HPK:n juhlaottelu päättää syyskauden sekä isäntäjoukkueen että vierailevan idän ihmeen osalta. Kerhon syksy on rehellisesti sanottuna mennyt melkoisen yläkanttiin kesällä kuviteltuihin ennakkoasetelmiin nähden. Saipa puolestaan on melko tarkasti sellaisella sijalla joka sille kaavailuissa nähtiinkin.
Juhlaottelun kunniaksi HPK tarjoaa voiton lisäksi katsojille kakkua ja kahvia. Kakkukahvit myös vieraskannattajille, voittoa ei. Valitettava juhlaottelun statistin sija osui tällä kertaa teidän kohdallenne. Tough luck.
Kaikkihan tuntevat Kerhon muut asiat paitsi kirjanpidon läpikotaisin. Siispä keskityn kirjoittamaan asiasta josta en tiedä, eli vierailijajoukkueesta. Saipa, tuo sympaattinen pikkuseura itärajalta, pitää riveissään muutamia kiinnostavia hahmoja. Kuten vaikkapa:
Frank Banham.
Mikäli tämä herra olisi tullut mihin tahansa pääkaupunkiseudun joukkueeseen rummutus olisi ollut etukäteen melkoinen ja nykyisellä pistepörssisijoituksella valtava. Ei mahtunut edes Jääkiekkolehden top 50-pelaajat listalle, jota ihmettelin jo silloin. Frank on herättänyt tunteita Hämeenlinnassa toisenlainen pelipaita päällään. Milloin kannettu paareilla, milloin tuulettanut inkkarituuletuksella jatkoaikamaalia pudotuspeleissä. Mahtava tyyppi, näitä SM-Liiga tarvitsee. HPK:lla yksi ulkolaispaikka auki, Banhamin kokoinen reikä kevääksi? Siis jos NHL pelataan.
Mika Skyttä.
Ei kiinnostaisi ketään eikä kukaan muistaisi edes nimeä ellei olisi käynyt pätkätyöläisenä Kerhon riveissä. Jollakin käsittämättömän lutusella tavalla sympaattinen. Jos ei pelaisi jääkiekkoa olisi varmaan kirjaston vahtimestari, sen oloinen kaveri.
Jarmo Myllys.
No, Jamo on Jamo. Risto Korpelan lankomies ja sitä kautta kestohuhu meidän rosteriimme. HPK:n viimeksi vieraillessa Lappeenrannassa (oli muuten perkeleen kivaa) Myllys piti meidät hyvin pelissä mukana. Parhaimmillaan maaginen, pahimmilaan jonipuurulan huono päivä. En ole aktviivisesti seurannut, mutta tuntuma on sellainen että Jamon huonojen päivien frekvenssin on kovasti kasvanut. Harmittavaa kyllä ei enää kuumene kovinkaan usein yhtä hullulla tavalla kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Tervetuloa kakkukahveille!
Juhlaottelun kunniaksi HPK tarjoaa voiton lisäksi katsojille kakkua ja kahvia. Kakkukahvit myös vieraskannattajille, voittoa ei. Valitettava juhlaottelun statistin sija osui tällä kertaa teidän kohdallenne. Tough luck.
Kaikkihan tuntevat Kerhon muut asiat paitsi kirjanpidon läpikotaisin. Siispä keskityn kirjoittamaan asiasta josta en tiedä, eli vierailijajoukkueesta. Saipa, tuo sympaattinen pikkuseura itärajalta, pitää riveissään muutamia kiinnostavia hahmoja. Kuten vaikkapa:
Frank Banham.
Mikäli tämä herra olisi tullut mihin tahansa pääkaupunkiseudun joukkueeseen rummutus olisi ollut etukäteen melkoinen ja nykyisellä pistepörssisijoituksella valtava. Ei mahtunut edes Jääkiekkolehden top 50-pelaajat listalle, jota ihmettelin jo silloin. Frank on herättänyt tunteita Hämeenlinnassa toisenlainen pelipaita päällään. Milloin kannettu paareilla, milloin tuulettanut inkkarituuletuksella jatkoaikamaalia pudotuspeleissä. Mahtava tyyppi, näitä SM-Liiga tarvitsee. HPK:lla yksi ulkolaispaikka auki, Banhamin kokoinen reikä kevääksi? Siis jos NHL pelataan.
Mika Skyttä.
Ei kiinnostaisi ketään eikä kukaan muistaisi edes nimeä ellei olisi käynyt pätkätyöläisenä Kerhon riveissä. Jollakin käsittämättömän lutusella tavalla sympaattinen. Jos ei pelaisi jääkiekkoa olisi varmaan kirjaston vahtimestari, sen oloinen kaveri.
Jarmo Myllys.
No, Jamo on Jamo. Risto Korpelan lankomies ja sitä kautta kestohuhu meidän rosteriimme. HPK:n viimeksi vieraillessa Lappeenrannassa (oli muuten perkeleen kivaa) Myllys piti meidät hyvin pelissä mukana. Parhaimmillaan maaginen, pahimmilaan jonipuurulan huono päivä. En ole aktviivisesti seurannut, mutta tuntuma on sellainen että Jamon huonojen päivien frekvenssin on kovasti kasvanut. Harmittavaa kyllä ei enää kuumene kovinkaan usein yhtä hullulla tavalla kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Tervetuloa kakkukahveille!