Ikävänkantaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
- Käytännön kaaosteoriaa?
Koska Kerhon erikoistilannepelaaminen, erityisesti ylivoima, on tällä hetkellä kauniisti sanottuna sekaisin, asiaa koskevan erillisen ketjun avaaminen on mielestäni perusteltua. Rolf Paskin viesti peliesitykset-ketjusta puhukoon puolestaan:
Hieman pidemmällä kaavalla kuvattuna tilanne on nyt, 29 pelatun ottelun jälkeen, seuraava: HPK on sarjan toiseksi huonoin joukkue sekä yli- (yv-% 13,01%) että alivoimalla (av-% 79,31). Huomionarvoista on lisäksi, että HPK on päässyt pelaamaan vieraskentällä minuuttimääräisesti eniten ylivoimaa (107,53 minuuttia) ja onnistunut maalinteossa vain seitsemän kertaa, mikä on kolmanneksi heikoin noteeraus kaikista joukkueista.
Tilanne on toisin sanoen kaikkea muuta kuin mairitteleva, mutta myös sen lähtökohdat ovat periaattessa helposti tunnistettavissa; Viitaluoma-Kerälä on mielestäni täysin riittävä kaksikko pyörittämään liigatasolla ykkös- ja kakkosylivoimaa, eikä kärkilaituriosastokaan (Vihko, Sallinen, Saarinen jne.) ole lähtökohtaisesti mistään puukätisimmästä päästä. Näistä osa-alueista homman ei toisin sanoen pitäisi jäädä kiinni, joten ratkaisevia ongelmakohtia on tasan kaksi ja ne sijaitsevat vaihtopenkin takana sekä hyökkäyssinisellä: valmennusjohdon konseptit ovat yv:n sapluunan ja variaatioiden osalta kokolailla hukassa (Ruudun selostaja kertoi Arvosen todenneen ennen ottelua, että HPK on käynyt yv-harjoitteissaan läpi "syöttelyä"), ja puolustajien tämänhetkinen hyökkäystyöskentelytaso ei yksinkertaisesti riitä tukemaan yv-tilanteiden rakentelua riittävästi.
Tarttis tehrä jotain, totesi jo Koiviston Manu (lentopalloilija, ei jääkiekkoilija) aikoinaan. Iso kysymys onkin nyt, mitä. Kohdennettakoon siis yv- ja av-teknisiä kehitysehdotuksia, kritiikinkärkiä ja kir... kannustussanoja tähän ketjuun.
Koska Kerhon erikoistilannepelaaminen, erityisesti ylivoima, on tällä hetkellä kauniisti sanottuna sekaisin, asiaa koskevan erillisen ketjun avaaminen on mielestäni perusteltua. Rolf Paskin viesti peliesitykset-ketjusta puhukoon puolestaan:
Siinäpä koko kuva lyhykäisyydessään.Tänään taisi tulla yhdessä yv:ssä jonkin sortin ennätys; saman yv:n aikana suoritettiin kaksi pitkää sekä annettiin omiin läpiajo ja kaksykkönen.
Hieman pidemmällä kaavalla kuvattuna tilanne on nyt, 29 pelatun ottelun jälkeen, seuraava: HPK on sarjan toiseksi huonoin joukkue sekä yli- (yv-% 13,01%) että alivoimalla (av-% 79,31). Huomionarvoista on lisäksi, että HPK on päässyt pelaamaan vieraskentällä minuuttimääräisesti eniten ylivoimaa (107,53 minuuttia) ja onnistunut maalinteossa vain seitsemän kertaa, mikä on kolmanneksi heikoin noteeraus kaikista joukkueista.
Tilanne on toisin sanoen kaikkea muuta kuin mairitteleva, mutta myös sen lähtökohdat ovat periaattessa helposti tunnistettavissa; Viitaluoma-Kerälä on mielestäni täysin riittävä kaksikko pyörittämään liigatasolla ykkös- ja kakkosylivoimaa, eikä kärkilaituriosastokaan (Vihko, Sallinen, Saarinen jne.) ole lähtökohtaisesti mistään puukätisimmästä päästä. Näistä osa-alueista homman ei toisin sanoen pitäisi jäädä kiinni, joten ratkaisevia ongelmakohtia on tasan kaksi ja ne sijaitsevat vaihtopenkin takana sekä hyökkäyssinisellä: valmennusjohdon konseptit ovat yv:n sapluunan ja variaatioiden osalta kokolailla hukassa (Ruudun selostaja kertoi Arvosen todenneen ennen ottelua, että HPK on käynyt yv-harjoitteissaan läpi "syöttelyä"), ja puolustajien tämänhetkinen hyökkäystyöskentelytaso ei yksinkertaisesti riitä tukemaan yv-tilanteiden rakentelua riittävästi.
Tarttis tehrä jotain, totesi jo Koiviston Manu (lentopalloilija, ei jääkiekkoilija) aikoinaan. Iso kysymys onkin nyt, mitä. Kohdennettakoon siis yv- ja av-teknisiä kehitysehdotuksia, kritiikinkärkiä ja kir... kannustussanoja tähän ketjuun.
Viimeksi muokattu: