Okei, pelin loppumisesta aikaa pian kolme tuntia ja fiilikset paranee hetki hetkeltä. Tänään oli Tamin sanoin se meidän momentum, mutta KooKoo oli sitten jatkoajalla parempi. Valitettavasti Aaro ei ole ollut samalla tasolla kuin kahdessa ekassa ottelussa ja tänään tuo 3-2 maalin tunarointi maksoi mahdollisesti meille voiton. Toki Aaro otti muutamia hyviäkin koppeja, mutta olihan tuo Heikkisen 2-2 tasoituskin ollut otettavissa. Vaikka onhan se kiva nyt sanoa, niin mietin tuossa eilen, että olisiko tähän viidenteen peliin ollut se iskun paikka pistää Similä maaliin, mutta en kuitenkaan kehdannut sitä sanoa.
Kenttäpelaajista pakko nostaa esiin Komulaisen Ville, joka alkaa (vihdoinkin) päästä sille omalle, hyvälle ja ajoittain jopa loistavalle tasolle. Jo runkosarjassa Komulainen väläytteli ajoittain, mutta viimeistään nyt pleijareissa se pelikunto on alkanut löytyä. Hyvin kaverilta, joka lähti kauteen leikkauspöydältä ja joka on kärsinyt tällä kaudella jo kaksi olkapäävammaa. Todennäköisesti vieläkään olkapää ei ole siinä optimaalisessa pelikunnossa. Myös Toivon Rikulle pointsit hyvästä esityksestä.
Ottelusarja on 3-2 KooKoolle ja hyvin mahdollisesti Hokin kausi loppuu maanantaina. Mun mielestä jo nämä kaksi voittoa ennakkosuosikki KooKoosta ovat kääntäneet kauden plussan puolelle ja joka tapauksessa kaudesta jää ainakin mulle hyvä maku suuhun vaikka maanantaina hävittäisiinkin. MUTTA. Tämän päivän peli osoitti, että tämä joukkue ei niin vain luovuta ja myy nahkaansa halvalla. Jo runkosarjan viimeiset kierrokset (nousut viimeisillä hetkillä ilman maalivahtia tasoihin) näyttivät, että tässä joukkueessa on sitä jotakin, jota esim. KooKoolla ei ole. Nimittäin joukkueena pelaamista. Hokki puolustaa hyvin viisikkona ja tekee kaverin pelaamisesta yhtä helvettiä. Kaverit heittäytyvät kiekkojen eteen ja antavat kaikkensa joukkueelle. Tänään se ei aivan riittänyt, mutta lähden erittäin luottavaisin mielin kohti maanantain kohtaamista. Jos hävitään, niin ainakin me tehdään se saappat jalassa taistellen viimeiseen pisaraan asti. Kävi miten kävi, olen ylpeä tästä joukkueesta!