Klassinen sentteri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Siiri Rantanen mukaan viestiin.
Että valitsi väärän suksen, muttei kärkikaksikon vauhtiin olisi pystynyt paremmallakaan suksella. Ei pistänyt huollon piikkiin mitään.
Mitä muuta tuolta tollolta voi odottaa!Äitee Sjöblom. Puhuu satavuotiaalle supermummolle kuin koiranpennulle.
Oikaseppa mikä meni huti? Et sä nyt vittu jää voittajalle yli puoltatoistaminuuttia pelkkien suksien takia. Toinen tulee maaliin ja hymyilee eikä edes hegästytä, ja toinen lärvi punaisena kuola valuen...
Tämä on ihan taivahan tosi. Voitelu, suksen profiili, kuviointi yms. ovat ihan ratkaisevia etenkin kun liikutaan vesikelin rajoilla. Ja tuolla huipulla marginaalit on todella pienet.Hiihdätkö sä itse? Kyllä sillä välineellä vaan on ihan perkeleen suuri merkitys.
Tällaisena kuntohiihtäjänä voin kertoa esimerkin. Mun lähilatu on pituudeltaan 4,7 km. Ennätykseni helvetin liukkaalla nollakelillä, jolloin onnistuin kuitenkin saamaan liisterillä seinäpidon nousuihin, on tuolla lenkillä vajaat 16 minuuttia. Liukkaalla kelillä pitovoitelun epäonnistuessa pääsen tuolla lenkillä hieman alle 20 minuutin. Latuprofiili ei toki ole kovin kaksinen, mutta kyllä nousuissa aika paljon aikaa tuhrautuu jos joutuu leveälle haaralle heittämään. Nahkealla pakkaskelillä ja toki eri voiteilla aika painuukin helposti 25 minuuttiin.
Toki kirjoittamani ei varsinaisesti todista mitään aukottomasti, koska olen, kuten sanottu, vain kuntohiihtäjä. Mutta omaan kokemukseeni perustuen väitän, että kilpahiihdossa, jossa pitkäkestoinen suoritus pitäisi tehdä lähes limitillä, verottaa toimimaton suksi hyvin paljon ajallisesti. Suorituksen taloudellisuus kärsii ylimääräisen liikkeen vuoksi, minkä takia väsyminenkin tulee nopeammin. Ja ihan jo nousuissa tulee suurta eroa ajallisesti, jos joutuu kilpakumppaneihin nähden käyttämään paljon haarakäyntiä. Suorilla suksilla liike näet vie samassa ajassa enemmän eteenpäin.