Kannattaa perehtyä siihen minkälaisen määrän he harjoittelevat. Ne harjoittelumäärät ovat aivan eri maailmasta kuin esimerkiksi Suomalaisilla. Hiihto ja hiihtolajit ovat Norjassa niin suosittuja että kun vastasyntyneelle lyödään sukset jalkaan niin ei tarvitse ihmetellä miksi sieltä tulee niin paljon huippuja.
Itse en usko mihinkään kiellettyihin aineisiin Norjan osalta.
Joo, ja Jamaikassa lyödään vastasyntyneelle piikkarit jalkaan ja Bolt on iso idoli kaikille. Keniassa juostaan puolimaraton aamuin illoin koulumatkoja tehtäessä, ja koko vuosi on korkean paikan leiriä kun asuvat siellä ylängöllä.
Silti vaikka on tällaisia selittäviä "luontaisia" tekijöitä, miksi joku maa pärjää jossain lajissa niin hyvin, niin aina ällistyttävän menestyksen takaa tuppaa löytymään myös dopingia. Niin kuin nyt Jamaikan ja Kenian juoksijoiden tapauksessa myös on käynyt ilmi.
Epo oli 90-luvulla laajalti kestävyysurheilijoiden käytössä. Pyöräilyssä tämä on hyvin dokumentoitu laajojen skandaalien, niitä seuranneiden poliisitutkintojen ja mm. Lance Armstrongin tunnustusten myötä. Hiihdossa on myös ilmeistä, että Epo oli käytössä laajalti. Aikakauden ykköstähdillä kuten Smirnov, Dählie, DI Centa, ja suomalaiset karpaasit, oli veriarvot tapissa, joka sai FIS:n huolestumaan ja määrittämään raja-arvot, ettei kisaan voinut startata liian korkeilla hemoglobiineilla. Tämä ei kuitenkaan ongelmaa poistanut, kun urheilijat alkoivat käyttää plasmaexpandereita kuten Hemohes saadakseen veriarvot raja-arvoihin.
Epo-aikakauteen saatiin joku roti vasta Epo-testin myötä 2002. Mutta hiihdossa siirryttiin sitten hienovaraisempiin menetelmiin, kuten pienten "huulirasvalla selitettävissä olevien" steroidiannosten käyttöön (Johaug) ja astmalääkkeen käyttämiseen valtavina annoksina (Sundby).
Totta kai pohjalle vaaditaan lajinonaista lahjakkuutta ja valtava määrä laadukasta ja kovatehoista harjoittelua. Kielletyt menetelmät on vain viimeinen silaus, joka auttaa palautumaan nopeammin ja kestämään sitä armotonta rääkkiä paremmin.
Norjassa ollaan erittäin kilpailuhenkisiä ja ovat luoneet ammattimaisen koneiston joka tuottaa jatkuvasti uusia huippuja hiihtoon. Kiveäkään ei jätetä kääntämättä menestyksen eteen, kuten 90-luvun hiihtäjien veriarvot, Johaugin ja Sundbyn käryt sekä mäkihyppääjien pukukikkailut osoittavat.