Hiihtolajien MM-kisat turhia!

[El Gordo]

Onhan ampumahiihdossakin kaikenlaisia takaa-ajocupin voittoja tarjolla lohdutuspalkinnoksi, jos ei kokonaiscupin voitto natsaa. Mutta ei ne oikein MM-kisoja korvaa, vaikka niille MM-arvo myönnettäisiin.

En tiedä, ei nää pistelaskuhommat vain ole niin mielenkiintoisia kuin yksi kisa, jossa on se mestaruus jaossa. Sitten katsotaan kenellä on päivän kunto kohdallaan ja pää kestää.

 

[Barnes]

Kuitusen kohdalla MM-mitalien määrää ja kahtaTour de Skin voittoa ei voi korvata cupin voitolla.

Kokonaiscuphan nimenomaan menee Tour de Skin edelle. En toki sitä tarkoita, etteikö Tourin voitto olisi arvostettu asia.

 

[Sanainen arkku]

MC:n ja MM-kisojen vertailu on vähän kun vertaisi runkosarjaa ja playoffeja.

Vaikka en juuri seuraa, niin onhan se arvokisojen draama aika paljon kiinnostavampi juttu kuin MC, jossa epäonnistuja saa viikon päästä uuden mahdollisuuden.

Lisäksi tietysti MC tuntuu enemmän rahan ansainnalta kun arvokisoissa on edelleen kansallistunnetta ja muita Wanhan kansan arvolatauksia läsnä.

 

[Biath]

Onko maailmanmestari synonyymi ilmaisulle maailman paras kyseisessä lajissa? Jos on, niin pidämme Eckhoffia toistaiseksi maailman parhaana pikamatkan ampumahiihtäjänä. Kaikki tietävät ettei niin ole, vaan tällä hetkellä paras on Dahlmeier. MM-kisat eivät siis mittaa muuta paremmuutta kuin hyvyyttä sinä päivänä kun kilpaillaan. Ei ihme, että urheiljat itse arvottavat toisin kuin osa yleisöstä. Koska lajin näkyvyyden ja sirkushuvien vuoksi on hyvä järjestää MM-kisoja, niitä järjestetään ja urheiljat yrittävät parhaansa voittaakseen. Sponsoritkin tykkää. Ja ainahan on mahdollisuus yllätykseen sään vuoksi tai joku yllättäen sairastuu - mediakin tykkää. Mutta yleisemmin paremmuutta yksi kilpailu ei mittaa, toisin kuin mestari-arvonimi antaa ymmärtää.

 

[Salama44]

Oliko Juha Mieto aikoinaan maailman paras hiihtäjä koska voitti 2 kertaa Maailmancupin, EI ollut koska hän ei voitanut yhtään henkilökohtaista maailmanmestaruutta tai olympiakultaa vaan ainoastaan yhden viestikullan Olympiakisoissa.

Oliko Pekka Päivärinta 1970 luvulla Suomen paras kestävyysjuoksija koska voitti enemmän kansallisia kisoja kuin muut ja yhden maastojuoksun maailmanmestaruuden? Ei ollut, koska yksi toinen mies voitti neljä kultaa Olympiakisoissa. Siis kaikkein arvostetuimmissa kisoissa eniten arvokkaimpia mitaleja

Juhani Tammista mukaillen "voita oikeat pelit" voita oikeat kisat niin jäät historiaan ja sinut muistetaan.

En millään jaksa muistaa eri maailman cupien voittajia vuosittain, mutta muistan aika hyvin neljän vuoden välein järjestettävien olympiakisojen suosikkilajien ja esim. jalkapallon MM-kisojen voittajat ja sankarit.

Sen vuoksi arvokisat ovat ihan eri asia kuin jokavuotiset cupit. Lahdenkin kohdalla näkyy arvostus siinä että MM-kisat vetää yleisöä ihan eri tavalla kuin tavalliset cupit. Cup-huuma on tullut jostakin keskieuroopasta jossa riittää väkeä näihinkin karkeloihin.

Urheilijoiden täytyy vetää jopa 30 maailmancupin kisaa vuodessa niin ettei yksityiselämää ympäri naailman tapahtuvan matkustelun takia oikeastaan ole juuri ollenkaan. Urheilija on tuote jonka pitää jauhaa tuloja tv-yhtiöille, omistajille jne. Siinä on sivuseikka se kuka niistä yltäpäätä mainoksiin peitetyistä tallien edustajista sen cupin lopulta voittaa kunhan bissness vain pyörii.

