Sanonpa nyt Kerho-merkkisille saman, minkä sanoin viime viikonloppuna Tappara-merkkiselle kaverilleni. Kyllä me täältä pohjoisesta voidaan ihan huoletta etelään pelaamaan laittaa tuollainen Kärppä-joukkue, mikä meillä on viimeisten pelien ajan ollut. Ei tee tiukkaakaan. Itseluottamus joukkueen suhteen on niin korkealla, että heikompia ihan jo hirvittää. Pienen pieniä pikkuvikoja meissä kaikissa, niin Kärpissäkin (loukkaantumiset/sairastelut, ylivoiman tehottomuus, nelosketjun ja Korhosen pelaamattomuus – periaatteessa ihan tuossa järjestyksessä), mutta ei niistä kannata välittää. Jääkiekkopelin isot asiat (kuten hyökkäyspeli, maalinteko, puolustuspeli, maalivahtipeli) ovat nykyään kunnossa, ja niillä alueilla voidaan huoletta haastaa Kerho. (Taitaa olla torstai Kerho-kannattajille tiukka paikka, kun pitää jo seuraavaa pelireissua suunnitella.)
Perinteisesti Kärppien ja Kerhon kohtaamiset ovat olleet hurlumhei-hokia parhaimmillaan tai pahimmillaan (ihan mistä suunnasta katsoo). Monet ajattelevat, että Kärpät saa tiiviillä viisikkopelaamisella puristettua Kerhon aseettomaksi, mutta en näkisi sitä ihan niinkään. HPK on sarjan ylivoimaisesti offensiivisin joukkue, eikä sitä saa Kärppien pelaajamateriaalilla puristettua aseettomaksi. Sama juttu kuin viimeksi: jos Kärpät lähtee puolustamaan ja peesailemaan Kerhoa vastaan, tulee Rinkelinmäen noutaja ritaripaitojen muodossa heti jo ensimmäisessä erässä. Kärppien on vastattava Kerhon peliin hurjalla liikkeellä (sitä Kärpillä riittää), ja katsottava pelin päätteeksi valotaululta, että mihin se riittää. Viimeksi se riitti tasapeliin varsinaisella peliajalla, ja vähintään samaa tulosta lähtään nytkin Hämeenlinnasta hakemaan.
Oman mielenkiintoisen pikkulisän illan peliin tuo Kärppien hyvästä nykyvireestä seurannut itseluottamuksen kasvaminen. Jo edellinen peli Kerhoa vastaan kasvatti itseluottamusta omalta osaltaan, mutta sen jälkeen Kärpät on ottanut makeat voitot SaiPasta, Tapparasta ja Pelicanseista. Perskutarallaa, pojat ovat alkaneet rakastamaan voittamista. Pelaajat eivät pelkää ottaa riskejä eikä tehdä virheitä, sillä he tietävät, että se ei ole kohtalokas. Kärppien maalissa Tim Thomas on päässyt sellaiseen vireeseen, että hän paikkaa melkein jokaisen kenttäpelaajan virheen. Thomas on aivan uskomattomassa torjuntavireessä, ja hyvään maalivahtipeliin on helppo rakentaa koko joukkueen pelaaminen.
Tuossa yllä nimimerkki GM otti esille Kärppäjunnuista puolustaja #4 Joni Pitkäsen. Muita seuraamisen arvoisia vuonna –83 syntyneitä ovat hyökkääjät #8 Jussi Jokinen ja #37 Henrik Juntunen, jotka varmuudella huomenna pelaavat ja ovat seuraamisen arvoisia. Hiukan vanhemmista kannattaa seurata (mikäli ei aiemmin ole kiikareissa näkynyt) esimerkiksi puolustaja #26 Mikko Lehtosta ja hyökkääjä #11 Kimmo Koskenkorvaa. Valitettavasti Kärppien kirkkaimmat tähdet eli Andrei Potaitchuk ja Brett Lievers ovat pois kokoonpanosta, joten heitä paikkaava junnuvirta on ehtymätön...
Ja lopuksi lopputulosveikkaus. Tälläkin kertaa mennään hurjalla vauhdilla päästä päähän, mutta lopulta Kärppä-merkkisesti. 3-5. Makeat pinnat lähtevät Ouluun Kärppien mukana.
Ps. Ferris olisi todella tyytyväinen, jos Jeff Halpern pelaisi Kärpissä. Hihii.