Vielä viimeset jälkihöyryt järjestyksessään 44. FIS:n pohjoismaisten hiihdon maailmanmestaruuskilpailuista 2025 Trondheim. Fiilistelen sinikeltaisten naisten kultahiihtoja, Heja Sverige!
Parisprintti. Kaikki on sanottu ja tehty, puitu, eikä nyt ole tarkoitus sirotella enää tuhkaa yllemme. Mutta vaikkapa YLE Svenska selostuksessa katselivat jo Joensuun kakkososuuden loppua, nousua ja kohti viimeistä laskua ennen stadionia stadionia, että vielä pitää yks kierros vetää, onko kuunnellut kroppaansa jne.
No, sitten ankkuriosuudella kun Kern-Joensuu oli vielä sen 7 sekuntia Sveitsiä edellä ennen kääntymistä nousua kohti niin ensin siirtyy Kernin takaa oikealle ladulle ja kiihdyttää, sitten melko pian palaa takaisin jenkin taakse ja sitten vielä vaihtaa vasemmalle ladulle. Mitä jos olisi tullut nousun alun Kernin takana tahdissaan eikä olisi lähtenyt poukkoilemaan puolelta toiselle. Vaikutti kuitenkin ettei siellä koneessa ainakaan liikoja ollut jäljellä?
Toki, jos pää sanoo, että Jenkeiltä karkuun, tai että se kultamitali on tuolla metrien päässä. Mutta realistisesti ajatellen näin ei ollut. Olis vaan tullut siinä Kernin perässä samaa laatua sieltä alhaalta ylöspäin, ehkä joutunut vähän antamaan periksi, mutta säästänyt voimiaan pitääkseen Sveitsin takanaan.
Viestissä taasen Carl olis saattanut viedä pronssin kaikissa mahdollisissa skenaarioissa. Mutta, siinäkin tuli se pieni nukahdus ennen laskua stadionille kun laski suojauksensa kaarteessa, Carl hämäsi hidastamalla vauhdin muutamaksi vedoksi ja iski vauhdin laskuun yks, kaks. Siinä ei oltu ihan hereillä.