Arvokisoissa vastaavasti kilpaillaan enemmän maajoukkueen edustajana ja jaetaan oikeita mitaleja joita ei jaeta maailmancupeissa. Ei arvokisavoittajan tarvitse osoittaa joka cup-kisassa että hänen maailmanmestaruus tai vastaava ei ollut vahinko Hän on osoittanut jo arvokisoissa että oli lajinsa paras sillä hetkekellä kun sitä mitattiin. Se hetki on ollut kaikkien tiedossa hyvissä ajoin. Kaikki lähtivät samalta viivalta, mutta yksi oli ylitse muiden silloin kuin pitikin olla.

Cupit sallivat ja antavat anteeksi epäonnistumisen jossakin kisassa, mutta arvokisavoittajaksi päästäkseen sinulle ei anneta siinä kisassa mahdollisuutta epäonnistua ollenkaan.

Kyllä se Janne Ahostakin jonkin verran kaivelee ettei tullut koskaan sitä kaikkein arvostetuinta mitalia tai voittoa vaikka on cup-pystejä ym. on huone täynnä.

 

[valkeaori]

Olen sen aikaisemmkin sanonut, että tämä arvokisojen podium ajattelu on vähän vanhanaikaista ja tylsistyttää koko showta. On paljon mielekkäämpää kun sillä 10. tilallakin on jotain merkitystä, eikä vain sillä kuka on 1.,2. tai 3.

Mitä siis ehdottaisit tilalle? Etkös juuri itse hienosti sen todistanut, että muillakin sijoilla on arvoa, jopa enemmän kuin yksittäisellä mitalisijalla. Jokainenhan arvostaa eri asioita. Onko sinulle merkitystä sillä, mitä muut arvostavat, jos kuitenkin itse osaat antaa arvoa kokonaiskuvalle?

 

[Barnes]

Juhani Tammista mukaillen "voita oikeat pelit" voita oikeat kisat niin jäät historiaan ja sinut muistetaan.

Ja paino sanalla kisat. Nimenomaan niitä yksittäisvoittajia a la maailmanmestari Kari Härkönen tai olympiavoittaja Jani Soininen ei muisteta läheskään yhtä hyvin kuin vaikka Juha Mietoa (puuttuu henkilökohtainen arvokisakulta) tai Janne Ahosta (ei henkilökohtaista olympiamitalia), koska se kokonaisuus on paljon heikompi.

 

[El Gordo]

No onhan noi Härkösen ja Soinisen tähtihetket ollut hienoja kokemuksia penkkiurheilijalle. Niin kuin varmasti miehille itselleenkin.

Janne Ahosella on kaksi henk.koht maailmanmestaruutta viiden mäkiviikon voiton ja kahden mc-kokonaiskilpailun voiton lisäksi. Etupäässä Ahonen muistetaan niistä mäkiviikon voitoista ja toissijaisesti maailmanmestaruuksista. Maailmancupin voitot oli aika turhia, mutta kiva tietysti kun tuli niitäkin pari hänelle. Ainakin toinen olisi kyllä saanut jäädä tulematta, jos vaihdossa olisi saanut edes yhden henk.koht olympiamitalin.

 

[Barnes]

No onhan noi Härkösen ja Soinisen tähtihetket ollut hienoja kokemuksia penkkiurheilijalle. Niin kuin varmasti miehille itselleenkin.

Hienoja juttuja ehdottomasti: Soinisen kohdalla kovinta mitä lajissa voi saavuttaa ja Härkösen kohdalla toiseksi kovinta. Pointtini vaan oli se, että tullakseen muistetuksi legendana tms. menestyksen on oltava jatkuvaa ja runsasta.

 

[Hiihtofani]

Mielestäni sellaisten hiihtolajien MM-kisat ovat turhia, joissa kilpaillaan koko kauden Maailman-cupia.
Mielestäni MC:n voittaja on lajissaan maailman paras, eli maailmanmestari ; hän ansaitsee parhaimmuutensa koko kauden kestäneillä hyvillä suorituksilla. MM-kisoista saattaa löytyä esim. mäkihypystä "olosuhdemestareita" (esim. tuuliolojen vuoksi), jotka todellisuudessa eivät ole lähelläkään maailman parasta. Samoin välinerikot ja muut sattumat voivat "vääristellä" tuloksia lajissa kuin lajissa jos MM-titteli ratkaistaan yhden ainoan kilpailun perusteella.
Otetaan rinnastus vaikkapa Formula 1:n tai rallin MM-sarjoista. Tuntuisi aika omituiselta, että ajettaisi 16 kilpailun sarja jonka perusteella kuski voisi saavuttaa Cup voiton. Maailmanmestariksi tulisi kuitenkin yhden kilpailun perusteella, voittamalla esim. Monacon GP:n tai Irlannin rallin.

