Tärkeä voitto otettiin, vaikka Lähi-Idän tyylisiin riemujuhliin taivaalle ammuskeluineen ei ole aihetta. Ilveksen peli näytti eilen huomattavasti Kerhon menemistä järkevämmältä, mutta viimeinen puristus ratkaisi pelin kotijoukkueen hyväksi. Toisenlaisella tsägällä ja maalivahtipelillä maalinumerot olisivat voineet olla kummallakin joukkueella mitä tahansa väliltä 0-7. Sen verran usein päästiin kummassakin päässä kokeilemaan veskarien pitävyyttä avopaikoissa, ja yhtä lailla niissä tilanteissa tumpeloitiin ja toisaalta venyttiin paraatipelastuksiin.
HPK:n pelin sekavuuteen on vain yksi syy. Omasta päästä hyökkäykseen lähtö tökkii pahanlaisesti. Syyttävä sormi kääntyy turhankin herkästi puolustajiin, joiden lavasta kiekko ei tahdo millään lähteä liikkeelle. Turha miettiminen ja varmistelu avauksissa johtaa helposti virheisiin, vaikka avauksia pantataan juuri virheiden välttämiseksi. Useimmiten odottelun takia vastustaja ehtii peittämään tilan pystyavauksissa ja myös häiritsemään kiekollista pakkia, seurauksena pahoja kiekon menetyksiä oman maalin takana.
Toisekseen HPK on luopunut kärkikarvaajan blokkaamisesta kokonaan. Sehän on toki säännöissäkin kielletty, mutta kun tuomarit eivät tälläkään kaudella ole näyttäneet asiaan puuttuvan, annetaan tällä tavalla turhaan tasoitusta muille.
Kolmas petrattava asia hyökkäyksiin lähdössä on hyökkääjäpelaajien liike. Väli puolustajien ja hyökkääjien välillä kasvaa usein liian suureksi, eivätkä hyökkääjät tule hakemaan kiekkoa tarpeeksi syvältä ja tarpeeksi määrätietoisesti.
Kun porrastuskaan ei toimi kunnolla, vastustajan on näistä syistä helppo ajaa kiinni kiekolliseen pakkiin. Tilanne parantuu ihan varmasti Santalan paluun ja Miettisen jalan paranemisen myötä, ja muilta osin kovalla harjoittelulla, joten päät pois säkeistä. Viime kauden tyyliseen kiekolliseen hallintaan on paljon matkaa, mutta uskon silti tälläkin pelaajamateriaalilla vastaavaan pelitapaan pystyttävän, joten tiedustelupalvelun raportti pallokerhon nykytilasta tässä ketjussa on hätiköity.
Hyökkäyspäässä peli toimii ylivoimapelin kulmiin sumppuuntumista lukuun ottamatta hyvin. Lisäksi vastustajan tuodessa kiekkoa Kerhon hyökkääjien pitäisi keskialueella ajaa kiekolliseen kiinni loppuun asti eikä puolittain. Suoraviivaisuus kiekon kanssa poikii onnistumisia, kuten Janne Laakkonen sai eilen huomata pyörittyään ensin puoli minuuttia omia piruettejaan kulmassa ennen kuin tajusi kokeilla kävisikö flaksi.
Vaikka tavoitteena on jatkuva kiekon hallinta, epävarmoina hetkinä pitäisi myös pystyä suosiolla purkamaan kiekko omalta puolustusalueelta pois. Eilinen Ilveksen kolmas maali muistetaan Tuomas Immosen valitettavana hasardimenetyksenä, mutta tilanne menetettiin jo aikaisemmin Marko Tuulolan kääntyessä puolustussiniseltä kiekon kanssa kohti omaa maalia, vaikka kaukalossa olisi ollut vapaata kaistaa aina toiseen päätyyn asti. Maalin johtoasemassa kokeneelta pelaajalta olisi odottanut punaiselta päätyyn ja halukkaat perään –vippiä. Ei näin, vaikka muuten Tuulola olikin kentän kuninkaita.
Joni Puurula huikealla tuulimyllytorjunnallaan Lubomir Korhonin läpiajosta ja Eero Somervuori lopun luikeroillaan olivat kotijoukkueen ratkaisuhetkien sankarit. Ilveksen peli lepäsi muukalaiskentän varassa, ja Raimo Helminenkin aiheutti paikoin kutinaa kotiyleisön jännäkakkaosastolla. Pienellä lisäraivolla vieraat olisivat ihan hyvin voineet runnoa pelin voitokseenkin.
Peli oli fyysinen, mutta siisti. Nuoret Mika Niemi Ilveksestä ja Olli Sillanpää Kerhosta ajelivat jatkuvasti päin kaikkea mikä liikkui, Tuulolalta ja Miettiseltäkin nähtiin myös upeat pommit. Shown varasti kuitenkin David Printz puolustussinisellä - Nemirovsky pysähtyi kuin pulu ikkunaan avojään taklauksella, josta tuomari Juha Pajunen antoi täysin turhaan jäähyn. Olisin kakkosen vielä ymmärtänytkin, jos se olisi annettu kyynärpäätaklauksesta, mutta korkea maila jäähyn syynä kielii, ettei Pajunen tilannetta nähnyt vaan antoi penalttia joko siksi, että kaatuneella pelaajalla oli kultainen kypärä tai liian löysät hanskat. Piru vie, etteivät tätäkään älynneet Hockey Nightissä näyttää.
Samoin Louhen kakkonen ryntäyksestä kuulosti erikoiselta. Puolen metrin vauhdilla on paha rynnätä. Enemmän herkästä pillistä kärsi silti Ilves, joka pelasi tuttuun tapaan hyvin siististi. Pajusen ratkaisut eivät silti ottelua kääntäneet mihinkään suuntaan.
Kaikin puolin vaisun torstai-illan kohokohdat olivat lihis kahdella nakilla ja voitto kahdella sarjapisteellä. Tästä eteen päin on kerhokannattajan hyvä luovia luottavaisin mielin.