Eilen oli taas sellainen ilta, jonka jälkeen on hieman helpompi muistaa miksi kannattaa Ässiä. Sumuisten patalasien takaa katsottuna Ässät vaiensi hienolla esityksellään pelätyn Rinkelinmäen. Nämä lienevätkin niitä elämän pieniä iloja, joista pitää ottaa kaikki irti.
Niin, tämä Rinkelinmäki, siellä pitäisi kuulemma olla Suomen fanaattisin kotiyleisö pelottavine sikakatsomoineen. Varmaankaan Rinkelinmäki ei ollut parhaimmillaan, mutta kun ottaa huomioon, että oli lauantai ja kotijoukkue keikkuu sarjassa komeasti toisena, niin yleisön vaisuus oli todella yllättävää. Harvoin Isomäki on noin hiljainen kuin Rinkelinmäki eilen, ei ainakaan koskaan lauantaisin. HPK:n peli oli toki sen verran saamatonta, että on aika luonnollista ettei joukkuetta suuremmin kannustettu, mutta vastaavissa tilanteissa Porissa sentään alkaa äänekkäät puukot lentelemään niin omille kuin vieraillekin sekä tietenkin tuomareille. Nyt niin Ässät kuin tuomaritkin saivat saapua kaukaloon ilman mitään buuaksia ja HPK:kin sai surffailla melko rauhassa ilman, että yleisö olisi siihen äänekkäästi puuttunut. Eikä edes HPK:n saamat jäähytkään innostaneet katsojia aukaisemaan äänijänteitään. Toki olin sen verran kaukana sikakatsomosta, että moni yksittäinen huuto jäi varmasti kuulematta, mutta joka tapauksessa tuo hiljainen yleisilme oli pettymys. Muuten tämä Rinkulan halli oli ihan kodikas pikkupesä, siellä on varmaan mukava temmeltää.
Ässiltä löytyi tosiaan taistelua ja järkeä. Missään vaiheessa ei ollut mitään hätää. Minun silmiini se näytti tietysti aika kauniilta peliltä ainakin kun vertaa sitä moniin Ässien viime aikojen tahdottomiin tai muuten vain järjettömiin esityksiin. Paljon oli sitä nöyrää purkamista, jota räkäkiekoksikin voidaan kutsua, mutta toisaalta Ässät pyrki kyllä rakentamaan ihan kunnon hyökkäyksiäkin aina kun siihen tilaisuus aukeni. Vaikka kotipeleissä dominoidaankin enemmän peliä kuin vieraissa, niin ainakin yhden nyt nähdyn hyökkäyspään elementin Ässien täytyisi siirtää kotikaukaloon. Eli kulmissa pyöriminen vähäisemmäksi ja suoraviivaisemmin maalille. Kyllä Ässät nytkin kulmissa pyöri, mutta aivan jokainen hyökkäys ei sentään ajautunut sinne ja silloinkin kun ajautui, niin sieltä oikeasti yritettiin löytää nopeasti vapaata väylää maalille, eikä jääty ehdoin tahdoin pyörimään.
Ässien viisikkopuolustus oli pääosin erittäin kurinalaista, sitä kai voidaan sumppupuolustukseksi kutsua. Joka tapauksessa HPK ei pässyt iskemään vaarallisia vastahyökkäyksiä juuri lainkaan ja suoranaiset ylivoimahyökkäykset taisvat olla nollissa. Tarkoituksenani oli seurata erikoisella mielenkiinnolla, että kuinkas paljon Ässät tosiaan nykyään vieraissa kahvaa, mutta en lopulta sitä puolta erityisen aktiivisesti seurannutkaan. Väitän silti ettei kahvaus missään nimessä näkynyt mitenkään hallitsevana linjana Ässien pelissä. Ainahan sitä vähän ronkitaan, mutta ennemminkin Ässät ajoi aggressiivisesti ihoon kiinni kuin kurkotti mailaa kainaloon. Melko siisti pelihän tuo oli, vaikka muutama hämärä kahnauskin nähtiin. Sen sijaan taklauspeliä ei nähty lainkaan. Ässien ei varmaan kannattanutkaan taklata, sillä sehän on vieraskaukalossa jäähyn uhalla kiellettyä, mutta taitojoukkue HPK:lta olisin odottanut edes vähän taklauspeliä. Vaikka onhan se niinkin ettei HPK Ässiä taklaamalla voita. Ja onhan se varmaan niinkin, että kun peli ei kulje, se ei kulje miltään osin, ei edes taklausten osalta.
