Elinen ottelu vastasi alusta lähtien ennakko-odotuksia. HPK piti kiekkoa hallussaan Ilvestä enemmän, mikä ei ollut yllätys Ilveksen jätettyä kotiin ykkösvitjansa. HPK myös liikkui odotetusti Ilvestä paremmin, koska sillä oli alla enemmän jääharjoituksia.
Suurinumeroinen voitto ei anna oikeaa kuvaa joukkueiden tasosta, koska Kerholla oli vauhtiedun myötä yllin kyllin aikaa ja tilaa tehdä kentällä mitä se halusi. Ainoa asia, mitä voidaan pelin perusteela todeta on, että Kerho on ollut joukkueista enemmän jäällä. Sen olisi tosin voinut todeta lukemalla joukkueiden harjoitusohjelmiakin, mutta ihan kiva oli taas kesän jälkeen hallilla nakkeja syödä. Olihan siellä joku pelikin.
Kerhon pelaajat esittivät joukon hyviä avauksia, jättösyöttöjä ja muutenkin peli näytti vähemmän koheltamiselta kuin olisi odottanut. Koska kovinkaan pätevä vertailukohde ei kesäntönkkö Ilves vielä tässä vaiheessa ollut, on Kerhon nykykunnon pohtiminen yhtä vaikeaa kuin nopeuden mittaaminen avaruudessa. Ilvesläisten jaloissa jokainen vähänkin pidemmäksi venynyt vaihto tuntui ja se näkyi, varsinkin Kerhon ykkösketju pääsi leikittelemään hyökkäyspäässä useaan otteeseen. Tilaa riitti nyt, mutta miten mahtaa joukkue pärjätä, kun se saa vastaansa jatkuvasti ihossa olevan ja voimakkaammin rikkomaan pystyvän joukkueen. Miten pärjätään, kun kiekko on haettava kulmista, ja napsuvatko pakkien avaukset oman vai vieraan lapaan, kun karvaaja tulee junan lailla päälle?
Eilen tasoero kasvoi turhankin suureksi juuri tuon liikkuvuuden tuoman etulyöntiaseman takia. Silti ilkeämielisimmät voisivat sanoa, että vaikka Kerho lopettaisi harjoittelun ennen kautta tähän ja lähtisi joukolla kuukaudeksi ryyppäämään, on Hämeenlinnassa kasassa viime kautista parempi nippu.
Huomio eilisessä pelissä kiinnittyi uusien miesten piirteiden opettelun lisäksi muutoksiin joukkueen pelitavassa. Kun takana on vasta viikko järjellisiä peliharjoituksia ei tietenkään voi odottaa kovin paljon uutta näkevänsä. Tästä huolimatta joukkueen pelissä näkyi viitteitä tulevasta. Liekö sitten nuo viitteet vain omissa silmissäni heijastuvia toiveita, mutta Kerho pelaa huomattavasti pohjoisamerikkalaisempaa peliä kuin ennen. Maalivahdinkin luulisi tulleen Kanadan junnuliigasta eikä mistään Tsekinmaalta. Joukossa on pari todellista taituria, hyviin suorituksiin pelikurin säilyessä pystyviä äijiä, ja Teemu Aalto. Toivotaan, että fyysisyyttä riittää liigassa, jossa vastustaja ottaa vauhdin miehiltä pois aivan eri tavalla kuin höntsäpelissä.
Jäihän ottelusta keskusteltavaakin. Rajamäki ja Vopatti lähtivät nyrkkihippasille, mielestäni hyvinkin yhteistuumin. Hanskojen lennettyä jäähän Erkki sai heti hyvän osuman vasemman käden nyrkillä (terveisiä axelle, postaan analyysin Erkin nyrkin ballistisesta radasta ja osumakulmasta, kunhan saan 3d-mallin valmiiksi) Roman Sheriffiä telineeseen, minkä seurauksena tämä menetti tasapainoaan sen verran, ettei saanut enää voimaa omien lyöntiensä taakse. Hanakasti päälle tullut Rajamäki pääsi iholle ja saman tien horjuttamaan Vopatin nurin. Selvästikin Vopat ei yhden Suomen kauden jälkeen osannut odottaa noin innokasta päälle tulemista, haasteltuaan läpi ottelun milloin Peltosen, milloin Jupon kanssa.
