Tosiasia on, että nämä Pohjois-Amerikan NHL:ää nähneet kaverit tietävät hintansa. 100 000 euroa nettona käteen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi muutaman NHL-pelin Brandon Reid tienaa 140 000 dollaria Saksassa. Ei nämä holdenit sitten enää sen tarkemmin mieti pelin tasoa, kun kerran Eurooppaan joutuvat tulemaan. HPK:n on aika vaikeaa neuvotella liigan tasokkuudella. Kyllä se näyttää vahvasti siltä, että agentti hyväksyttää useimmiten vain sen parhaan tarjouksen. Sentterit alkavat muuten olemaan vähissä, sillä siihen tahtiin miehiä on nyt kiinnitetty. HPK:n listoillakaan ei enää montaa nimeä ole, ja listan kärki on jo ilmeisesti menetetty.
Daniel Corso - 70 peliä NHL:ssä
Scott Barney - 35 peliä NHL:ssä
Craig MacDonald - 110 peliä NHL:ssä
Siinähän ne vapaat, suurinpiirtein "holdenit", oikeastaan ovatkin. Köykäisempää kaveria tietysti löytyy kuten myös kovemman kaliiberin miehiä. Taitaa kuitenkin olla niin, että ensin mainituissa ei miellytä laatu ja toisissa taas ei hinta. Näyttää vahvasti siltä, että kun Gavey, Martins tai Rheaume ottavat tarjouksia vastaan, niin HPK:n Holden-tason tarjousta ei kannata edes lähettää. Faxi kuluu turhaan. Ei ole helppoa kiinnittää oikean tyyppistä kaveria. HPK:han hakee ilmiselvästi hyvään hyökkäyspeliin pystyvää kiekollista tyyppiä. Näistä joudutaan maksamaan varmastikin HPK:n kaikkien aikojen kovin palkkio.
Tilannetta hankaloittaa myös se, että lähes kaikki II-ryhmän vapaat agentit, joilla pelimäärien mukaan on mahdollisuus pelata farmissa, tekevät sen NHL-sopimuksen. Se on kaikista riskittömin vaihtoehto. Jos työsulku alkaa, pelataan farmissa ja jos kausi alkaa myöhemmin, niin ollaan käytettävissä. Kukaan ei näin ollen pääse viemään työpaikkaa NHL:stä. Eurooppaan tulemisessa on juuri se riski, että NHL-kausi alkaakin myöhemmin, ja jos olet tehnyt koko kauden diilin Eurooppaan, niin joku muu vie paikkasi NHL:stä. Tämän vuoksi tänä kesänä II-ryhmän pelaajista pääsääntöisesti vain ne, jotka ovat tyytymättömiä edustamaansa NHL-organisaatioon lähtevät Eurooppaan.