No juu
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen Vjatsheslav Fetisovin tutustuminen Wendel Clarkin nyrkkiin. Kun Fetisov kaudeksi 89-90 siirtyi Devilsiin, kirjoitettiin mm. suomalaisissa lehdissä, että nyt Fetisov joutuu käymään ensin pari tappelua, ja sen jälkeen on NHL:n raskaan sarjan mestaruus hänellä...
Kun Fetisov sitten kauden alkupuolella taklasi rumasti polvella Clarkia, tiputti Wendel hanskat ja Slava yritti ottaa molemmat kintaat kädessä kiinni Clarkin paidan rinnuksista. Clark latasi yhden iskun Slavan naamaan, ja sen jälkeen Fetisov makasi perseellään jäällä. Se siitä raskaasta sarjasta. (Wendel toki kuuluikin tappelijoiden aateliin, mutta ei Slava).
Kunnon tappeluista mieleen tulee Troy Crowderin Bob Probertista ottama tyrmäysvoitto. Probien silmäkulma aukesi kahinassa, ja Crowder oli hetken aikaa parrasvaloissa, kunnes tutustui Darin Kimblen nyrkkiiin. Myöhemmin myös Probert tasasi tilit Crowderin kanssa.
Dave Semenkon ja Tim Hunterin tappelut 80-luvun Albertan paikallisissa ovat myös jääneet mieleen. Hunter haastoi rohkeasti liigan pelätyimmän tappelijan Semenkon, ja voittikin hänet muutaman kerran. Tosin uran keskinäisissä tappeluissa Semenko lopulta varmasti jäi voitolle, mutta niin kerrotaan, että lopulta Semenko jopa kieltäytyi tappelemasta pitkäkätistä ja kovaluonteista Timmyä vastaan, syystä tai toisesta.
Probertin ja McSorleyn tappelu on jo mainittu, ja se oli kyllä hienoa katsottavaa, kun ammattimiehet tappelevat.
Samoin Probertin ja Domin tappelut 90-luvun alussa ansaitsevat tulla mainituksi. Vaikken Domia olekaan koskaan arvostanut, on myönnettävä että pienellä miehellä on sisua vaikka muille jakaa. Taisipa hän yhden kerran Probertin voittaakin, mutta se oli sitä aikaa kun Probert vapautui ensimmäisestä pitkästä pelikiellostaan, eikä ollut vielä kunnossa.
Dave Brownin ja Jim Kyten tappelu playoff-sarjassa on myös mainittu. Vaikken kyseisestä tappelusta ole koskaan pätkääkään nähnyt, niin lehdistä olen lukenut paljonkin siitä. Kyten itseluottamus ei varmasti sen tappelun jälkeen koskaan palannut ennalleen.
Ja sitten yksi jonka muistan elävästi: Kausi oli joko 90-91 tai 91-92, ja kyseessä oli runkosarjan viimeisen kierroksen peli New York Islanders-Boston Bruins. Kyseisessä pelissä oli viisi tappelua, Dean Chynoweth vs. Chris Nilan kahdesti, Ken Baumgartner vs. Graeme Townshend, Joe Reekie vs. Garry Galley sekä sokerina pohjalla Ken Baumgartner vs. Shayne Stevenson. Paras näistä oli viimeinen, Baumgartner vs. Stevenson, joka sai alkunsa jo Bomber-Baumgartnerin edellisestä vaihdosta, jossa mies taklasi täysin puhtaalla taklauksella Bostonin ykkössentterin Craig Janneyn pois pelistä. Chris Nilan yritti jo heti taklauksen jälkeen haastaa Bomberin, mutta linjamies ehti hätiin.
Kun Bomber sitten oli seuraavan kerran jäällä, oli selvää että kosto tulee. Kostoa ei kuitenkaan täyttänyt Nilan, vaan nuori, toista NHL-peliään pelannut Shayne Stevenson, joka pelin jo ollessa poikki heitti mailan ja hanskat jäähän, ja ryntäsi kaukaa Baumgartnerin kimppuun. Bomber katseli hetken aikaa kuin hämmästellen nuoren miehen tempausta, kunnes sitten lähti mukaan leikkiin. Stevenson antoi alussa iskuja, mutta kun Baumgartner heräsi, oli Stevenson kokonaan ottavana osapuolena. Nuoren miehen naama aukesi pahasti Bomberin takoessa, ja kun linjamiehet tulivat väliin, yritti Stevenson vielä lyödä Islandersin blondia, kuitenkaan osumatta. Baumgartner tyytyi vain hymyilemään tuon huitaisun jälkeen säälivää hymyä Stevensonille, joka kasvot verta valuen poistui paikattavaksi.
Tässä muutamia mieleen tulevia. Kyllähän noista vanhoista sotaratsuista, kuten Chris Nilanista, Tim Hunterista, Mike Pelusosta, Basil McRaesta ja Jay Milleristä olisi muutakin kirjoitettavaa, mutta joskus toiste sitten.