Ihmettelin vain, saiko Rajamäen Rykmentti kakkosensa tappelun aloittamisesta, vai jostakin muusta syystä. Jos kakkonen tuli siitä, että Rajamäen hanska osui jäähän puoli sadasosaa vastustajan hanskaa ennen, ja tämä nähtiin siksi aloittajaksi, ei voi kuin ihmetellä tuomareiden linjaa. Paljon selvemmin ei voi kaksi miestä päättää kaukalossa toisistaan mittaa ottaa. Mutta hyvä, että meillä on taas vaihteeksi äijä, joka ei kuvia kumartele. Nimittäin Vopat, jonka näkyvin esitys eilen oli Tuomasen torppaaminen tyylikkäästi keskialueella, ei ole pellehermanni hänkään.
Pelaajista on vaikea sanoa edellä mainituista syistä yhtään mitään. Kerholaisista Antti Miettinen saattaa olla ensi kauden suomalainen tähtihyökkääjä. En tosin perusta tätä väitettä yhteen otteluun. Eilisen perusteella Kasper Kenig on kehittynyt paljon, mutta vauhtia pitäisi löytyä vieläkin lisää, jotta tuonkokoinen mies pärjäisi liigassa. Ei uskaltanut kunnolla vielä lähteä haastamaan Matt Smithiä 2-1 -hyökkäyksessä. Muuten hyökkääjiä vaivasi lepsuus maalintekotilanteisiin päästyään, ja Jalonen antoikin kolmanteen erään evästykseksi käskyn keskittyä myös viimeistelyyn, ja kolmannessa erässä peli muuttuikin hieman suoraviivaisemmaksi ja aggressiivisemmaksi.
Santalan ikävä vahinko laski hieman ottelun tunnelmaa. Santala tulee olemaan kovan paikan edessä ykkössentterinä; laidalla on huippumiehet, ja mikäli tulosta ei heti ala syntyä, kohdistuvat paineet Tommiin.
Kankaanperä oli Tuulolan kanssa pakeista näkyvin, viihtyi paljon kiekon kanssa. Sicak saattaa nousta tärkeäksi mieheksi, ainakin avaa hyvin, mutta ykköspakiksi nouseminen voimaa Ruotsissa selvästi saaneen Tuulolan ohi saattaa olla todella vaikeaa. Peltonen ja Sulku olivat vielä aika kankeina.
Ilveksestä Tomi Pettinen ja Matt Smith pystyivät parhaiten vastaamaan fyysisyydellä liukkaiden kerholaisten hyökkäyksiin. Pettisen virhe sinisellä tosin kostautui Kerhon karattua alivoimalla maalintekoon. Pitkämäki maalissa sinnitteli minkä voi, ja keräsikin mittavan määrän torjuntoja.
Hyökkääjistä Tony Salmelainen näkyi nopeiden vastahyökkäysten kärkenä ennen loukkaantumistaan. Numero 23 (Rahikainen?) esitteli pariin otteeseen hyviä kikkoja. Oliver Setzinger esitteli nopeuttaan, mutta kovin on köykäinen mies haastamaan pakkeja, ainakin vielä tällä haavaa.
Kerhon uudet peliasut olisivat olleet todella tyylikkäät, mikäli selkäpuolella ei olisi nimen yläpuolella mainosta, joka pilaa kokonaisuuden. Päätellen etupuolen kypärä-äijänkuvan sijoituksesta lähelle munia, myös rintamukseen tulee vielä yksi iso mainos. 'kele, kun näitä mainoksia pitää tökkiä paikoille, joille kuuluu 1. seuran logo, 2. pelaajan numero, 3. pelaajan nimi.