Menneinä kausina meitä HPK-kannattajia on hemmoteltu loistavilla joukkueilla tai ainakin loistavilla tai muuten värikkäillä pelaajilla. Ihan parasta menestystä ei ole tullut, mutta kyllähän HPK on ollut sellainen joukkue joka on puhuttanut muuallakin kuin Hämeenlinnassa upeilla hankinnoillaan ja iloisella hyökkäyspelillään. Vittuilun ja vähättelyn takana on kunnioitusta ainakin sellaisilla henkilöillä jotka mitään mistään ymmärtävät.
Toki iloinen hyökkäyspeli on osittain myytti tyyliin 'Tappara kahvaa', mutta kyllä valehtelua on väittää että myytti olisi syntynyt ilman totuuspohjaa. Myytti kuitenkin elää sitkeästi vaikka iloista hyökkäyspeliä ei totuuden nimissä ole ihan vähään aikaan nähty. Myytin eläminen ei tietenkään ole HPK:n tai Jukka Jalosen syy, ismit vaan ovat ja pysyvät.
Mitä meillä on nyt? Ei ole värikkäitä persoonia. Ei ole iloista hyökkäyspeliä. Itse en kuulunut heihin jotka vannoivat pelityylin nimiin menestyksen kustannuksellakin. Minä tahdon menestystä. Miksi sitten nostan asian esille? No, mä nyt vaan olen tämmöinen. TPS- ja Ilves-otteluissa nähty HPK ei ole sellainen joukkue jota on hauska katsoa. Tietenkin nautin siitä että omat voittavat, mutta se onkin tällä hetkellä ainoa viihdearvo. Pelottaa kohti virkamieskiekkoa liukuminen ja uudeksi TPS:ksi muuttuminen. Siis joukkueeksi joka ei kiinnosta edes omia kannattajia paitsi glory hunter -mielessä. Tosin tietysti sillä erolla että TPS:llä on monta mestaruutta, joka kelpaa tekosyyksi.
HPK:n pelaajista tunnetaan Jukka Voutilainen, joka varsinaisesti ei rankkareiden lisäksi mitään valtavaa ole Kerhossa esittänyt. Pienemmissä ympyröissä tiedetään Jyrki Louhi. Muita ei sitten oikeastaan tunnetakaan. Joukkue jonka toiseksi valovoimaisin tähti on Jyrki Louhi... (Enkä siis sanonut että toiseksi paras pelaaja.)
Kausi on toki vasta aluillaan, uusi persoonia toivottavasti nousee esiin. Iloinen hyökkäyspeli on ollutta ja mennyttä eikä tietenkään ole nykyisellä rosterilla mitään järkeä hyökätä yltiöpäisesti. Rahoilla joita ei ole ei myöskään tule kasata nimekästä ryhmää. 'Tylsällä' pelityylillä on sitten vaan tultava menestystä, ei siellä peleissä muuten jaksa käydä. Tahdon siis viihdettä tai menestystä, mieluiten molempia.
'Uusista' pelaajista seuratuiksi nousemismahdollisuuksia on ainakin Miika Wiikmannilla, Ville Leinolla, Janne Lahdella ja Mikko Jokelalla. Muita ei tule mieleen, toki nuoret sieltä pikkuhiljaa nousevat mutta tuskinpa vielä kuluvalla kaudella mihinkään kovin suuriin tekoihin yltävät.
En siis tarkoita sitä että HPK:n tulisi olla humpuuki- ja viihdytysryhmä Harlem Globetrotters kuten HIFK 2005-6. Enkä tarkoita sitä että joukkueen tehtävä on mikään muu kuin maksimaalisen menestyksen tavoittelu. Mitä sitten tarkoitan? No, en tiedä itsekään ihan tarkasti. Tahdon vaan purkautua ja koittaa että kokevatko arvon palsta siskot ja veljet mitään samansuuntaista. Onhan mahdollista että muutos onkin tapahtunut minussa (tylsistynyt paskiainen) eikä muussa maailmassa.
Toivon että myöhemmin kuluvalla kaudella tapahtuu usein asioita joiden vuoksi nolottaa tämä kirjoitus.
Toki iloinen hyökkäyspeli on osittain myytti tyyliin 'Tappara kahvaa', mutta kyllä valehtelua on väittää että myytti olisi syntynyt ilman totuuspohjaa. Myytti kuitenkin elää sitkeästi vaikka iloista hyökkäyspeliä ei totuuden nimissä ole ihan vähään aikaan nähty. Myytin eläminen ei tietenkään ole HPK:n tai Jukka Jalosen syy, ismit vaan ovat ja pysyvät.
Mitä meillä on nyt? Ei ole värikkäitä persoonia. Ei ole iloista hyökkäyspeliä. Itse en kuulunut heihin jotka vannoivat pelityylin nimiin menestyksen kustannuksellakin. Minä tahdon menestystä. Miksi sitten nostan asian esille? No, mä nyt vaan olen tämmöinen. TPS- ja Ilves-otteluissa nähty HPK ei ole sellainen joukkue jota on hauska katsoa. Tietenkin nautin siitä että omat voittavat, mutta se onkin tällä hetkellä ainoa viihdearvo. Pelottaa kohti virkamieskiekkoa liukuminen ja uudeksi TPS:ksi muuttuminen. Siis joukkueeksi joka ei kiinnosta edes omia kannattajia paitsi glory hunter -mielessä. Tosin tietysti sillä erolla että TPS:llä on monta mestaruutta, joka kelpaa tekosyyksi.
HPK:n pelaajista tunnetaan Jukka Voutilainen, joka varsinaisesti ei rankkareiden lisäksi mitään valtavaa ole Kerhossa esittänyt. Pienemmissä ympyröissä tiedetään Jyrki Louhi. Muita ei sitten oikeastaan tunnetakaan. Joukkue jonka toiseksi valovoimaisin tähti on Jyrki Louhi... (Enkä siis sanonut että toiseksi paras pelaaja.)
Kausi on toki vasta aluillaan, uusi persoonia toivottavasti nousee esiin. Iloinen hyökkäyspeli on ollutta ja mennyttä eikä tietenkään ole nykyisellä rosterilla mitään järkeä hyökätä yltiöpäisesti. Rahoilla joita ei ole ei myöskään tule kasata nimekästä ryhmää. 'Tylsällä' pelityylillä on sitten vaan tultava menestystä, ei siellä peleissä muuten jaksa käydä. Tahdon siis viihdettä tai menestystä, mieluiten molempia.
'Uusista' pelaajista seuratuiksi nousemismahdollisuuksia on ainakin Miika Wiikmannilla, Ville Leinolla, Janne Lahdella ja Mikko Jokelalla. Muita ei tule mieleen, toki nuoret sieltä pikkuhiljaa nousevat mutta tuskinpa vielä kuluvalla kaudella mihinkään kovin suuriin tekoihin yltävät.
En siis tarkoita sitä että HPK:n tulisi olla humpuuki- ja viihdytysryhmä Harlem Globetrotters kuten HIFK 2005-6. Enkä tarkoita sitä että joukkueen tehtävä on mikään muu kuin maksimaalisen menestyksen tavoittelu. Mitä sitten tarkoitan? No, en tiedä itsekään ihan tarkasti. Tahdon vaan purkautua ja koittaa että kokevatko arvon palsta siskot ja veljet mitään samansuuntaista. Onhan mahdollista että muutos onkin tapahtunut minussa (tylsistynyt paskiainen) eikä muussa maailmassa.
Toivon että myöhemmin kuluvalla kaudella tapahtuu usein asioita joiden vuoksi nolottaa tämä kirjoitus.