Kyllähän Suomen taktiikka toimi jälkiviisaasti kuin unelma; perinteisen tykit väänsivät niin perkeleesti, Kuitusen jättäessä muut seisomaan tikkuina paskaan ja Saarisen vielä tuplatessa eron pahimpiin uhkaajiin. Millonkohan viimeksi viesti on ratkottu lataamalla kaikki paukut kärkeen ja painamalla karkuun? Magnar Dalen tietysti haastattelussa heitti, että korttitalo olisi saattanut romahtaa, mikäli lumisade olisi yllättänyt, mutta näin ei onneksi käynyt.
Roponen täytti loppupelissä ruutunsa, vaikka 27 sekunnin tappio Steiralle noin lyhyellä matkalla on ihan, öö, tarpeeksi - tosin Punkkinen radiossa pelotteli isommillakin sekuntiluvuilla. Suksi ei radioselostuksen mukaan ollut paras mahdollinen. Kuitenkin, osuuden neljänneksi paras aika ja Manninen 22 sekunnin erolla ankkuriosuudelle. Pirjo spekuloi ennakkoon puolta minuuttia, radiossa puhuivat 20 sekunnista. No, tuohon haarukkaan upposi ja ankkurimme polkasi hyvällä temmolla liikkeelle. Ero ei sitten ruvennut dramaattisesti kapenemaan, vaikka Jacobsen lopulta ittensä sippiin ajoikin. Jonain toisena päivänä ja toisella ankkurilla tämä olisi saattanut kääntyä vielä melkoseksi hitchcockiksi mutta näin ei tänään käynyt, vaan Pirjo toi Suomen sangen herkulliseen viestivoittoon 18 vuoden tauon jälkeen.
Jos oli isoveljellä suuri hetkensä männä viikolla, niin varmasti pikkusiskokin osasi nauttia tästä saavutuksesta; kaksi menetettyä viestihopeaa, pari vaisumpaa vuotta ja nyt sitten viestiankkurina maailmanmestaruuteen.