Juu ja osan ajasta kun Lalli pelasi keskellä, niin laidalla pyöri myös joku Sakari Manninen. Pennanenhan puhui haastatteluissa kun Kerho periodi oli häneltä ohi, että se 2016-17 joukkue oli lopulta se kaikki nimekkäin hänen valmentamista Kerhoista. Ja että vieläkin Pendoa harmittaa, kuinka 2017 keväällä lähdettiin jo puolivälierissä lauluun JYP:iä vastaan. Harmitti, jopa mestaruuden jälkeenkin vielä. Noin miettii voittava valmentaja. Tappiot ottaa helvetin koville, vaikka olisi voittanutkin jotain.
Mulla on iso ikävä Pennasta ja hänen tyyliään ja halua voittaa. Iso ikävä. Kerhon on löydettävä keinolla millä hyvänsä se voittava mentaliteetti takaisin. Koko organisaation. Ja se on sitten toissijaista, voitetaanko lopulta vaiko ei. Olli Jokinen ei mennyt Mikkeliin 2021 häviämään, hänen kovien tavoitteidensa julistuksille toki lähinnä naureskeltiin, allekirjoittanutkin sortui siihen. Ja Jukureiden olisi kuulunut hävitä, näinä kaikkina kolmena kautena kun OJ on siellä ollut. Rosteri ei ollut häävi eikä Jokisella ollut kokemusta Liigasta. Mutta winning mentality oli heti alusta asti.
Vielä se kulma, josta HPK:n on tietyllä tavalla helpompi ponnistaa, kuin ehkä jossakin toisessa seuraympäristössä olisi. Se voittamisen mentaliteetti on siellä Kerhon DNA:ssa, vaikka sen eteen on lähes kaikki viime vuosina tehty, jotta se tuhottaisiin ja kadotettaisiin, ikuisesti.
HPK on vuoteen 2020 asti ollut se voittavin, niistä "muista", Isojen takaa. Se, joka ei mene selitysten tai projektien taakse. Se joka pelaa voittaakseen. Paino sanalla peli, Kerho on aina osannut pelata. Joillakin kausilla se riittää sarjataulukoissa, joillakin ei. Usein on riittänyt ainakin pistepörsseissä. Se isoin hetki on ollut, kun on saatu HIFK, Jokerit, Kärpät, Tappara tai muut jättilaiset kylään, Rinkelinmäelle. Heidän nitistäminen on ollut se juttu. Saada tavoitella sitä samaa kuin he. Sillä erotuksella, että suuret kaupungit, media ja kausiennakot on kertoneet, että tällä kaudella se kisa käydään jälleen niiden suurien kesken. Ei. HPK ei ole vaan ilmoittautunut kisaan mukaan, vaan näyttänyt, miten ne isot voitetaan. Ei vaan puheissa, vaan kentällä. Sekä katsomossa.
Mulla oli sitä Pennasta ikävä. Mutta niin mulla on myös relevanttia HPK:ta. Käännetään ensi kaudella se alakulo, uhriutuminen, odottaminen ja liiallinen realismi romukoppaan ja aletaan taas olla HPK. Se seura jota juuri kukaan ei koskaan ymmärrä, miten se tuolla taas on, mutta se vaan on. Eikä pelätä mitään, ei edes jotain helvetin Mestistä. Sinne mennään jos ei voiteta, piste. Mutta eihän sen pitäisi olla ongelma, koska HPK haluaa menestyä ja voittaa.
Pieni toive Kerhon seurajohdolle. Olkaa ylpeitä siitä missä olette, olette Kerhossa. Se on helvetin hienoa. Olkaa myös intohimoisia ja edelläkävijöitä, se kuuluu Kerhoon. Me fanit, kannattajat ja yhteistyökumppanit kyllä seuraamme kun annatte sen liekin roihuta. Antakaa meillekin vahva syy antaa kaikkemme. Yhdessä.