Kaiken kaikkiaan Ässät pelasi juuri niin kuin Ässien pitääkin pelata jos pisteitä mielii. Minun puolestani voitaisiin kotonakin pelata samalla tyylillä, ei tässä juuri nyt millään muulla ole väliä kuin pistepussin lihomisella. Ja kuitenkin tuo kurinalainen, liikkuva, oikealla tavalla aggressiivinen ja yksinkertainen peli on sitä mihin Ässät kykenee. Eihän tuo mikään taitojoukkue ole, parempi siis jos ei yritetä pelatakaan niin kuin taitojoukkueet pelaavat. Yksittäisiä pelaajia on aika turha lähteä nostamaan muiden yläpuolelle, tuo oli nimenomaan joukkueena otettu voitto. Kukaan ei epäonnistunut.
Tulipa sitten pitkästä aikaa nähtyä Vladimir Vujtek livenä. Mutta VV oli vaisu siinä kuin muutkin ritaripaidat. Eipä löytynyt mieheltä kikkoja hassuttaa Ässien puolustusta ja kun niitä ei löytynyt VV:ltä, miten niiltä olisi voinut löytyä keneltään muultakaan. Enpä uskalla väittää Vujtekin syyllistyneen keihästykseen, mutta täysin turhaan mies kostamaan edeltänyttä tilannetta. Maila oli kostossa mukana, mutta ei silti keihästäminen vaan ehkä huitominen tai korkea maila tai jotain vastaavaa. Tyhmä temppu VV:ltä kuitenkin ja sitten nopeasti vaihtoaitioon ettei mistään vaan ilmesty mitään owennolania käytöskoulun aakkosia opettamaan. Vujtekin turhautuminen oli porilaisittain vähän niin kuin balsamia haavoille. Siitäs sait. Toivon mukaan VV kuuli jäähylle luistellessaan miten porilaiset edelleen muistavat hänet.
Siellä oli näköjään joku Willman-episodikin. Älkää nyt vain vaatiko, että tietäisin siitä jotain. Siinä vaiheessa kun Timo Salonen pisti tyhjiin, meikäläinen alkoi hurmostilassa tanssimaan ripaskaa ja laulamaan tai pikemminkin ulvomaan voiton sävelmiä muiden ässämielisten kanssa. Niin rauhallinen ja äänetön kun Isomäessä olenkin, niin jotenkin se sisällä asustava pieni eläin pääsee näillä reissuilla irti. Kai se on sallittua ja onhan siihen syytäkin, ei se siis ole vain virvokkeiden aiheuttamaa. Ässien voitot ovat harvinaisia, Ässien vierasvoitot ovat vielä harvinaisempia ja Ässien vierasvoitot Hlinnassa ovat vielä siitäkin harvinaisempia. Siinähän sitä syytä. Ja onhan siitä yli kaksi vuotta kun olen viimeksi nähnyt Ässien vierasvoiton, sen jälkeen en ole voittopeleihin osunut. Tosin ei niitä ole kovin montaa sen jälkeen ollutkaan.
Siinä pelin jälkeen havaitsin, että jotain syvällistä keskustelua keskialueella harrastetaan. Mutta en sitten sitäkään sen paremmin nähnyt, kun hymy oli niin leveä, että se peitti silmätkin. Ja kun hyvän työn tehnyt patalaumakin tuli siinä samassa vielä kiittämään Porin kulmaa, niin ei siinä kaikkea epäolennaisuuksia pystynyt havaitsemaan. Ja epäolennaistahan oli kaikki muu paitsi Ässien voitto.
En asiasta siis mitään tiedä, mutta voin silti tunnustaa, että Willman on ämmä tai pumpuli nyt ainakin. Itse olen toki ehdottomasti ämmä, porilainen ämmä ja ylpeä siitä. Sikakatsomoon minulla ei ollut mitään uskalluskynnystä, mutta Porin kulmassa oli vaan paljon parempi meno. Olisi kyllä ollut mukava nähdä Flonaldokin pelin tiimellyksessä, mielellään ennen sitä kolmannessa erässä syntynyttä kaikkivoipaisuuden tunnetta. Mutta herrapa luikki aina erätauoilla karkuun sikakatsomosta...
Oli miten oli, helvetin hieno reissu. Eri kiva paikka tuo Rinkelinmäki.