Kyllä on pitkä kausi tulossa, ei voi mitään. Valmennus on vähän opettelemassa Liigan tavoille ja pelaajisto on varsinkin hyökkäyksen osalta yksi heikoimpia vuosikausiin. Hirveä määrä nuoria, jotka ei ole lyöneet läpi, ihan liian suurissa rooleissa. Sitten on laadukkaita veteraaneja, jotka ovat lopulta aika perus-suorittajia (Hietanen, Nenonen, Pihlström, Rautiainen, Mustonen, Tuulola ja Nikkilä). He ovat varmasti esimerkillisiä ja tuovat johtajuutta, mutta se kaukalossa tapahtuva toiminta on vain todella ennalta arvattavaa perus tekemistä. Ihan laadukasta, mutta ei sellaista, millä saataisiin painetta vastustajan päätyyn vaihto toisen jälkeen. Pyyteetöntä työntekoa ja that's it. Kerholta puuttuu syömähammas aivan täysin, sellaista ei ole. Ihan kamalaa sanoa ääneen, mutta Petri Kontiola 64v, olisi ihan poikkeuksellinen pelaaja tuohon rosteriin just nyt.
Tämä ei ole missään nimessä kritiikkiä edellä mainittuja pelaajia kohtaan, tai niitä nuoria loimarantoja kohtaan, jotka siellä oranssin puolesta taistelevat. Nyt pitää vaan hyväksyä, että ollaan missä ollaan ja missä se taso meillä on. Keski-ikäiset huippupelaajat puuttuvat täysin rosterista. Nikkilä ehkä ainoa poikkeus. Hyökkäyksessä Martel vähän väläytellyt ja siinäpä se.
Hämeenlinnan Pallokerholla ei ole identiteettiä 1. syyskuuta 2023, mutta sitä aletaan rakentamaan nyt. Masolle, johon uskon, pitää antaa aikaa kehittyä ja kasvattaa näistä aihioista pikku hiljaa, askel askeleelta jotain suurempaa. Pleijareista voidaan haaveilla ehkä tänä vuonna (säälipl.) ja homman edetessä hyvin, ehkä vähän vahvemmin vuoden päästä. Mitaleista ehkä joskus 2026. Mutta jos nyt tehdään asioita oikein, vietetään laadukasta arkea, ollaan urheilullisia, harjoitellaan oikein ja aletaan löytämään niitä kerholaisia arvoja & identiteettiä, niin ollaan täysin oikealla tiellä mikä voi mahdollistaa yllättävän nopeankin menestyksen. Mutta se HPK:n identiteetti ja oma juttu pitää löytää. Siihen myös vaaditaan muutaman nuoren pelaajan yllättävää kasvamista avainrooleihin, kuten esim. Teemu Turuselle kävi.
Nyt jos koskaan vaaditaan malttia ja uskoa, että ollaan oikealla tiellä. Unohdetaan se, että juhlittiin Suomen mestaruutta vajaat neljä vuotta sitten, niin uskomatonta kun se onkin. Fuck it, se momentum kustiin täysin, ja nyt täytyy alkaa rakentamaan uutta tarinaa. Maso vaikuttaa oikealta mieheltä siihen ruoriin, koska arvot on nykyaikaisia ja hyviä. Kulmikkuuttakin löytyy, mikä on hyvä.
HäSan heikon johtajuuden myötä Sihvonen pääsee löylyttämään Pallokerhoa oikein kunnolla vielä tulevat pari vuotta, mutta olkoot se sen surullisen pienen rattijuopon hupi. Toisesta sisään ja toisesta ulos.
Kerho kyntää nyt syvällä, mutta ei pidä hylätä oranssia heikolla hetkellä. Niin kauan kun joukkue taistelee ja luo pelillistä identiteettiään, ollaan oikealla tiellä. Vaikka sitten tulisikin tappioita tässä vittumaisen kovassa liigassa. Sen kolmannen mestaruuden ottaminen tuntuu sitten vaan paremmalta, kun on käyty näin syvällä kuin nyt.