Jotain itse pelistäkin
Hämeenlinnalaisena täytyy olla todella tyytyväinen Kerhon voittoon sarjan avausottelussa. Mitenkään helposti voitto ei tullut, mutta toivottavasti pelaajille tuli voiton myötä lisäannos itseluottamusta seuraaviin otteluihin. Varsinkin toisessa erässä näytti siltä, että kiekon kanssa epäröitiin liikaa, mikä oli lähellä kostautua.
Ilves nimittäin karvasi todella hyvin. Miten ihmeessä, Kerhonhan piti olla joukkueista se paremmin liikkuva? Kotijoukkueen avauspeli oli todella huonoa, ja etenkin tilanteissa, joissa olisi pitänyt toimittaa kiekko reilusti lämmäämällä pitkänä toiseen päähän, neppailtiin aivan käsittämättömällä tavalla. Paras esimerkki tästä oli, kun Antti Miettisellä oli aikaa ja tilaa n. 5 metriä joka suuntaan, mutta mies ei silti saanut kiekkoa toimitettua alivoimatilanteessa 20 sentin päässä olleen siniviivan yli. Ei play-offs –pelissä lasketa tyylipisteitä, eikä kannata hakea riskillä vastahyökkäyksiä, kun oma ukko on jäähyllä.
Tämän koheltamisen myötä yksi kerholainen nousi esiin tavalla, jota toivoin täälläkin jo ennen peliä. Marko Tuulola, jonka peliä olen kauden aikana kritisoinut kovaan ääneen, oli kentällä itse varmuus. Mielestäni Tuuski oli jopa koko pelin paras pelaaja, parempi kuin Puurula, Miettinen tai Nemirovsky.
Tuomarityöskentelyäkin on pelin jälkeen räävitty. Aika turhaan, mielestäni. Tuomarikaksikko oli jopa erittäin hyvä, mutta linjamiehet sitäkin enemmän hukassa. Paitsiovihellykset viipyivät, pitkiä huudettiin sinne sun tänne, ja kuumassa kamppailussa syntyi useita jälkipelitilanteita juuri linjurien saamattomuuden takia.
A-P Selin kurmootti tuomaristoa vielä pressitilaisuudessakin. En kyllä ymmärrä, mikä Ilveksen jäähyistä olisi pitänyt muka jätttää puhaltamatta. Jos joku erilaisilla laseilla peliä katsonut voisi sen kertoa minullekin, olisin tiedosta kiitollinen. Nyt näytti lähinnä siltä, että Ilves oli latautunut peliin yli.
Pietilän loukkaantuessa kulkivat kylmät väreet selässä. Kävi mielessä, josko vamman takia Kerhon loppukausi oli siinä. Ilveksellä oli päällä hyvä painostusjakso, joka kieltämättä yllättäen tyssäsi Puurulan hypätessä laatikkoon. Jonin peliä on vaikea ylistää tarpeeksi. Ehkä mies oli paineista vapaa, koska ei odottanut pelaavansa eilen. Perjantaina nähdään, miten kumiukko kestää paineet, kun joutuu parin päivän ajan miettimään tolppien väliin menemistä heti pelin alussa. Luottamusta mieheen silti riittää, siitä ei ole epäilystäkään.
Pitää vielä korostaa, että Pietilän vamma syntyi täysin tahattomassa tilanteessa, josta ei voi syyttää kuin huonoa tuuria. Kalle Mattila, joka törmäsi Bodyyn pelitilanteessa, tuli pelin jälkeen hallin huolto-ovella vastaan, kun Pietilää vietiin ambulanssiin, ja miehen ilme kertoi jo paljon. Ei Kallekaan näin olisi varmasti halunnut käyvän.
Ilves pelasi kuten odotinkin. Se taklasi paljon, mutta puhtaasti. Sen hyvä liike oli jopa hienoinen yllätys, tosin pakeista Källarson ja Pettinen olivat tilanteista monesti pahasti jäljessä. Etenkin Zällin hyytyminen ylivoimalla hyökkäyspään sinisellä, mistä Miettinen – Perrin –kaksikko pääsi lyömään alivoimalla kahteen nollaan, oli yksi pelin ratkaisutilanteita. Racinen piikkiin en Perrinin maalia laittaisi, vaikka mies olikin vastaan tultuaan pitkällään puolikentässä. Kyllä se maali oli täysin pakkiparin (ja yhden hyökkääjän) vika, niin vapaasti Pörräin pääsi hakemaan kiekon ja lyömään tyhjiin.
Sen sijaan ottelun lopullisesti ratkaisseet 3-1 ja 4-1 –maalit livahtivat veskarin ohi kovinkin helposti. Hyökkääjän tullessa maalia kohti niin pienestä kulmasta kuin mitä Somervuori tuli, on vaikea ymmärtää, miksi maalivahti ylipäätään painui jäihin.
Joukkueiden esittäessä vastaavanlaista peliä kuin eilen on Ilves perjantain otteluun ennakkosuosikki. Kerhon vahvuus on kiekon hallinnassa läpi pelin. Se näyttää samalla olevan Kerhon heikkous, koska tilanteissa, joissa pitäisi surutta purkaa, ei pureta. Pakeista Sebastian Sulku ja Kimmo Peltonen voisivat myös alkaa näyttää sellaisia otteita, mitä maine edellyttää. Ero esimerkiksi Tuulolaan ja Sicakiin oli eilen melkoinen.
Ilveksen taas pitää laskea hieman kierroksia, ja saada muutaman onnistumisen myötä vaihde päälle, jolloin sen tiivis karvaus tulee olemaan myrkkyä HPK:lle. Samoin muidenkin kuin Nemirovskyn ja Viitakosken täytyy nousta suurempaan rooliin, kultakoppainen Viitakoski sai kotijoukkueen erityishuomion läpi pelin, mutta jaksoi pidettynäkin pysyä liikkeessä ja siten tehdä tilaa muille. Joukkueiden kolmosketjuista HPK:n yhdistelmä oli eilen selkeästi keskinäisessä vertailussa Ilveksen vastaavaa parempi.
Mikko Kuparinen oli tosiaan hyvä. Ehkä täällä radanvarren kylmällä bensa-asemallakin asia aletaan ymmärtää. Silti, kaikkein parhaiten Ilveksestä jäi mieleen Antti Hildenin tukka.