Vaikka sympatiseeraankin Slovenian jääkiekkomaajoukkuetta ja lasken Balkanin maat aivan kärkisijoille suosikkimatkakohteitteni listalla, niin pakko silti olla vähän skeptinen tämän strategian suhteen.
Tähän sama. Vaikka olisihan se kiva löytää timantteja Balkanilta, niin siihen ei kyllä kannata panostaa nimeksikään. Ensiksi voisi ottaa maailman TOP-6 pääsarjaliigat, niissä pelaa kourallinen Balkanin miehiä. Otetaan vastaavasti esim. Tshekit (joille ei perunat kelpaa), heitä pelaa satoja. Ei se mene niin, että itketään täällä kun muut nappaavat huippumaista jätkiä ja että nyt keskitytään pikkumaihin, missä muut ei ole kalassa. Kyllä meidän täytyy olla niistä samoista jätkistä kiinnostuneita kuin muutkin ja meidän täytyy olla kilpailussa mukana. Jos puhutaan lupauksista niin kyllä niille perunat käy, ei niille muutkaan 100.000 € käteen heti lyö. Ero on siinä, että muut käy sainaamassa jätkät jo marraskuussa, kun meidän Lelu suunnittelee siinä kevään korvilla retkeä Tshekkeihin. Pelaajakordinaattorin ja toimiston tietotaito sen ratkaisee ja viime vuodet Kerho on tällä osastolla ollut liigan pohjasakkaa. Porseland ollut ainut onnistunut löytö.
Eli siis pelaajatarkkailuun pitää panostaa, varisinkin pikkuseuran jolla ei ole varaa huteihin. Pelaajien hommaamisessa ei aina raha ratkaise, vaan täytyy olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kerhon valtti menestysvuosina oli, että näissä hommissa oltiin askeleen edellä, nyt ollaan askeleen jäljessä. Johonkin balkanin maihin keskittyminen olisi kyllä luovuttamista minun mielestäni, jos oikeasti tässä seurassa halutaan huipputason lätkää harjoittaa.