Juuri näin. Vai onko joku sitä mieltä, että normaalimäen maailmanmestari vuosimallia 2019 Kubacki on kauden paras urheilija toisin kuin mc:n kokonaiskisan ylivoimainen voittaja Kobayashi? Tottakai kaikki alan ihmiset ovat sitä mieltä, että Kobayashi on kauden paras urheilija, eikä yhden tuulilottokisan voittaja Kubacki.

Sama koskee tietty kaikkia hiihtolajeja. Esimerkiksi maastohiihtoa. Otetaan hypoteettinen esimerkki. Urheilija A on sprintissä sijoittunut keskimäärin 4. ja distanssimatkoilla samoiten sijalle 4. Urheilija B on sijoittunut spintissä keskimäärin sijalle 45. ja distanssimatkoilla sijalle 1. Urheilija A ei saavuttanut MM-kisoissa yhtään mitalia, mutta on mc:ssa edellä urheilija B:tä. Urheilija B saavutti 3 henkilökohtaista kultaa MM-kisoissa, mutta on jäljessä urheilija A mc:ssa, koska sprintissä on sen verran heikko. Kumpi on parempi urheilija?

...no tottakai se urheilija, joka on mc:ssa edellä niin kuin Formula 1:ssä eli urheilija A.....eli toisin sanoen Krista Pärmäkoski on tällä hetkellä Therese Johaugin edellä. MC:n kokonaiskisan voittaja on aina kauden kovin urheilija. Se joka on hiihtänyt kaikki tourit ja kisat, ei se joka on hiihdellyt vain muutamia kisoja ja tähdännyt yhteen kisaan/joku tuuri mestari yhden kisan ihme.

Täytyy vielä sanoa ja korjata aikaisempia kommenttejani siitä, että onhan mc:n kisat paljon kovempitasoisia kuin MM-kisoissa/olympialaisissa, koska kisassa on mukana Norjan/Venäjän/Ruotsin/Suomen yms. maiden kakkosporukkaa. Esimerkiksi viestit ovat huomattavasti kovempitasoisia, koska mc:ssa saa olla mukana kakkosjoukkueita. Esimerkksi Ullricehamnin miesten viestissä Venäjä otti kaksoisvoiton.

 

[El Gordo]

Jos ei maailmanmestaruus ole niin arvokas, niin eihän sillä sitten ole niin väliä vaikka kisa olisi tuulilottoa.

Itse olen kyllä toista mieltä. Janne Ahosenkin pitkän uran arvostetuimmat, ikimuistoisimmat ja hienoimmat hetket olivat maailmanmestaruudet 1997 ja 2005. Jani Soinisella tietty Naganon olympiakulta. Toni Niemisen Albertvillen olympiakulta.

 

[Individual]

Itse olen kyllä toista mieltä. Janne Ahosenkin pitkän uran arvostetuimmat, ikimuistoisimmat ja hienoimmat hetket olivat maailmanmestaruudet 1997 ja 2005.

2005 Ahosen toiseen hyppyyn kaikilta muilta tuomareilta 19,0, mutta norjalaiselta 17,5. :D Näin ne asiat koetaan ja hypyt nähdään.

 

[Taitopelaaja]

Kymmenen vuotta sitten tätä asiaa on näemmä tullut itsekin pohdiskeltua. Oikeastaan tilanne on yhä sama kuin silloin. Arvokisoille mielestäni on tilausta, vaikka toisaalta esimerkiksi mäkihypyn kohdalla nähtiin myös sitä ikävää puolta olosuhteiden myötä. Täytyy kuitenkin muistaa, että arvokisojen yksi hienous on nimenomaan se jännitysmomentti, kuka on ajoittanut parhaiten kuntonsa ja kuka juuri sinä päivänä on paras.

Jos ajatellaan, että maailmanmestaruus ratkaistaisiin cup-tyyppisesti, niin voittoja voisi vielä enemmän painottaa. Ja esim. hiihdon puolella matkoja enemmän laidasta laitaan.