisilla vain fysiikka ja peliäly toimivat paremmin, vaikka pelistä tulee tarkempaa ja kovempaa. Se on sitä henkistä kanttia. Ja henkinen kantti on paras kaikista taitavimmalla pelaajalla. Ja fysiikkaan kuuluu siis kaikki fyysinen, taito luistella ja harhauttaa ja taklata jne.

HPK putosi välierissä, koska vastustajajoukkueen pelaajat olivat keskimäärin parempia jääkiekkoilijoita kuin kerholaiset. Yksinkertaista.

 

[Begbie]

Sellaista kuin henkinen kantti ei ole olemassa. Se on aivan pelleilyä väittää, että jollakin pelaajalla pettäisi henkinen kantti. Toisilla vain fysiikka ja peliäly toimivat paremmin, vaikka pelistä tulee tarkempaa ja kovempaa. Se on sitä henkistä kanttia. Ja henkinen kantti on paras kaikista taitavimmalla pelaajalla. Ja fysiikkaan kuuluu siis kaikki fyysinen, taito luistella ja harhauttaa ja taklata jne.

HPK putosi välierissä, koska vastustajajoukkueen pelaajat olivat keskimäärin parempia jääkiekkoilijoita kuin kerholaiset. Yksinkertaista.

No totta munassa on henkinen kantti olemassa urheilussa. Pään sisällä, psyykkisellä-/henkisellä puolella noita tärkeimpiä pelejä monesti ratkaistaan.

Ongelmat poistuu sillä, kun kielletään niiden olemassa olo. Yksinkertaista.

 

[Luiro]

Siis se joka miettii liikaa urheillessaan, häviää varmasti. Katsotaanpa sitten miltä kantilta tahansa. On ollut Matti Nykänen, Paul Gascoigne ja Esa Tikkanen. Ja kaikki on laskettu sellaisiksi, joiden henkinen kantti ei petä. Siis heillä ei ollut mitään aivoja, niin se on ratkaissut sen asian. Tai ainakin ne aivot pitää eräällä tavalla jättää sinne koppiin. Enkä tarkoita, että tarvitaan ylilyöntejä, kun jätetään aivot koppiin.

Naurettava selitys joku henkinen kantti. Vastustaja on vaan parempi.

 

[Timbit]

Yhdellä kädet tärisee ja katse harhailee ratkaisutilanteessa, joku toinen toimii yhtä pomminvarmasti kuin aina ennenkin. Käsitän jääkiekossa pelaajan henkisen kantin siten, että sillä ei ole väliä, onko kyseessä marraskuun torstai-illan runkosarjapeli vai ratkaisevan välierän jatkoaika. Jos kanttia on, niin se kiekko on siellä yläpesässä yhtä varmasti tai epävarmasti kummassakin tapauksessa. Jos (kanttia) ei ole, niin marraskuussa se on yläpesässä ja välierässä muikkuverkoissa.

Esimerkki antaa hyvät saumat viilata pilkkua ja muutenkin keskittyä epäolennaiseen mutta luotan siihen, että se ajatuskin on sieltä löydettävissä.

 

[Taze]

Naurettava selitys joku henkinen kantti. Vastustaja on vaan parempi.

Melko varma merkki ettei kirjoittaja ole koskaan pelannut joukkuepelejä, ainakaan millään merkittävällä tasolla. Useampikin huippu-urheilijaksi laskettava ainakin jaksaa väitää, että tiukat pelit ratkeavat useimmiten pään sisällä. Toki vastustaja voi silti olla parempi, vaikka henkinen kantti olisi miten rautaa.

 

[wilco]

No totta munassa on henkinen kantti olemassa urheilussa. Pään sisällä, psyykkisellä-/henkisellä puolella noita tärkeimpiä pelejä monesti ratkaistaan.

Kyllähän se henkinen kantti löytyy kaikesta urheilusta.

Selvimpänä esimerkkinä henkisen kantin olemassaolosta ja tarpeesta voisi vaikka pitää riistahoitoyhdistysten järjestämiä ampumakokeita. Siellä muuten hyvistä ampujista tulee hermostuksissaan aivan umpisurkeita, unohdetaan tärkeitä asioita ja taannutaan aivan aloittelijan tasolle.

Että silleen...

 

[Luiro]

Voisin edelleen väittää, että henkinen kantti on yhtä kuin henkinen köyhyys. Kun ei osaa miettiä näitä asioita, eikä ottaa painetta, niin se on sitä henkistä kanttia.

Designerin esimerkki oli kyllä hyvä. On kuitenkin liioiteltua väittää sen Kerhon henkisen kantin pettäneen aina.

 

[pokki]

Melko varma merkki ettei kirjoittaja ole koskaan pelannut joukkuepelejä, ainakaan millään merkittävällä tasolla. Useampikin huippu-urheilijaksi laskettava ainakin jaksaa väitää, että tiukat pelit ratkeavat useimmiten pään sisällä. Toki vastustaja voi silti olla parempi, vaikka henkinen kantti olisi miten rautaa.

Niin, itse olen juossut reikäpallon perässä korkeimmillani divarissa ja kyllähän se henkinen kantti on olemassa.

Ennen olisin varmasti selittänyt henkistä kanttia Designerin tapaan, mutta en enää. Olen itse asiassa sitä mieltä, että henkinen kantti on hyvin paljon käytännön tasolla ja on vieläkin enemmän riippuvainen pelikokemuksesta.

Yleensä tiukat paikat ratkeaa toki pään sisällä, mutta ne oikeat asiat pelaaja tekee yleensä kokemuksen kautta tulleilla malleilla. Toisin sanoen pelaaja tietää miten missäkin tilanteessa tulee pelata. Tiukassa paikassa kokematon pelaaja saattaa rynnätä keskialueelle pomppukiekkoon ja yrittää ottaa sen haltuun mailallaan, kun taas kokeneempi jamppa pelaa kiekon itselleen kropalla. Toki joku voi sanoa, että silloin kokeneempi pelaaja on parempi - olkoon niin. Ratkaisut pieniin asioihin tapahtuu kaikesta huolimatta pään sisällä.

Ja kun tuosta vaikeaselkoisesta sepustuksesta pitää vetää johtopäätöksiä, niin tullaan lopputulokseen, jossa pelaajan toimintaa sitoo lopunpeleissä harmillisen montaa asiaa. Henkinen kantti, henkinen kypsyys - pukekaa se siihen muotoon kun haluatte.

Jos pelimiehiä tulisikin vain sillä, että jätetään Luiron sanoja mukaillen aivot koppiin, maailma olisi täynnä dannyheatlyja ja raimohelmisiä. Suuri osa pelaamisesta kuitenkin on aivojen käyttöä, notta se siitä aivojen nakkelusta. Minä itse asiassa uskon, että esimerkiksi Esa Tikkanen ajatteli kentällä enemmän kuin moni edes uskoisi.