Strategiset vaihtoehdot
Nyt kun Tallas näyttää selviävän terveysongelmistaan ainakin lähelle normaalia olotilaa, voi varmaankin jo alkaa miettimään HPK:ta ja sen toimenpiteitä asian tiimoilta. Selväähän on, että Tallas ei HPK:ssa enää pelaa, tuskin pelaa enää missään. Toki kaveri varmasti elättelee vielä toiveita pelaamisesta. Se on tervehtymisenkin kannalta varmasti ihan hyvä asia. HPK:n osalta ratkaisut ovat kuitenkin muualla.
Lähtökohtahan on, että HPK menetti ykkösmaalivahtinsa ja samalla uuden, kevättä silmällä pitäen modifioidun peruspelaamisen suurimman tukipylvään. Tämän kauden HPK ei kykene aivan samanlaiseen maali-iloitteluun kuin aiempien kausien joukkueet. Rob Tallasin oli tarkoitus olla se mies, joka esittää ne avaintorjunnat, joita edelliset ykkömaalivahdit eivät kyenneet tekemään. Maalivahdin täytyy pystyä voittamaan otteluita, mikäli aiotaan voittaa mestaruus. Tallas ehti näyttää jo useampaan kertaan, että silloin kun niitä torjuntoja todella tarvittiin, hän myös kykeni ne tekemään. Tuo kyky erottaa jyvät akanoista.
Minun nähdäkseni HPK:lla on lähinnä kaksi tapaa täydentää joukkueeseen tullut erittäin suuri vaje. Ensimmäinen vaihtoehto on ehkä loogisin. HPK menetti ykkösmaalivahdin, HPK hankkii ykkösmaalivahdin. Nyt ei tarvitse etsiä ykkössentteriä tai kiekollista huippupakkia. Hyvän maalivahdin hankinta ei ole ollenkaan samanluokan ongelma. Täytyy muistaa, että maalivahtiin panostaminen oli HPK:n johdolta tietoinen, aiemmasta poikennut strategia joukkuetta kasatessa. Toki tähän strategiaan turvauduttiin Toivosen NHL-sopimuksen vuoksi, mutta siinä vaiheessa se oli jo muutenkin varsin perusteltua muiden menetyksien vuoksi. Hyvätasoisen pohjois-amerikkalaisen maalivahdin saa kyllä hankittua veroetuineen vielä tammikuussakin. Se ei tule olemaan elämää suurempi ongelma. Kotimaisia vaihtoehtoja ei tähän rooliin ole tarjolla.
Toinen vaihtoehto on luottaa Joni Puurulaan pudotuspeleissä. Koska Puurula ei kuitenkaan ole Rob Tallasin veroinen maalivahti, en usko tämän toisen vaihtoehdon riittävän millään mestaruustaisteluun. Puurula ei ole yhtä ottelua lukuunottamatta ikinä pystynyt venymään silloin kun olisi tarvittu. Ei Jokereita vastaan 2002 eikä Tapparaa vastaan 2003. Joku voi tietysti sanoa, että ei ole reilua kaataa kaikkea maalivahdin päälle. Niin, eihän se ole reilua. Peli ei ole aina reilua. Ei ole reilua, että Tallas saa sydänkohtauksen 30-vuotiaana. Ei ole reilua, että me hallitaan tilanteita suvereenisti, voitetaan laukaukset 50-10, mutta hävitään koska vastustajan maalivahti teki tarvittavat torjunnat silloin kun niitä tarvittiin.
Mikäli HPK päätyy kakkosvaihtoehtoon joukkueeseen tulee hankkia lisäksi yksi puolustaja sekä hyökkäyspäähän yksi maalintekoon kykenevä, luisteluvoimainen laituri. HPK:n tämän kauden menestysresepti oli pitkälti Tallasin pelastuksien varassa. Nyt kun tämä valttikortti on HPK:lta poissa, täytyy reseptiäkin muuttaa, mikäli uutta valttikorttia ei hankita. Puurulan tueksi HPK tarvitsee entistä tiiviimmän puolustuksen sekä tulivoimaisemman hyökkäyksen kompensoimaan tilannetta. Sitten vaan toivotaan, että se riittäisi tänä keväänä.
Lyhyesti kerraten siis joko alkuperäistä kaavaa mukaillen kova ykkösmaalivahti sekä mahdollinen puolustaja-/hyökkääjävahvistus tilanteen mukaan tai sitten Puurula ykköseksi, kakkosmolarin hankinta, pakollinen puolustusvahvistus ja pakollinen hyökkäysvahvistus. Itse kallistun kyllä ensisijaisesti ensimmäisen vaihtoehdon kannalle ja mikäli se ei tunnu onnistuvan tarttuisin sitten vastahakoisesti vaihtoehtoon kaksi. HPK:n johtoportaalla lienee myös vaihtoehto nro 3, joka vesittää koko kauden ja en siksi sitä tähän kirjaa lainkaan.